sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lincolnia rukilla

Tykkään kovasti worsted-kehrätystä langasta, se on niin tasaista ja sileää. Sen tekeminen on vaan niin turkasen hidasta. Vihdoinkin päätin, että on aika uskaltautua päästämään kuituun kierrettä. Huuuui!

Kuiduksi nappasin 100g:n nöttösen WoW:n värjäämätöntä Lincolnia, jonka olin tilannut syssyllä 2016 ihan kokeilua varten. Villa on mun makuuni aivan liian kovaa ja karheaa, jotenkin ihan hiusmaista. En ihastunut, en. Enkä edes tiennyt, mihin tarkoitukseen yrittäisin tehdä lankaa, joten mennä posottelin vain.

Pitkistä kuiduista olen lukenut sen verran, että yritin jättää kehräyskierteen mahdollisimman pieneksi, ettei langasta tulisi ihan vaijeria. Paikoitellen kierrettä tuli sitten niin vähän, että säie katkeili tämän tästä. Huoh.


Säikeistä tuli todellakin thick'n'thin. Välillä ompelulankaa, välillä köyttä. Sattui joukkoon vahingossa joku muutaman kymmenen sentin pätkä melko tasaistakin. Ehkä toivo ei ole menetetty, saatan harjoitella enemmänkin.

Nopsaahan tällä tyylillä kehrääminen oli, etenkin näin paksulle kamalle. Säikeiden kehräämiseen meni reilu tunti, kertaamiseen puolet siitä. Tein kaksi kolmisäikeistä minivyyhtiä 21m/51g, WPI 7-8.

En vaan tiiä mitä tällaisesta kammotuslangasta vois tehdä. Ei ainakaan mitään kaula-asiaa, kun kutittaa niin mahdottomasti. Ehkä se menee vitriiniin merkinnällä 'Tällaista ei enää koskaan'. Tai voihan sitä käyttää vaikka veneenkiinnitysköytenä.

Loppupätkän kehräsin kampalangaksi pienellä kierteellä. Siitä tuli ihan siedettävää. En äkkiä kylläkään keksi käyttöä tällekään nöttöselle, mutta ehkä se paikkansa löytää.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Korupuu

Meillä kasvaa koruja puussa. Mites teillä?

Kurssikaveri oli aikoinaan tehnyt hauskat korvikset jämälangoista ja hopealäpysköistä juottelemalla ja kipertelemällä. Auringossa näytti ihan siltä, että korvissa killui isot, valkoiset lasimötikät, jotka oli kiinnitetty hopealangalla.

Vaan eipäs - ähäskutti - näin ollutkaan. Törkeästi mutta luvan kanssa nappasin idean itselleni. Alta aikayksikön olivat pikaiset koristukset valmiina.


Tykkään näistä ihan hirmuisasti. Taas kerran kevyttä ja näyttävää, helppoa ja yksinkertaista. Voi sentäs. Mitäs sitä sitten keksisi?

Tänään on kumminnii vapaapäivä. Aurinko paistaa, on pikkupakkanen, ystävä on kohta tulossa kylään. Koirapoikain kanssa on aamu-ulkoilut ja aamupalat hoidettu, ne ovat vetäytyneet ruokatorkuilleen. Työn alla ois miesten perussukat ja uusiseelantilaisen haunui-villan kehrääminen. Korupuolella pari lusikkariipusta odottaisi kuvan jäljentämistä. Jos kumminkin ottais vähän kahvia mukiin ja menis käpsöttelemään pihalle. Joo! Ihanaa sunnuntaita sullekin!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Unelmien huivi

En kestä. Nyt se on täällä, mun haave ja unelma muutaman vuoden takaa. Mulla on Steppen Exploration Station! Mulla! ES! Omatekemä! Ihana! Rakastan!


Kuten huomaatte, kuljen kaikissa jutuissa monta vuotta muita jäljessä, en koskaan ole h-hetkellä tekemässä sitä mitä kaikki muut. Pitää ensin varmistaa, että joku hittineule on ihan oikeasti kiva. Tähänkin huiviin menee meikäläiseltä sen verran aikaa, ettei ihan tyhmähuivia viitsi neuloa. Elämä on sellaiseen ihan liian lyhyt.


Vuonna 2014 katselin ihastellen, kun ihmiset neuloivat Westknitsin mysteerihuivia. Sen jälkeen olen katsellut pitkään ihanaakin ihanampia väriyhdistelmiä Exploration Stationista. Vuosi sitten ostin ohjeen. Syksyllä ostin Westknitsin kirjan, jossa on tämä ohje toiseen kertaan. Puoli vuotta keräsin vielä senkin jälkeen rohkeutta. Viikon valitsin lankoja.


Nyt. Se. On. Täällä.


