torstai 29. marraskuuta 2012

Muinaisketjua kaulaan


Muut kuulemma aloittavat ketjunpunonnan yleensä muinaisketjulla, minä aloitin piinalla. Muinaisketju on tuntunut jotenkin tylsältä, tavalliselta, haasteettomalta. En ole tykännyt siitä. Sitten minusta tuli takinkääntäjä, kun näin toverillani toooosi kivan ketjun, joka paljastui muinaisketjuksi. Onneksi minussa on naista myöntämään, että olin alunperin väärässä.
 
Tekaisin sitten itselleni lyhyen ketjun, jossa on kolmea kokoa lenkkejä. Ketju on lyhyt, vähän reilut 40cm. Keskelle laitoin vähän isomman lenkin, johon on helppo vaihtaa lukollisia riipuksia sitten kun niitä joskus ehdin tekemään.

Toisesta ketjusta tein pitkän ja hyvin simppelin. Salpalukko asettuu eteen, jos siinä on vaihdettava lukkoriipus keikkumassa. Jos riipusta ei ole, lukko voi olla sivulla tai niskassa. Tällekin on löytynyt yllättävän paljon käyttöä. Ei siis ole häpeä myöntää, että olin alunperin aivan väärässä muinaisketjun suhteen.

Pääosassa larvikiitti

Yksi rakkauskivistäni, larvikiitti, sai kaverikseen vuori- ja lumikvartsia, onyksia ja hopeaa. Muistan jonkun sanoneen larvikiitista, että se muistuttaa siitä, ettei ole koiraa karvoihin katsominen. Se näyttää harmaalta, jonkun mielestä ehkä tylsältäkin. Tietyssä valossa siitä tulee esiin aivan toinen puoli, välkehtivä ja leimuava. Välkehtivyyttä tässä korussa tuo mukaan vielä tuo lumikvartsi, joka antaa mukaan sinistä hohdetta maitomaisen pintansa piiloista.
 
KAH002 45€

tiistai 27. marraskuuta 2012

Kambaba -jaspista

Tämä vihertävä, hauska jaspiskoru saattaa olla ensimmäisiä, joita tein hopeasta. Löysin muistaakseni helmikirpparilta noita hauskoja, vihreänkirjavia mötkylöitä. Niille juotin, taoin ja patinoin kaveriksi vähän hopeaa. Yksinkertainen ja lyhyehkö koru, jota voi pitää töissäkin oikein oivasti. Olin unohtanut koko korusen, onneksi se tuli nyt esiin. Apua, en olisi uskonut, että jonkun korun voi unohtaa!
 
 

Särölasikorvikset

Särölasissa ja säröytetyssä vuorikvartsissa on jotain, josta pidän tosi paljon. Säröytetyt helmet ovat tietyllä tapaa arkoja, niitä ei saa heitellä kovakouraisesti, etteivät ne halkea. Märkänä helmen säröt saattavat näyttää kadonneen, kuivana ne ilmestyvät takaisin. Nämä korvikset ovat kovin yksinkertaiset ja eleettömät, silti tosi kivat. Metallina hopeoitu korumetalli.
 
KOK008 9€
 

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Elämän karu käpy

Oih ja voih. Soitellen sotaan ja silleen, minähän osaan mitä vain. Ei sevväliä, että kaikilla muilla hopeasavesta tehdyt lepänkävyt taistelevat ihmisen tahtoa vastaan. Halusin käpykorvikset. Koska hopeasavi on kallista, tein vain kaksi käpyä, koska kyllähän mä osaan. Huoh. Tässä on se korvis. Siitä tulikin yksi patinoitu riipus. Ja pieni, ihan liian pieni miun maun mukaiseksi riipukseksi.
 


Syksyllä tätä kuvatessani mulla oli polttoa vailla kahdeksan (8) uutta käpyä. Ajatuksena oli, että niistä onnistuisi edes yksi, jotta saisin korvikset. Sain poltettua ne, tehtyä lenkit, irrotettua lenkit uudella poltolla, juotettua lenkit pastalla, irrotettua ne rummuttamalla ja vihdoin lopullisesti kiinni palalla juottamalla.
 
Tämän jälkeen en koske hopeasaveen enää ikinä. Paitsi että kokeilin yhtä tai paria lehtiriipusta. Nyt lietettä on taas vähän jäljellä, kun jouduin aina vaan tilaamaan sitä lisää, kun se loppui kesken. Enää en aloita yhtäkään projektia tällä materiaalilla, en. Kuivukoon liete tuonne laatikkoon, en ala. Nih.

