tiistai 30. lokakuuta 2012

Kuukivet korviin

Olin kivikauppa Qiissä etsimässä isoa kivikapussia aivan muuhun tarkoitukseen, kun törmäsin näihin ihastuttaviin kuukiviin. Kuvassa niiden upea sinertävä heijaste ei pääse millään tavalla oikeuksiinsa. Nämä pitää nähdä livenä korvissa keikkumassa. Nämä ovat kevyet, juhlavat, mutta myös arkena korviin sujahtavat.


Halloweenin värit

En ole mietenkään varsinaisesti jenkkiläisten hapatusten ystävä. Hapatuksiin lasketaan Valentinen päivät, halloweenit ja muut kotkotukset. Tiettyihin päiviin liittyvät värit sitten ovatkin mieleeni. Eihän mustaa ja oranssia voi vastustaa. Rannekoru muotoutui mustasta läpinäkymättömästä lasista ja oranssista särölasista sekä korumetallista.
 
RAK002 10€

Uikku vai kallo?

Teki mieleni lakkailla, mutta kun kynnet läks, ei ollut mitä lakata. Hätävararatkaisuna lakataan sitten lasia. Kaikki riipukset ovat korumetalliosilla yksinkertaisessa ketjussa tai mustassa satiininauhassa.
 
Tämä ensimmäinen koru oli tosi jännä. Oman poppoon silmiin siihen oli muotoutunut selkeästi pääkallo. Silmän- ja nenänreiät, kapea alaleuka. Ystävälle siinä näyttäytyi kaksi silkkiuikkua tai muuta vesipetoa. Kertookohan se jotain katsojasta? Hopeaa, violettia ja häivähdys harmaan vihreää. Kapussin koko noin 25x25mm.
RIK031 12€
Pitihän miun kokeilla leimaamista lasillekin. Pinkkejä ja mustia kukkasia kesänvihreällä shimmerisellä pohjalla. Halkaisija noin 21mm.
RIK013 14€
Tästä riipuksesta tuli jännän värinen. Se antaa vaikutelman vihreästä, vaikka on samalla myöskin harmaa tai ruskea. Koko noin 25x25mm.
RIK030 12€
Tämä iso riipus (23x30mm) tuli tehtyä tuon upean vihreä/violetin duochromelakan takia. Kuvassa näkyy vain häivähdys värinvaihtelusta.
RIK007 12€
Sama lakka halusi vielä hologlitterin kanssa tähän lasikapussiin. Lakka on todella hienon näköinen, se näyttä jollain tapaa uurteiselta. Koko noin 19x24mm.
RIK026 10€
 

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Oma savukvartsikuutio

Kvartsit kuuluvat suosikkeihini, sitä ei tarvitse edes miettiä. Niistä on kuitenkin jotenkin hankala tehdä koruja, koska mikään ei tunnu niille riittävän hyvältä tai oikealta. Näitä pitkään hillottuja kuutioita päätin sitten käyttää oikein urakalla. Aarrelaatikossa ne eivät lisäänny eivätkä anna hyvää mieltä samalla tavoin kuin käytössä. Periaatteena oli, että yksinkertainen on kaunista.
 
Hyvin lyhyeen kaulakoruun laitoin isoja savukvartsikuutioita, pieniä vuorikvartsikuutioita ja vielä pienempiä hopeapalloja. Rannekorussa samat metriaalit. Tästä rannekkeesta tuli tarpeeksi paksu omaan käyttööni. Minä kun en ole mikään hentoinen heinänkorsi, niin omien korujenikin täytyy olla hieman jykevämpiä. Kuvan keskellä kevyempi ranneke, jonka yritin ensinnä itselleni tehdä.
 
 
Samaan settiin kuuluu tietysti korviksetkin.
 

Testissä kvartsit

Jos sanoisin, että rakastan vuori- ja savukvartsia, niin vähättelisin rajusti. Kaksi vuotta hillosin noita savukvartsikuutioita, kunnes raaskin ottaa ne käyttöön. Tästä piti tulla koru omaan ranteeseen. Korumetallia, savukvartsia kuutiona ja pyöreänä, yksi säkenöivä fasetoitu vuorikvartsi.
 
Jotenkin suunnitelma muuttui matkan varrella. Materiaalit pysyivät, mutta rakenne muuttui jotenkin kevyemmäksi ja hennommaksi. Siitä tuli minulle liian ohut.
 