Langoissa mentiin täysin väri edellä. Halusin huiviin ehdottomasti omakehräämän pinkin merinon ja Lanitiumin keltaisen. Tummanharmaasta Lanitiumista löytyy jotenkin pinkihkö taustasävy. Vaaleanharmaa Wollmeisen Twin muuttui hauskasti violetiksi muiden värien ympäröimänä. Nautinnolliset värit. Tätä ekaa versiota en halunnut tehdä mistään harmonisista, asiallisista tai aikuisista väreistä, vaan halusin irrotella ja hassutella steppemäisesti.

Lanitiumin 'Vampyre' MCN-pohjassa, omakehräämä pinkki merino,
Wollmeisen 'Mausjung' Twinissä, Lanitiumin BFL-sukkisklubilanka

Lankojen päättelymäärä oli kyllä hurja. Muutaman kaistaleen jälkeen työssä roikkui jo 15 päättelyä odottavaa langanpäätä, eikä hommassa oltu päästy alkua pidemmälle. Mutta sekään ei haitannut. Otin aina silloin tällöin pienen hetken ja päättelin siihen mennessä tulleet langat, jos niitä ei voinut päätellä neuloen. Ylimääräiset nipsasin poikki vasta pingoituksen jälkeen.

Vähän tuonne lipsahti virheitä tai omia suunnitteluvirheitä, mutta pidetään niitä design-elementteinä. I-cordissa lanka jäi alkuun näkyviin brioche-osuudessa, briochen jälkeinen reikärivi halusi olla toisesta reunasta hyvin reikäinen, jossain kohtaa väri D kääntyi päässäni C:ksi, chevron-kaitaleessa yks reikärivi hyppäsi sivuun...


Päättelyreunan i-cordin halusin tehdä keltaisella ja vähän leveämpänä. Posottelin siis keltaisella oikeaa oikean puolen rivin, liu'utin silmukat takaisin ja aloitin päättelyn 4s:lla. Alla dennismarquezin ohje ko hommaan raverlysta. Kaikille muille tää varmaan on ihan peruskauraa, mutta mä tein I-cordia ekan kerran eläissäni.

4 Stitch I-cord bind off:
With color B (or C or D or...)
RS: K to 4 sts before end, Sl 4 WYIF. Break yarn. Do NOT turn work. Slip stitches back to beginning of needle to work RS again.
With color B (or C or D or...)
RS: Knit 3, K2togTBL, Sl 4 stitches back to left hand needle. Repeat till last 4 stiches. Graft stitches together.


Näitä huiveja teen ehkä noin sata miljoonaa lisää kaikissa mahdollisissa väreissä ja yhdistelmissä. Tehkää tekin!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Sinipuuta ja sauramoa

Lankajemmojen tuhoaminen jatkuu! Jemmasta kaivelin pari vuotta sitten värjättyä Nallea. 2/3 vyyhdistä on värjätty sinipuulla ja toinen 2/3 keltasauramolla. Tällä värinvaihtelulla sain osan vyyhdistä vihreäksi. Sauramossa olen varmaankin käyttänyt melko alhaista lämpötilaa, koska keltainen on noinkin keltainen.


Mulla ei ollut etukäteen yhtään ajatusta siitä kuinka lanka neuloutuu. Senpä takia päätin tikutella ihan sileät perussukat varpaasta varteen. Tähtäimessä oli poikain koko 43, 56s ja 2,5mm:n puikot, kuten mulla on aina sport-vahvuisessa sukassa.


Neuloessa viuletti ja vihreä hävisivät hauskasti. Sukkaisista tuli selvästi harmaa-kelta-kirjavat. Terää neuloessa keksin, että haluan tehdä kontrastivärisen kantalapun ja pystyraitaisen varren. Onneksi varastoista löytyi nuita kellertäviksi värjättyjä Nalleja!


Tykkään tuosta käännetystä varrensuusta kovasti näin ulkopuolelta katsastellen. Sisäpuolelle jäi tyhmä rantu, kun yhdistin Liat Gatin ohjeella neulomalla. Se ei kumminkaan näy ulospäin, joten mitä väliä!

Meidän miesvahvuudesta on poistunut lauman ehdoton Kuningas ja Palveltava, kissaherra Aukusti.


Jellonakissa hallitsi huushollia yli 15 vuotta, ja hyvin hallitsikin. Meillä kaikilla on ollut aika paljon totuttelemista, kun meitä ei määräillä ja pidetä kurissa. Kukaan ei herätä anivarhain antamaan tuoretta ruokaa. Kukaan ei räpsi ohimennen kynsillä persuksille ihmisiä tai koiria. Kukaan ei pureskele hellästi poskesta samalla kun pitää tassuilla naamasta kiinni. Kukaan ei odota saunavuoroa ihmisten ja koirien saunoessa. Kukaan ei huutele öisin edesmennyttä kissakaveria. Kukaan ei kehrää illalla tyynyllä. Heippa, Aukusti! Hyvää matkaa!