Pinkkejä purkkapalloja

Näistä lasihelmistä tuli heti mieleen purkkapallot. Ja barbimeininki. Ja kimallus, välke ja tyttömäisyys. Toisiin piti siis lisätä oikein kunnolla välkettä kahden eri swarovskin värin avulla, toiset saivat jäädä hieman hillitymmiksi. Muut osaset ovat hopeaa.
 
KOH009 19€
KOH011 13€
Kamerani ei mitenkään halunnut tallentaa vaaleanpunaisen pinkkiä oikein. Minun ruudullani helmilöiset näyttävät enemmänkin lilan pinkiltä tai pelkältä lilalta. Ai miten niin tarkkaa värien kanssa?

Vaihtoehto koirankorville

Pari vuotta sitten törmäsin kummallisiin korumetallisiin tikkuihin, joille en heti keksinyt käyttötarkoitusta. Kun tarkoitus selvisi, ihastuin. Olen ollut kova lukemaan, aina on ollut menossa useampi kuin yksi kirja kerrallaan. Kirjojen sivuja ei saa taittaa koirankorville, joten kirjanmerkit ovat aina olleet jotain lippulappuja. Rumia. Vaan eipä ole enää.
KIK007 10€
Ideana on hyvin yksinkertaisesti se, että tikku laitetaan sivujen väliin ja koristus kaunistaa kirjan selkämystä. Merkistä tietysti heti näkee, kuka kirjaa on lukemassa.
KIK006/013/004 10€/kpl

Kaikkia kirjanmerkkejä tuskin tulen täällä esittelemään. Ne ovat yleensä sellaisia, jotta joku tahtoo vaikkapa punaisen merkin. Kaivellaan helmi- ja kivilaatikoita, otetaan hetki aikaa, ja lukija saa merkin heti matkaansa. Käyttötavaroita ei paljon ehdi kuvailemaan. Sama systeemi toiminee hyvin, jos haluat tilata jonkin tietynlaisen merkin. Hinta on sama 10€ joka tapauksessa.

torstai 22. marraskuuta 2012

Kurkistus joulupakettiin

Ei-mitkään-mummot ovat matkalla maailmalle, tarkemmin sanottuna Atlantin taakse Ameriikkaan. Eivät tietystikään ne alkuperäismummot, vaan mummojen kaksoissisko. Helmiin valikoitui sama vaalea, lähes valkoinen väri kuin ykkösversiossa.
 
Samaan pakettiin eksyi sahattua, hehkutettua, juotettua, hapotettua, viilattua, filssattua, punsseloitua ja muotoiltua hopeaa. Lisänä itse pyöröhiottu spektroliitti muistuttamaan Suomesta ja tummavetisistä metsälähteistä.

Pieni kaimaani, neiti pari vee, saa vähän hopeanväristä helmeä, korumetallikukkia ja vaaleanpunaisen kukkariipuksen.
 
Isompi neitokainen lakkailee jo kynsiään, ja on vissiinkin vähän harakan sukua. Silloin riipus pitää olla duochromelakkaa ja kimmellystä, helmet harmaata ja pinkkiä särölasia, höysteenä vähän bling-bling-rondelleja.

Tässä tämä kurkistus. Tämän enempää ei parane näyttää ennenkö Santa Claus on käynyt ahtautumassa savupiipusta sisälle.

Lajinsa ensimmäinen

Viimevuosina on  näkynyt paljon avainnauhoja ja erilaisten korttien kuljetusnauhoja. Nettiä selatessa olen törmännyt ongelmaan, että tietynlaiset nauhat eivät tunnu kestävän sitä järjetöntä kulutusta, joka niihin kohdistuu. Päätinpä sitten laittaa testiin erilaisen avainnauhan.
 
Tällä kertaa en ole käyttänyt vaijeria ollenkaan, vaan nauha on koottu hopeaoidusta korumetallista ja lasista kierteisillä lenkeillä. Tällainen rakenne olisi hyvin vaarallinen, jos siinä ei olisi ns heikkoa lenkkiä, joka antaa periksi, jos nauha tarttuu johonkin. Tykkään tehdä asiat varman päälle, ja laitoin heikkoja lenkkejä kolme.
 
Tämä lähti Joulupuodista uuteen kotiin lähes heti. Onnea uuteen kotiin!
 
 
 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Joulupuoti on avattu!