RAK009 18€
 

torstai 25. lokakuuta 2012

Kuparikolikoita

Isäni sai isänsä jäämistöstä jemmaan pienen rasian kuparirahoja. Kaikkien vuosien jälkeen niille löytyi nyt käyttöä. Vähän hehkutusta, muotoilua, hehkutusta, hapotusta, porailua, kiillotusta ja yhdistämistä. Lantit nauhaan tai korviskoukkuihin, ja -20-luvun rahat pääsevät jälleen käyttöön.
 

Näistä kolikoista olen tehnyt useammanlaisia riipuksia, avaimenperiä, korviksia, lanttienkeleitä ja mitähän vielä. Kaikki ovat jo muuttaneet uusiin koteihin, enkä ymmärtänyt aikanaan kuvata niitä. Kolikoita on toki vielä jäljellä, eli enköhän noista lopuistakin jotain keksi.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Sininen ei iske

Jostain syystä en ole koskaan erityisemmin pitänyt sinisestä, se ei ole miun maun mukaan. Jostain syystä kuitenkin rakastan labradoriittia ja sen suomalaista vastinetta spektroliittia.
Kukan keskellä oleva kivi on toisessa valossa mitättömän harmaa, toisessa valossa upeasti sinistä tai jopa oranssia heijastava. Upeus.

Tässä sormuksessa on pääosassa sateenkaarikuukivi. Upea kivi, joka vaihtelee läpikuultavan maitomaisesta tuollaiseen sateenkaaren väreissä hohtavaan kauneuteen. Sen kaveriksi ei saa laittaa mitään liikaa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Ei mitkään mummohelmet

Olen aina aiemmin ajatellut, että helmet ovat vähän sellainen mummojen juttu. Pienillä, hienostuneilla, harmaatukkaisilla kultamummoilla on tiukahko, valkoinen helminauha, kädessä pidettävä käsilaukku ja jakkupuku. Piste.
 
Tässä nyt olisi yhdensorttiset valkoiset helmet, jotka päässäni rakentuivat. Ei mulla näistä tule mummo mieleen. Nämä ovat kevyet kuin tuulen henkäys, vähän totutusta poikkeavat, mutta kuitenkin upea helmen kiilto pääsee esiin.

 
Monesti huomaan olevani ns. settihenkinen. Haluan yhdistää itselläni samanlaista tai ainakin samankaltaista korua korvissa, ranteessa ja kaulalla. Alkuperäinen itselle tehty Ei mitkään mummot -setti sai kaveriksi tietty korvikset.
 

Onneksi varastosta löytyy hengästyttäviä makeanvedenhelmiä ja ohuttakin ohuempaa hopealankaa. Näitä haluan tehdä lisää.

Vieterisormus

Tämä on varsin testimielessä tehty hopealankasormus. Tarkoituksenani olisi kehitellä tähän parempi, siistimpi toteutus. Onneksi saan pitää nämä testiversiot itselläni.

torstai 18. lokakuuta 2012

Syksyn värit

Ruskea ja oranssi ovat lyömätön pari. Yhdistelmä on niin retro, mutta niin upea. Tässä pitkähkössä kaulakorussa on ainoastaan karneolia ja savukvartsia eri muodoissa hopeaan yhdistettynä. Tämä koru on käytössä hyvin testattu, käy niin arkena kuin juhlaklänningin kaverina.


tiistai 16. lokakuuta 2012

Spinnerit esikoissormuksina

Rehellisesti sanoen olin tehnyt kyllä yhden sormuksen ennen näitä. Se oli messingistä, punsseloitu ja pallopäävasaralla taottu ilmestys. Se on vieläkin olemassa, mutta en aio koskaan julkistaa siitä kuvaa. Se ilmentää sitä pistettä, mistä lähdin liikkeelle.

Spinnerissä runkona oleva sormus on kiperretty niin, että pikkusormus saa liikkua vapaasti rungon päällä. Tykkään tällaisesta mallista tosi kovasti. Vasemmalla puolella olevaan sormukseen on etsattu tärkeä sana, oikeanpuoliseen teksti on punsseloitu. Näitä olen tehnyt lähinnä punsseloimalla, sillä etsauksessa vaikuttaa liiaksi kuun asento ja tuulen suunta. Se sopii itselleni tehtäviin koruihin, koska en halua lopputuloksen olevan liikaa ennalta päätetty.

