sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Keväiset koivut

Mun missiona on nyt ollut oman sukkalaatikon täyttäminen ja tyhmälankojen vähentäminen varastosta. Alunperin tyhmälangat taisivat tarkoittaa Seiskaveikkaa ja osin myös Nallea. Lähinnä sellaisia lankoja, jotka menevät ihan vähällä käytöllä karmean näköisiksi ja kuluvat sukkina puhki alta aikayksikön. Edellä mainitut ovat meidän huushollissa olleet sellaisia.

Nyt huomasin, että tyhmälankamääre on laajentunut käsittämään osin myöskin kerällä myytäviä lankoja. Jaa-a, en vaan tiedä mistä moinen johtuu. Kaikki kerälangat eivät kuitenkaan ole tyhmälankoja. Regia ei ole tyhmälankaa, mutta pari vuotta sitten hamstrattu Regian Active on sellaista. Päätinpä sitten neulaista vihreästä Activesta ja jostain Nallen Tuohi-kerän lopusta sukkaiset.


Nyt tein 2,5 mm:n puikoilla ja 56 silmukalla itselleni pitkät paksusukat kotiin. Iltaisin varpaat ovat olleet ihan jäässä villiksistä huolimatta. Aattelinpa sitten kokeilla, että onko Active (Kirjoitin ensin Activia...) taannoin kehuttujen ominaisuuksiensa veroinen, eli suunnilleen napajäätikköretkelle sopivan lämpöinen.

Perussukan tein Sockmaticianin ohjeella, jonka olen muokannut itselleni alkeelliseksi Excel-taulukoksi. Taulukkoon kun syöttää silmukkamäärän, kerrostiheyden ja kengänkoon, laskee kone kiilan aloituskohdan ja kannan silmukkamäärät. Ihan sopivat tuli.


Värin vaihto nyt ei mennyt ihan täydellisesti, mutta eisevväliä. Takaresoriinkin tuli jotain kummallista krumppua, mutta onneksi sen voi taitella piiloon. Näistä tuli oikein kivat paksusukat, tykkään ja olen käyttänyt tosi paljon.

Onpa muuten hämmentävää huomata tykkäävänsä omista tekeleistään... Olen aina ollut hirmuisen kriittinen omia tekeleitäni kohtaan ja jopa vähätellyt niitä. Tää uus pään Osaanhan mä sittenkin -asetus on aika kummallisen tuntuista :D

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kidutuslanka

Äidin Nurmilinnun jälkeen oli kova polte saada rukille jotain, ihan mitä tahansa. Minimaalisesta kuituvarastostani nappasin 100g nunucon merino - mulberry silk - firestar -sekoitusta ihanassa ruskean ja turkoosin kirjavassa värissä Antiquity.


Vähäisellä kehruukokemuksellani olen jo huomannut, etten tykkää firestarista tai muusta kiiltavästä muutoin kuin mittarimatoillen kehrättynä kampalankana. En tykkää, että kiilto sojottaa langasta ulos :D Ja näyttää se silti sojottavan, vaikka parhaani yritin maastouttaa sitä kierteisiin.


Tässä topsissa (?) värit olivat niin jumalaisen kauniit, etten tahtonut sekoittaa niitä mutaiseksi ei-minkään-väriseksi. En halunnut yksisäikeistä lankaa. Aatoksena oli siis navajokerrata lanka kolminkertaiseksi topsin päästä päähän. Tämä taas tarkoitti sitä, että jos tahdon saada ohuehkon kolmisäikeisen huivilangan, on säikeet kehrättävä hirvittävän ohuiksi. Hui.


Heti kättelyssä huomasin, että värit sekoittuvat joka tapauksessa. Kokeneempi olisi varmaan huomannut sen jo heti kuitupaketin avattuaan. Päätin sitten, että otan tämä topsin harjoituksena kehrätä säiettä topsin reunasta reunaan. Se muuten ei ole mulle helppoa, ei. Kuitu vaan itsepäisesti haluaa langaksi topsin toisesta reunasta, mutta ei toisesta. Jostain Craftsy -kurssista löysin siihenkin apua, mutta treeniä tarvitaan vielä kuukaus tai vuos. Tai pari.


Langan strategiset mitat ovat 156m/96g. WPI on jotakuinkin 12 ja lanka on ketjukerrattua.

Langasta tuli kaunista, mutta ärsyttävän pisteliästä. Oman ihmiskokeeni perusteella sanoisin, että mun kaulanahka ei tykkää firestarista, vaikka muiden kimallusten kanssa ei olekaan ongelmaa. Tästä ei siis tule kaula-asiaa, ei. Tai voihan tämä olla osa Exploration Stationia sellaisessa paikassa, joka ei osu käytössä kaulalle. Aika näyttää.

Nyt tilaisin parit vapaapäivät valoisaan aikaan. Kuvattavaksi löytyisi kehruita, sukkia, huivi... Kun vaan kerkeis. Olen viimeaikoina keräillyt hyvä työntekijä -pisteitä tuuramalla vapaapäivinä työkavereita. Toivottavasti pisteillä saa lunastaa moooooonta vapaapäivää :D

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Suistamolaista sukua

Miekkosen sukujuuret ovat edellispolvissa Suistamolta. Kälyseni, Miekkosen sisko, haikaili jotain suistamolaisista sukujuuristaan muistuttavaa, Hän päätyi sormuksiin. Mallikuvaksi sain tällaisen.


