sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Filigraanipalleroita

Heinäkuun alussa sain viettää mahdottoman hienon viikon Kankaanpään opistolla Taina Vuorelan work shop -pajalla. Varsinaista teemaa viikolla ei ollut, vaan saimme kukin tehdä hopea-asioita mielemme mukaan.

Mulla ei ollut mitään ennakkosuunnitelmaa, joten aloittelin filigraanipalleroisilla. Tein niistä tarkoituksella hyvin yksinkertaisia, jotta oppisin juottamistekniikan edes jollain tavalla.

Ekoista pallosista yritin tehdä suunnilleen samanlaisia, jotta niistä voisi tehdä korvikset. Ihan ei muotoilu tai kokosuunnittelu osunut kohdalleen. Näistä tuli pikkuisen isot, mutta kyllä he käyttöön pääsevät. Koukut on tietty itseväkerrettyjä myös.


Seuraavaksi pitikin sitten saada jo vähän koristusta. Rinkuloiden sisälle juottelin tuollaiset 'liivinhakaset' tuomaan vähän näköä. Ensin tästä piti tulla riipus nahkanauhaan. Lisäsin ripustukseen kuitenkin tuollaisen punsseloidun lätkän, ja ajattelin laittaa tämän juomapullon koristukseksi töissä. Meillä kun on kaikilla samanlaiset vesipullot, niin tästä tunnistaa hyvin omansa.


Oli tosi hieno heinäkuinen viikko, ei muuta voi sanoa. Töitä ei valmistunut ihan kauhean paljoa, vaikka pajalla tulikin vietettyä aikaa pääosin klo 06:10 - 22:30 joka päivä. Tuo opisto on kyllä aivan huippu näiden kädentaitojen kesäkurssien kanssa. Suosittelen ehdottomasti käymään, ellet ole vielä kokeillut. Hakkaa samalla rahalla saadut etelänlomat mennen, tullen ja palatessa. Mummiälestä.

Ai niin. Tour de Sockin etapin sukat on melkein valmiit...Ekat suomalaiset sukat valmistuivat jo illalla ennenkö menin maate. Suomalaiset näyttävät ottavan kisan haltuun ihan alusta asti. Hyvä Speedyt ja muut  vikkeläsormiset!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Keltasauramoa ja krappia

Olen ihan tosissani päättänyt muuttaa lankavarastoni sisältöä. Se tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Nyt vähennysvaiheeseen pääsi itsevärjättyjen mutta puhumattomien lankapohjien jemma. Tilalle on jo hankittu ihkupihkulankaa, Titityyltä TUTin sukkista. Mun piti tilata kolmet puikot, ja samaan koriin jotenkin ohohups-sujahti muutama vyyhti...

Muutama vuosi sitten värjäsin valkoista Nallea krapilla ja dippasin sen vielä jälkikäteen keltasauramoliemeen. Väristä tuli mielettömän kaunis. Vyyhti oli hyvin hillitty ja hieman semisolidi oranssi. Kaunis, kaunis, kaunis. Väri myöskin neuloutui kauniisti. Tykkään tosi paljon.


Testailen edelleen Sockmaticianin sukkareseptiä, joka tuntuu toimivan kohdallani oikein hyvin. Tällä kertaa tiputin hieman mieskokoisten sukkien silmukkamäärää. Käytin 2,5mm:n pyöröjä ja 52s. Tähtäimenä oli noin koko 42. Kannan halusin kokeilla sileänä enkä ohjeen mukaisesti vahvistettuna neuleena. Ihan kiva tuli, mitä nyt toisen sukan kanta asettui silmukan verran sivuun. Neljääntoista laskeminen on vaikeaa.

Kun olin päässyt terästä ja kantapäästä eteenpäin, en yksinkertaisesti jaksanut jatkaa sileää vartta senttitolkulla. Ullasta bongasin sitten Herrasmiehen harmaiden pintaneuleen, jota tyrkkäsin koko varren mitalta. Olisinpa tehnyt teräänkin.

Pintaneule kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuluu:
1.krs: *1o, 1n*, toista *-* kerroksen loppuun
2.-3.krs: Neulo kaikkis s oikein

Niinku väri muka ois oikee...

Siinä se. Simppeliä ja silti kivan näköistä.