Kesäistä kynsilakkaa

Minä sain ahaa -elämyksen, kerrankin. Jos tyttö tekee koruja ja tyttö lakkaa kynsiä, niin nämä kaksi harrastusta voi hyvin yhdistää. Tyttö tekee kynsilakkakoruja. Tämä on ensimmäiseni, joka jäi itselleni kotiin. Lasikapussiin lakataan haluttua lakkaa haluttuun muotoon, sinetöidään liimaamalla, testataan astianpesukoneessa ja teräskuulakylvyssä tuntien ajan. Sitten riipustetaan satiininauhaan, laitetaan kaulaan ja ollaan tosi tyytyväisiä. Siinä resepti.
Näitä koruja on lähtenyt maailmalle viime kesän aikana kivan paljon. Niitä en tietysti hoksannut kuvata, mutta myytävien puolelle tulee varmasti jotain, kunhan sinne asti päästään.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pientä piinaa

Ensimmäinen opettelemani ketjumalli oli Jens Pind, eli ystävien kesken Piina. Monelle Piina on tosiaan nimensä veroinen, mutta minulla loksahti malli heti aivoihin. Olin punonut parikin ranneketta, kunnes keksin haluavani vaihtelua. Ei muuta kuin ketju keskeltä poikki ja lisäeloa kivien muodossa.
Tässä rannekkeen toinen pää on rakennettu vaijeriin tiikerinraudasta ja tiikerinsilmästä. Osat ketjun mukaisesti hopeaa.

Tähän tahdoin yhtä lempikivistäni, ryoliittia. Tekniikkana myös lempparini, linkittäminen hopealla. Tällöin kivi pääsee mielestäni pääosaan, eikä huku muun tavaran joukkoon. Tähän settiin tein itselleni myös kaulakorun  ja korvikset.

Kotiin jääneitä korviksia

Pistetääs tällainen monikuvainen pikapostaus kotiin jääneistä paripuolista korviksista. Näille poloille ei siis ole olemassa mitään varsinaista settiä, mutta kyllä he silti pääsevät säännöllisesti käyttöön.

Pikkukäpyä hopeasta ja valmiina ostetut leppikset
 
Vaaleansävyisiä mookaiitteja symmetrisen epäsymmetrisesti hopeassa killumassa
 

Jotain jaspista, jonka nimeä en muista, hopeakierteessä heilumassa
 
Pöllö Pööpötit pöllön korviin. Tällaisia lamppuhelmiä haluaisin osata tehdä.

Romuluinen laatta


Tähän hopealaattaan testasin ensimmäisen kerran sulattamista/skrymppaamista. Muoto tuli kuin itsestään, taakse juotin vain kiinnitysputken. Paljon patinointia, vähän kiilloitusta ja nahkanauha kiinni - kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli siinä. Tästä tuli lemppari välittömästi, ja hän jäi minulle kotiin.

Tytsyjen lusikkariipukset

Operaatio "Kerään vanhoja lusikoita" nytkähti askeleen eteenpäin, kun sain työkaverilta kolmisenkymmentä vuotta sitten katkottuja pikkulusikoita. Hänen äitinsä oli minun onnekseni jemmannut kaikki roippeet, ja nyt niistä saatiin tyttären tyttärille hienot riipukset. Minulle jäi vielä pari lusikkaa jemmaankin.
 
Vanhempi tytöistä on maanläheinen heppatyttö, joten tähän riipukseen yritin saada hepan pään. Huomaan, että piirrustustaidoissani olisi himppasen verran parantamisen varaa, mutta ehkä sen hummaksi tunnistaa.

Nuorempi tytsä on alkanut juuri innostua kaikenlaisista isojen tyttöjen bling-bling-jutuista. Pikkuprinsessa saa siis hopeaa ja swarovskin kristalleja kolmessa eri värissä satiininauhaan ripustettuna.
 


Sweet Pea kaulamitassa


Tämä taisi olla ensimmäinen millin vahvasta hopealangasta punomani kaulaketju. Sen verran tässä oli askartelemista, että affirmation bandiksi valikoitui miettimättä "respect".

Uuden alku

Tästä se lähtee - tervetuloa mukaan ensiaskelista lähtien!
 
Blogin ulkoasusta tarkkasilmäisimmät voivat päätellä, että en ole vallan kokenut blogin nikkaroija. Hopealangan vääntäminen sujuu minulta huomattavasti blogihommia helpommin. Opettelen tätä pikkuhiljaa tekemällä, samalla tavoin kuin opettelen kaikkea muutakin tässä elämässä.
 
Systeemini rakentunee askel kerrallaan, eikä homma liene koskaan lopullisesti valmis. Joitain perusasioita blogista jo löytyy, korupostauksia tullee sitä mukaa, kun saan kameran hyppysiini ja kuvankäsittelyn taipumaan tahtooni edes jollakin tavalla.
 
Mukavaa, että olet matkallani mukana!