Pienet ja isot tontut ovat taas ahkeroineet vuoden varrella kaikenlaisia mukavia käsityöjuttuja. Joulupuoti on auki kuukauden päivät aina 16.12.2012 asti. Tänä vuonna ihanuuksia pääsee katsomaan myös lauantaisin. Puodista löytyy koruja, huovutuksia, rauta- ja piikkilankatöitä, kortteja, puu- ja paperiaskartelujuttuja, keramiikkaa, villasukkia, ompeluksia. Kaikkea pientä ja ihanaa.
Lämpimästi tervetuloa!
 
 

Kolikoita kaulaan

Vanhoista kuparikolikoista olen tehnyt ainakin korviksia, riipuksia ja avaimenperiä. Nämä riipukset ovat lyhyehkössä satiininauhassa, jonka voi solmia sopivaan mittaan.
 
MUK009 (v -26, -28) 15€
MUK010 (v -30, -32) 15€
MUK011 (v -21) 15€

MUK008 (v -24) 15€
MUK012 (v -18, -24) 15€

MUK006 (v -36, tiikerinrauta) 15€
MUK007 (v -19, oak jasper) 15€
 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ohut lankasormus

Tämä on sarjassamme nopsat ja mukavat, mutta minulle liian hentoiset korut. Kyllä tämä kappale silti jäi kotiin, vaikkei monesti ole sormeen päässytkään. Anoppi vei paksumman version heti sen valmistuttua. Täytynee tehdä itselle jossain vaiheessa uusi, tuplaten paksumpi. Ainakin.
 
 

Lukollisia riipuksia

Joskus törmään mukaviin helmiin, joille en keksi käyttöä tai jotka eivät sovi alkuperäiseen suunnitelmaan. Näistä rupikonnista piti tulla korvikset. Jotenkin ne asettuivat hassusti, eivät halunneet korviksiksi. Sitten niistä tulee jotain muuta. Nyt niistä ja koiruleista tuli korumetalliin yhdistettyinä lukkoriipuksia. Niitä voi vaihtaa helposti ketjusta toiseen, tai laittaa vaikka vetoketjun lenkkiin koristeeksi. Varsinaista vetoa en voi luvata niiden kestävän, vaikka kiinnitykset teinkin vahvoilla kierteisillä lenkeillä.
MUK023/025/024/026. Rummakot 5€/kpl, koirat jo maailmalla
 

Silkkiin solmittu

Jokainen, toistan jokainen, koruilija kokeilee jossain vaiheessa helmien solmimista silkkiin. Kun solmu erottaa helmet toisistaan, ne eivät hierry ja silkki laskeutuu kauniisti. Minä päätin aloittaa ns äärettömillä nauhoilla, joissa ei ole alkua, ei loppua, ei lukkoa. Oikeasti nämä eivät kuulu kategoriaan "Kaulakoru hopea" mutta ei paljon muutakaan. Itse olen käyttänyt näitä myös moninkertaisina ranteessa, kaksin- tai moninkerroin kaulalla, irtolukon kanssa kierrettynä, pitkänä solmittuna...
 
Viljeltyjä makeanvadenhelmiä ukkospilven väreissä, yksinkertainen silkki, pituutta huimat 138 cm.
KAK009 35€
Tässä toisessa on punaisia ja harmaita, pinnoitettuja riisin mallisia helmiä harmaassa silkissä. Pituutta hulppeat 94 cm.
KAK008 25€
 

torstai 15. marraskuuta 2012

Kenen riipus?

Otetaan tuntematon kivi, mahdollisesti krysopraasi tai joku ihan muu. Otetaan lankaa, sulatellaan palloja, väännellään ja kiemurrellaan lankaa, juotetaan panta ja pallot, kiinnitetään kivi ja patinoidaan. Sitten mietitään, että mitä tulikaan tehtyä. En mä vaan tiedä.
 

Samoin kävi toisellekin riipukselle, josta ei tähän hätään ole kuvia. Siinä oli sama idea kuin tässä, mutta siitä tuli kauttaaltaan hennompi, siro. Kivenä oli pieni kuukivi, kuusmillinen kai. Ei siitä tullut miun koru, ei vaikka kuinka yritin kohennella sitä Jens Pind -ketjulla. Tuolla se oli kaapissa varmaan puoli vuotta, kunnes löysi ihmisensä. Hassua oli vielä sekin, että myöhemmin paljastui tuon ihmisen olevan horoskoopiltaan rapu, jonka kivi tuo kuukivi on.