Muutamassa hetkessä neuloutuivat myös nämä lapsosten sukat 48s:lla. Koko on pauttiarallaa  35 tai jotain sinne suuntaan. Lanka on näissäkin itsevärjättyä Nallea. Poikkeuksellisesti en ollut laittanut mukaan vyötettä, joten värinlähdettä voi vain arvailla. Mieleeni tulisi pajunlehti, mutta en todellakaan tiedä! Nöyrin anteeksipyyntö kuvista... Jotensakin vaan näiden peruspertsojen dokumentointi on ihan äärettömän tuskallista.


Ihan näppärät käyttösukat näistäkin kehkeytyi. Toivottavasti löytävät jalkansa jonain päivänä.

Tämän viikon olin Kankaanpään opistolla hopeakoruilemassa Vuorelan Tainan johdolla. Hirmuisen rankka ja hirmuisen hieno viikko. Pajatunteja kertyi viidelle arkipäivälle (joista 2 puolikasta päivää) noin 60h ja unta noin 25h. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja ja saada uusia korukavereita. Uusia vinkkejä, tekniikoita, ideoita... Pää sauhuaa. Inhaa, että loma loppuu nyt ja koruilulle ei ole aikaa.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Tammikuinen merino

Tilasin tämän merino - tussahsilkin alunperin Etsystä nunocolta neuloakseni ystävälle kumisaapastopperit keltaisiin saappaisiin. En minä tiedä mikä noiden toppereiden nimi oikeasti on, mutta tämmöiset.


Sitten tulin siihen tulokseen, ettei tällaisia usein pestäviä juttuja voi tehdä käsinpestävästä langasta. Sittenpä päätin vaan hurruutella kuidusta jotain. Käyttökohteen voisi sitten määritellä sitten kun lopputulos olisi selvillä.


Langasta tuli ihan kaunista. Paksuhkoa, pehmeää, vähän mökkyräistä, mutta oikein käyttökelpoista. Ehkä hänestä muotoutuu jokin kaula-asia. Kaula-asioihin olen viimeaikoina kehrännyt paljon. Pitäisköös joskus hankkia vaikka superwash-kuituja, niin vois hurruutella sukkalankojakin...


Langan strategiset mitat ovat 252m/97g kaksisäikeistä. WPI kutakuinkin 12.

Edith-täti lisää: Tästä itseasiassa muotoutui myöhemmin kaula-asia yhdessä harmaan Wollmeisen kanssa. Siitä seurannee katsausta myöhemmin. Nyt toivottelen jokaiselle teille oikein hyvää, kesäistä, rentouttavaa, nautinnollista viikkoa! Mä aion olla tulevan viikon koruilemassa aamusta iltaan. En malttais mitenkään odottaa!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

ES:n perintönä

Maailman ihanimmasta huivista jäi jäljelle vähän Lanitiumin sukkiksia. Harmaata kashmiria (55g) ja keltaista BFL:ää (36g), joiden vyötteet ovat menneet hukkaan. Keltainen on jokin klubilanka vuodelta 2014 ja harmaa viime syksynä tilattu, uskoakseni Vampyre...? Niistä piti neuloa itselle mielenpirkistyssukkaset.


Sockmaticianin toe-up -sukkaohjeella, 60s:lla ja 2,25mm:n pyöröillä värkkäsin kontrastiväriset perussukat. Varpaiden ja resorin värityksen vaihtoa piti kokeilla vähän erilailla kuin tavallisesti, tuli ihan ok. Himppusen harmaa paistaa paikoin keltaisen alta, mutta ei haittaa mitään. Itse asiassa en ole tainnut ennen kontrastivärejä laitella yhtään millään tavalla...


Sanonpahan vaan, että kyllä tämä Lanitiumin värjäri on ihan mieletön! Voiko näin upeaa ja kaunista ja eloisaa ja hienoa ja mieletöntä ja vaihtelevaa harmaata ollakaan?


Mä tykkään näistä sukista niin hirmuisen kovasti, että en ole raaskinut käyttää niitä vielä kertaakaan huhtikuisen (?) neulomisen jälkeen. Tosin, en ole raaskinut viedä niitä sukkalaatikkoonkaan. Tuossa ne pötköttelevät askartelutilassani, ja silittelen niitä aina ohikulkiessani. Juuh, myönnän reilusti, että olen ihan pöpi.