torstai 11. heinäkuuta 2019

Messinkiä ja tompakkia

Sommoro pitkästä aikaa! Pari vuotta on kohta vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Nyt päätin tulla kurkkaamaan montako luonnosta mulla oli postauksissa roikkumassa... Aika monta. Suurin osa jouti poistoon, sillä mulla ei ole pienintäkään aavistusta koruista tai sukkamalleista joita luonnosten mukaan olen muka tehnyt. Lähiaikana on tulossa kuitenkin muutamia juttuja, joihin olin kuvat jo valmiiksi liittänyt.

Tauolle suurin syy oli nimenomaan tuo kuvaaminen. Se ei ole mulle mikään maailman mukavin juttu - ja kuvankäsittely vielä vähemmän. Nykyisellään järkkärin akku ei taida edes ottaa virtaa vastaan, niin kauan se on ollut käyttämättä. Työkuvioiden takia en ole halunnut käyttää vähää vapaa-aikaa koneen äärellä. Mieluummin olen värkkäillyt kaikkea käsityöjuttuja. Lanka-asiat ovat tällä hetkellä niiden tärkein muoto, eniten syntyy sukkia ja huiveja. Tälle vuotta on toki muutamia villapaitojakin tullut tehtyä - ja parhaillaankin työn alla. Muuten kasvivärjäilen lankoja (liedellä porisee parhaillaan avokado ja piharatamo), kehrään silloin tällöin ja teen jonkin verran korujakin.

Talon asukkaat ovat pysyneet samoina. Miekkonen on sama ja koirat ovat samoja. Pappakoira täyttää tänään 16 vuotta ja 10 kuukautta, Setämies ylitti kesäkuussa 13 vuoden iän. Työ on samaa, harrastukset ovat samaa. Kaikki hyvin siis!

Mutta josko mentäisiin näiden vanhojen töiden esittelyyn. Ihan jo naurattaa, kun tämän työn koira taitaa olla jo 4- tai 5-vuotias. Tällaista se meillä täällä Hämeessä on.

Pikkuisen koiran pikkuisen nimilaatan olen kaivertanut käsin joitain vuosia sitten. Kaiversin sen ennenkö pikkuinen poika oli tullut edes maahan... Siellä se pyöri pakissa - laatta, ei koira - kun en keksinyt kiinnitysmekanismia kaulapantaan.

Kesäkurssiope Tainan kanssa tultiin joskus siihen tulokseen, että kiinnitysklipsu pitää niitata kiinni laattaan. Tuollaista teräs-/rauta-/mitäliehässäkkää kun ei viitsi paljon juotella, tai ainakaan hapottaa ja rummuttaa.

Niittaaminen olikin ihan kakunpala. Nyt kelpaa pienen pojan, kun on hopiaa kaulakilluttimessa. Killuttimesta löytyvät siis nimi ja puhelinnumero, jos pieni poika menee hukan teille. Isoveljillä onkin jo ennestään punsseloimalla tehdyt, mutta tämä on nyt astetta hienompi. Käsin kaiverrettu. Olen ylpeä, toivottavasti saajakin on.


Hopeaa olen joskus kokeillut etsata eri systeemeillä, lähinnä hapolla ja jotain sähköjuttusysteemikokeilujakin olen yritellyt. Kesäkurssilla -18 käytettiin vähän hellävaraisempia aineita, joita testailtiin tompakille. Sääli etteivät nämä myrkyt toimi hopealle.


Mallit nappasin jostain värityskirjasta, siirsin asetonin avulla levylle ja upotin 17 minsaksi tai 2 tunniksi lillumaan etsausliemeen. Etsauksessa käytettiin kahta eri ainetta, jotka ovat painuneet unholaan. 'Vanha' aine toimi paremmin ja jätti jälkeensä upeasti vihertyvän etsauspinnan. Tykkäsin.

Tässä ensin tuolla uudemmalla aineella värkättyjä riipuksia. Juottelin kuperretuille lätkille hopeareunukset ja ripustusrenkulat.


Vanhalla systeemillä etsatuista lätkistä en ole vielä tehnyt mittään, kunhan kupertelin aihioiksi.


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Konjakkiketju

Olen nähnyt tämän xO-ketjumallin ekan kerran ainakin kaksi tai kolme vuotta sitten. Missään kohtaa se ei ole sykäyttänyt. Jostain syystä se kesän -17 hopeakurssilla iski kuin metrinen halko. Johtuiko sitten siitä, että pää oli tyhjä ja jollain - ihan millä tahansa - piti aloittaa.


Palikat on väännelty 2- ja 1,5-millisestä langasta. Mukavan jykevää ja silti niin kevyttä ja ilmavaa. Ihan täysin uutta suosikkiainesta. Tein ensin ketjuun itse salpalukon. Siinä taisi mitoituksessa mennä jotain ihan pikkuisen pieleen. Ekan käyttöpäivän aikana rannekoru putosi liioittelematta ainakin viisi kertaa. Tällaista ei tee mieli hukata, 21,2g hopeaa...