Toffeeta korviin

Oih ja voih. Rakastuin näihin lasikuutioihin heti kun näin ne. Pelkkää puhdasta, pehmeää, juoksevaa tohveeta lasin sisällä, korumetalliin yhdistettynä, höystettynä tiikerinsilmällä ja vuorikvartsilla. Tähän oli kaula- ja rannekorutkin, mutta ne ovat lähteneet maailmalle jo aikapäiviä sitten.
KOK012 10€
 

Mikä ihmeen silmukkamerkki?

Kutominen on ollut minulle hepreaa ja siansaksaa, ylivoimaisen vaikeaa. Talvella 2011 päätin kuitenkin opetella kutomaan sukat. Eikä vaan sukat, vaan kahta sukkaa yhtäaikaa, pyöröpuikoilla ja varpaista lähtien. Phui. Olipahan opettelua, eikä kärki ole vieläkään mieluinen. Ohjeita etsiessäni törmäsin termiin silmukkamerkki, ja siitähän piti sitten ottaa selvää.
 
 
Lenkkimerkki kulkee puikolla mukana merkkaamassa kuvion tai kerroksen vaihtumiskohtaa, keskikohtaa, kavennusta, levennystä, mitä tahansa erikoistapahtumaa. Sitä voi käyttää silmukoiden luomisessa, ettei sekoa niin helposti laskuissa 598:nnen silmukan kohdalla ja joudu aloittamaan laskemista alusta.
 
Lukollinen kerrosmerkki taas saa jäädä neuloksen väliin ja se on helppo napata työn edistyessä pois neuleesta. Kerroksiakin on helpompi laskea vaikka 10 kerrallaan kuin aloittaa aina alusta. Yleisön toiveesta setissä on mukana kaksi kerrosmerkkiä.
 
Koristeltu hakanaula pitää merkit tallessa ja järjestyksessä. Onpa sille kuulemma helppo ottaa talteen lapasen peukun silmätkin. Siitä minä en tiedä mitään... Joku osti merkkisetin rintakoruksi, toinen kertoi laittavansa kerrosmerkin kaulakoruun ja kolmas vetoketjuun. Mielikuvitus on ainoa raja näiden käytölle.
 
Silmukkamerkkisettejä en sen kummemmin varmaankaan täällä esittele, mitä nyt joitain silloin tällöin. Nämä tuppaavat olemaan sarjassa "Tehdään sitten kun tarvis on ja lähtevät käyttöön samoin tein". Mieluisen värisiä settejä saa toki tilata, setissä hakaneula, neljä lenkkimerkkiä ja kaksi kerrosmerkkiä. Hinta setille 7,50€.
 
SIK002 7,50€
 
SIK012 7,50€
 

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lepän lehti

Kesä ja syksy 2012 menivät hopeasavikokeiluissa. Materiaali ei taida kuulua suosikkeihini, ei ainakaan vielä. Lepän käpyjä ja lehtiä tuli sudittua hopeapastalla kymmeniä kertoja. Koko kesän saldona sain aikaan vajaat 10 käpyä ja pari hassua lehteä. Pienet koivunlehdet kutistuivat aivan miniatyyriversioiksi.
 
Tämä kotipihasta kerätty lepänlehti muotoutui aika kauniisti. Toki siinä on kerroksia liki 20, joten painoa riittää. Hellävaraisesti tällaista tulee käsitellä painosta huolimatta. Tähän tein vain pienen reijän, siihen laitoin lenkin ja ripustin ikisuosikkiini, hopeavaijeriin.
 

Laukkukoruja

Voi hyvät hyssyrät. Voin kertoa, että kynsilakkakorujen kuvaaminen on viheliäistä. Violetit värit eivät toistu oikein. Glitter ja kimmellys eivät näy. Värin vaihtelu katselusuunnan mukaan ei näy. Mutta hei, en anna sen lannistaa. Näillä mennään.
 
Korumetallinen koru on melko painava, eli se soveltuu laukkuun, hattuun tai vaikkapa talvitakkiin. Rintakoruksi se on liian painava. Halkaisija on jotakuinkin 3 cm:n luokkaa.
 
Ekassa kuvassa on sini- ja violetinsävyistä. Violetissa versiossa vaalein väri on ns. hologrammilakkaa, eli se välkkyy todella upeasti auringonvalossa. Sinisestä löytyy muuten vaan metallista kimmellystä.
MUK021 / MUK020 9€/kpl
Palloversion pallon sisukset ovat hologrammilakkaa, ulkoreunalla hitunen glitteriä. Vaaleanpunaisen kukkakorun tausta vaihtelee katsesuunnan mukaan, mutta on pääosin tuollainen lilahtava ja vihervä.
MUK022 / MUK019 9€/kpl
 

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Muistosormus

Tässä sormuksessa ei ole periaatteessa mitään erityistä. Tavallinen levysormus viilalla pintakäsiteltynä, tavallinen tummanharmaa swaron kristalli, tavallisessa kehyksessä. Erityisen siitä tekee valmistumishetki. Kun sormus valmistui, oli aika lähteä viimeiselle eläinlääkärimatkalle Pikkupirpanan kanssa.