Hetken matkan päästä sain nipun lusikoita. Niistä en tietystikään tajunnut ottaa kuvaa. Isoissa lusikoissa oli ihan mielettömän kaunis varsi, pienemmät olivat 'peruschippendalea'.

Tällaisia siistä kuoriutui sahailun, muutaman juotoksen, hiulaamisen, oikomisen ja kiillotuksen jälkeen.

Kieltämättä oli melkoisen jännittävää juotella nuita renkaanpuoliskoita sulattamatta
a) sormusta
b) puolikasta rengasta
c) juotettua killutinrengasta
d) sitä toisen puolen rinkulahässäkkää.
Vaan hyvin kävi juotoksessa. Kaikki osat ovat kiinni ja mikään ei sulanut jättiläispalleroksi.

Tyttöjen sormukset tein nuista Chippendaleista. Kaiverrukset halusin jättää olemaan, vaikkein niillä liene merkitystä henkilökohtaisella tasolla. Kertovat ne kuitenkin lusikoiden historiasta.


Äidin ja tyttären sormusten lusikkaa en tunnistanut, en tosin hirveästi yrittänytkään etsiä siitä tietoa. Se oli ihan hirmuisen kaunis. Sormuksista tuli kauniit - ja näyttävän kokoiset.


Jänskättää. Nämä kotiutuvat viikon-parin sisällä. Mä niin toivon, että näistä tuli sellaisia kuin mitä Käly toivoi. Pieni asia mukana kulkemaan, mutta muistuttaa vahvasti aiemmista sukupolvista. Kiitos, että sain tehdä nämä!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Äidin Nurmilintu

Hyvää synttäriä, Äiti!

Tässä on nyt se syy, miksi halusin opetella kehräämään. Äidilläni on tänään synkkärit ja halusin neuloa hänelle jonkun ihanuushuivin. Mulla lähtee monasti homma vähän lapasesta, kun saan jotain päähäni. Mulla on myös tapana tehdä kaikki melko perusteellisesti kun sen pään otan. Suomalainen sisu ja sillees. 

Edelliskesänä aloitin kehräyksen opettelun värttinällä, sitten tilasin rukin, kehräsin kilometritolkulla, kokeilin erilaisia kuituja ja etsin kaunista luksusmatskua ja haeskelin kivaa huiviohjetta.

Edes Tampereen kässämessuilta en onnistunut löytämään sopivaa ja oikean väristä kuitua kotimaiselta myyjältä. Tilasin sitten shunkliesiltä Etsystä.


Mallailin tyyppejä yhteen. Kaunista ja pehmeää merinon ja silkin sekoitusta. Sinisenä, tottakai, kun on kysymys Äidistä.


Suunnittelin kaksisäikeistä ohuehkoa lankaa, mitään must-vahvuutta en päättänyt. Langasta saisi tulla sen paksuista kuin miksi se haluaisi tulla. 


Kehruu alkoi hissukseen joulukuun alussa, 4.12, kaiken muun hääräämisen ohessa. Lanka oli vyyhditty, pesty ja kuivatettu 11.12.16.


Lopputulemana sain aikaan 2-säikeistä, metrien perusteella noin sport-vahvuista lankaa. Väri tummui tosi paljon kehrätessä, mutta se kai on melko tyypillistä. Väristä tuli kauniin vihertävän sininen, vähän petroolimainen, meren värinen. Juuri sopiva Äidille!


Kuitua kului 197g ja metrejä tuli noin 440m ja WPI 11. Väri vuosi aika lahjakkaasti ekassa huuhtelussa. Pistin langan vielä etikkakylpyyn ja huuhtelin muutamaan kertaan, jotta sain irtovärit pois.

Malliksi valikoitui ilman muuta Heidi Alanderin Nurmilintu. Halusin suomalaisen suunnittelijan konstailemattoman ja kauniin mallin. Sellaisen, jota voisi pitää sekä harteilla että kaulassa. Ei sileää neuletta, sillä mun olkavarsi ei kestä huivillista nurjia kerroksia. Toisekseen tykkään ainaoikean pinnan kuohkeudesta ja paksuudesta.


Neulomaan pääsin viimein uuden vuoden aattoiltana rakettien paukkeessa puolen yön aikaan. Näin jännästi vanhat viettää rymyjuhlia :D Puikoiksi nappasin edellisestä työstä juuri tuntia aiemmin vapautuneet nelosen Zingit. Huivi otti viikon iltasulkeiset, muutaman tunnin illassa.


Neulominen sujui joutuisasti. Alkuun arastelin, sillä monella on ollut hankaluutta pitsiosion silmukkamäärien kanssa, vaikka ohje on hyvin selkeä. Onneksi en törmännyt hankaluuksiin. Lanka tuli kudottua lähes viimeiseen metriin ja kevyesti pingotettuna lopullinen koko oli 90 x 150cm.


Jok'ikisen nypyn pingotin erikseen.


Huivista tuli tosi kiva. Se on maltillisen kokoinen, joten se ei ole liikaa takin alle ryntättynäkään. Siten minä huivejani käytän, Äidistä en tiedä :D


Eilen ajelin 3,5h tuntia suuntaansa kahvittelemaan Äidin kanssa. Ylläri oli melkoinen, kun hän oli kuvitellut pääsevänsä synkkärijuhlimisia karkuun. Vaan kivaa oli! Hali ja rutistus, Äiti!