Rakentelin ja juottelin ketjuun sitten tällaisen lukon. Muutaman käyttöpäivän perusteella tuntuisi toimivan paaaaljon paremmin kuin alkuperäinen viritelmäni.


Tätä kirjoittaessani tajusin, etten ole käyttänyt mitään muuta ranneketta tämän valmistumisen jälkeen. Hih. Ja mulla sentään on aina rannekoru (ja sormus ja korvikset) kun poistun kotoa.

Kesällä olen väkerrellyt useamman huivin, monta paria sukkia, villatakin, kehrännyt monta vyyhtiä haunui-villaa Uudesta Seelannista ja saanut jonkun korunkin aikaiseksi. Kuvien ottaminen vaan on tökkinyt... Siitä syystä postaukset ovat nyt tulleet harvakseltaan. Arkielo on ollut nyt jotenkin kovin voimille käyvää, joten olen keskittynyt niihin mukaviin asioihin joista saan puhtia - eli tekemiseen ja väkertämiseen. Katsastellaan mihin päin tämä elo nyt syksyn myötä kääntyy.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Vähitellen harmaantuva huivi

Aikapäiviä sitten tilasin suomalaiselta värjäriltä, Inaya Creationsilta, mielettömän kaunista sukkalankaa, bling-blingiä värissä Seaglass. Se on odottanut puikoille pääsyä varmaankin pari vuotta. Sukathan siitä oli tarkoitus tulla, mutta onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa.


Tyttöä alkoi huivituttaa, ja Seaglass tuntui täydellliseltä väriltä Incremental-huiviin. Huiviohje on maksullinen, mutta olen joskus hamstrannut sen jostain give awaysta tai jotain. Malli ei nimittäin ole ihan sellainen, josta maksaisin yli 6$, vaikka peruskiva onkin.


Malli on suunniteltu liukuvalle värisarjalle ja kontrastivärille. Pienten laskutoimitusten jälkeen päätin pärjääväni yhdellä pää- ja yhdellä kontrastivärillä, josta jäi vielä tähteeksikin. Mesh lace -osuuksien kontrastiväriksi nappasin TUT:n Baby elephant walkin, joka on oikein kaunis ja eläväinen harmaa.


Tästä tuli oikeastaan tosi ihana kaulaanryttäämishuivi. Just sillein, kuinka mä tykkään huiveja käyttää. Siipiväli on pingoituksen jälkeen vähän  reilut 2 metriä, se on oikein hyvä. Kaulakuvia ette tällä(kään) kerralla saa. Oikein kuulkaa stailasin ja kaikkea ja otin monta kivaa kuvaa. Kameran muistikortti päätti sitten olla luovuttamatta niitä mulle :D Ihan mahoton kapine.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Lankasormukset

Kesän ekana kurssipäivänä aloin himoita open sormusmallia. Kyselin ohjetta kerran jos toisenkin, ja aina malli meni piiloon. Yhtenä aamuna päätin sitten alkaa tehdä moista omin nokkineni. Olin saanut juuri juoteltua lankalenkkejä 1,5- ja 2,0 mm:n langasta, kun ope kertoi päivän aiheen olevan tämä sormus :D Ai miten niin olen pikkuisen hätäinen? Tein sitten vähän omalla tyylilläni.

Ei näissä sen kummempaa. Lankaa kiperrelty ja juotettu kiehkuroiksi ja muotoiltu sormukseksi. Vihreässä sormuksessa käytin vähän ohuempaa, 1,5 mm:n lankaa, muissa kaksmillistä. Lopuksi kesäsormukset saivat värinsä ihan vaan liimatusta 6 mm:n muranolaisesta lasikapussista. Jos olisin tehnyt näistä ns kunnon sormuksia, olisin käyttänyt kiveä ja istuttanut kivet ihan oikeasti kiinni. Patinointiakin voisi kokeilla johonkin näistä. Toistaiseksi kaikki ovat kiiltäviä. Kattellaan sitten vaikka ens kesäksi väriä pintaan, niin ovat taas ihan uuden näköisiä.

Viulettia

Vihreää 
Suosikkini punainen
Ei näissä ole mitään sen ihmeempää. Helppoja ja kivoja käyttää, helppoja tehdä ja näyttäviä. Tällaiselle myöhäissyntyiselle harakalle juurikin sopivia.

Tällä harakalla on ollut niin kaamea flunssa, että neulominenkaan ei ole oikein sujunut. Nyt vapaapäivän kunniaksi taitaa helpottaa sen verran, että lähden aloittelemaan Tour de Sockin meneillään olevaa vitosetappia. Monta yhtäaikaa seurattavaa kaaviota ja palmikonvääntöä, saa aivot taas vähän töitä - kivaa!