sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kiila päällipuolella

Loppukevät hurahti aivan huiveja neuloessa, sukkamojo oli ihan kateissa ja hävöksissä. Kesän alussa tahdoin sitten kokeilla jotain itselleni uutta.

Nappasin pari vuotta sitten keltasipulilla värjäämääni Kujeen paksumpaa sukkalankaa, joka on himpun Nallea ohuempaa. Nykyisellään juuri tuota lankaa ei näytä enää olevan saatavilla. Kakspuolikkailla Zingeillä aloin kilkutella varpaista lähtien, niinkuin tapani on. Silmukoita putkahti terään 60s.


Kilkuttelin sitten kiilalisäyksiin asti, jotka teinkin päällipuolelle. Viimeaikoina olen tehnyt kiilan pohjaan, ja perinteisesti se kai tehdään sivulle. Lisäyksien vierelle tein pikkuruiset palmikot, ja kiilakuvion sisälle tein 1o kierrettynä + 1n -joustinta.


Tällä kertaa en tehnyt koko sukkia yhdellä pyöröllä kokonaan, vaan kantapään käännön ajaksi otin toisen puikon mukaan, että silmukoiden sumplaaminen kävisi himpun helpommin.


Näitä voi näköjään käyttää näppärästi näinkin reilusti käännettynä.


Harmeuttaa, kun kuvat paloivat ihan puhki, mutta ehkä niistä vähän jotain näkee. Osaavampi henkilö varmaan olisi saanut pelastettua ne kuvan käsittelyllä, mutta ei onnaa meikäläisellä!

Huomenna alkais Tour de Socin neljäs etappi. Saas nähä miten neulomisen käy. Pari ekaa etappia sain tikuteltua ihan ajoissa, mutta kolmannen etapin skippasin. En vaan tykänny. Aamulla kello soimaan anivarhain vapaapäivän kunniaksi :D

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Nunocon Elfwine

Nunocon Etsy-sivulla seikkaillessani törmäsin tällaiseen ihanuuteen. Merinoa, mulberry -silkkiä ja bambua. Nimenä Elfwine... Eihän tätä voinut jättää kauppaan, vaan se piti saada kotiin välittömästi.


Kehräilin kampatopsia päästä päähän mittarimatoillen. Sain sen verran ohutta säiettä aikaan, että päätin taas kerran navajoida sen kolmisäikeiseksi. Kokeilemattakin tiedän, että tuskastuisin muuten olemattoman ohuen pitsilangan neulomiseen.


Olen vissiin lukenut värioppini huonosti, sillä en ole vielä oikein päässyt kärryille siitä, että kuinka onnistun sekoittamaan värit näin täydellisesti :D Ei siinä mitään, lopputuotos on mielettömän kauniin värinen, vaikkei tässä näykään edes pientä himppua violettia.


Kampatopsista lyhytvedolla kehrätty, ketjukerrattu 3-säikeiseksi, 300m / 97g, WPI jotain 14 huitteille.

Tässä nyt tällainen pikainfo yhdestä kehräyksestä. Vuosi sitten mulla ei ollut edes värttinää, rukista tai kehräyksistä puhumattakaan. Ihanan kamalaa kuinka tääkin homma on vienyt ihan mennessään! Eteisessä odottelee pussillinen koirankarvoja, askartelukaapissa on topsi jos toinen valmiiksi värjättyä villaa, pussillinen suomalainen raakavilla villitsee koirapoikia askarteluhuoneessa... Kivaa!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Sormustreeniä

Nämä sormukset eivät menneet kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Tarkoituksena oli harjoitella kruunuistukkaa viistehiotulle kivelle. Kiveksi löytyi kurssiopelta kaunis synteettinen spinelli, sitriinin värinen. Aloittelin vähän isommalla kymppimillin kivellä, että osasten hiulaaminen olisi helpompaa.

Eka kruunu meni täysin pipariksi, kynsistä tuli ihan liian ohuita. Toiseen vähensin kynsien määrän kuuteen, etteivät olisi niin hentoisia. Noh, viilasinpa sitten liian syvälle ja taas kynsistä tuli liian lerput sitä kautta. Päätin sitten, että teen oikein överisormuksen, kun en kuitenkaan halua käyttää sitä.

Tein leveän, senttisen, kuperan sormuksen, johon ajattelin juottaa kruunun. Se näytti ihan tyhmältä vuorittamattomana, joten tein sille ohuesta levystä vuorin. Sormus on siis ontto. Noooh, vuoria kupertamalla kiinnittäessäni onnistuin sitten halkaisemaan päällisormuksen. Huoh. Nyt ratkenneen sauman päällä on hopeasavesta mysötty koivunlehti. Niin, ja sormuksesta tuli mulle liian pieni, en pysty käyttämään missään sormessa. Huoh.


Sitten loppuikin jo huumorintaju ja tein kruunua verten puolipyöreästä langasta rungon, jonka muotoilin antiikkipinnan päällä neliskanttiseksi. Kruunukin juottui ihan melkein suoraan. Huoh. Kiveä kiinnittäessä kynnet löpsähtivät ja kivi meni ihan vinkuraan. Huoh.


Kivisormusta voi kyllä käyttää muiden ns pinosormusten kanssa. Ei siinä kukaan pistä merkille, että kivi on 2 mm kenkallaan. Huoh.

Nämä työt olivat niitä sarjassamme Olis saanut jäädä tekemättä. Tai kai näistäkin jotain oppi.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Pipokauluri

Törmäsin joskus Ravelryssa hauskaan kauluriin, jota voi käyttää myös pipona. Tai toisinpäin tai toisinpäin kaulurina. Sen nimi on Howlcat - tai Cowlhat. En ikinä muista tarkistamatta. Howlcat se on.

Langoiksi valikoitui Exploration Stationista ylijäänyttä Wollmeisen Twiniä värissä Mausjung sekä omakehräämää nunocon merinosilkkiä. Voipi olla, että en ole missään vaiheessa tätä tammikuista kehruuta raportoinutkaan. Strategiset mitat olivat 252m/97g, WPI 12. Kakssäikeisenä merinoa ja tussah-silkkiä. Nam. Metrien mukaan lanka on hiukan ohutta ohjeessa suositeltuun nähden, mutta eiköhän takuuvarma paksuusvaihtelu tasoita asiaa :D Lisäsin sitten ohjeeseen 20s.


Tätä neuletta voi tosiaan käyttää kaulurina joko violetti tai harmaa puoli päälle päin. Sitä voi myös käyttää pipana violetti tai harmaa puoli päälle päin.


Ihan kiva pikkuneule. Aivoton neuloa ja sen kokoinen, ettei kauluri röpsötä rinnuksilla, vaan lämmittää kaulaa ihan oikeasti. Tyksin tästäkin, lähinnä noin kaulurin ominaisuudessa. Pipoja mä en juuri muutenkaan käytä. Tämän neuloskelin joskus talvella, kuvatkin on näköjään napattu aikaisin keväällä :D

Nauttikaa ihanasta auringosta ja lämmöstä. Me ollaan koirapoikien kanssa istuttu koko aamu terassilla juomassa kahvia ja neulomassa villatakin alkua. Tourin seuraavan etapin odotus on kiihkeää, vaikka taaskin olen kaikki alkupäivät töissä. Murh. Vaan ehdinpä saada ekat etapin puitteissa valmiiksi, jahuuuu!