Eläimellistä menoa

Nyt olen tehnyt poikkeuksen siihen, etten tee samanlaista korua toiseen kertaan. Nämä lasipöllöt olivat vain niin vastustamattoman hauskoja, etten voinut vastustaa, kun he huutelivat tuolta kaapista. Sain sentään laitettua näihin erilaiset helmihatut, mutta siihen se ero sitten jäikin. Hassut pöllökaksoset siis.
KOH010 15€
Hupsut kiinalaiset kissat muistuttavat mielestäni enemmän ehkä nenäeläimiä. Livenä he näyttävät enemmän kissuilta, kuin mitä tässä kuvassa. Onneksi koruja ei kuulukaan ottaa vakavasti.
KOH007 20€

 
 

lauantai 10. marraskuuta 2012

Puolikkaat krokotiilit

HooDoo- eli krokotiiliketju on periaatteessa helppo ketju punoa, mutta minulle alku tuotti suunnattomia vaikeuksia. Yksi lenkki ei tahtonut kääntyä sinne minne minä olisin tahtonut. Sitä sitten harjoittelin rannemitan verran. Koska ketjua oli jo valmiina, hyödynsin sen kahteen eri rannekoruun.
 
Mustan krokon tein itselleni, minulla tuntui olevan puutos tällaisen korun kohdalla. Onyksia, mustakiveä ja vuorikvartsia hopealisäyksin.
 
Häissä vieraalla oli tarkoitus laittaa musta mekko ja laukku, punaiset kengät ja ohut huivi. Korut haluttiin punaisella. Tässä krokoon yhdistettynä lasia ja pienen pieniä hopeapalloja. Settiin kuuluu myös kaulakoru ja ranneke.

Kevyet lenkkiriipukset

Yksinkertainen on kaunista. Joskus monimutkainenkin on kaunista. Tässä sitä yksinkertaista. Hopealenkkejä ja punaisia lasihelmiä vahanauhassa. Tästä yksinkertaisempaa ei juuri ole. HYän löysi uuden kotinsa melkoisen vauhdikkaasti.
 
Paitsi tämä, joka on yksivärinen ja siinä on yksi lenkkirivi vähemmän. Hopeaa ja hopeahelmiä nahkanauhassa.
KAH007 14€

Pitkästi mookaiittia

Tästä oli tarkoitus tulla jotain rukousnauhan tyyppistä, mutta ei sitten tullutkaan. Minun koruilussani ei juurikaan yllätä, että suunnitelma muuttuu matkan varrella. Tein korusta pitkän, se sujahtaa pään yli ilman lukkoa. Pitkälenkkistä korumetalliketjua, metallihelmiä, mookaiittia ja yksi pienen pieni swarovski riipusosassa kimmeltämässä. Yksinkertainen, kevyt ja silti näkyvä.
 
KAK004 25€

torstai 8. marraskuuta 2012

Donitsi -poni

Minen ymmärrä hevosista enkä piirtämisestä mitään. Sain silti tehtäväkseni laittaa lusikkahumman hopeavaijeriin. Vähän arastellen esitin tuotosta, kun hepo sai hieman kummalliset korvat. Tilaaja oli ällistyksekseni hyvin tyytyväinen. Kuva oli aivan näköinen. Ei suinkaan hepoisen, vaan lahjan saajan suosikkiponi Donitsin näköinen. Just just. Ei antanut luonto periksi sanoa, että justiinsa sitähän mä tällä työllä tavoittelinkin...
 

Yksinkertaista lasia

Ruskeat, läpikuultavat, kehystetyt lasihelmet olivat jotain, minkä halusin. Yleensä kivi on minulle omempi materiaali, mutta joskus pääsen itsekin yllättymään. Lasi sai seurakseen korumetallia ja pari pientä hematiittia.
RAK005 11€
Tälle rannekkeelle on olemassa kaverina myöskin yksinkertaisesti linkitetty, melko lyhyt kaulakoru.
KAK006 15€
 

tiistai 6. marraskuuta 2012

Punainen prinsessa

Tai jos ei ihan prinsessa, niin joku kuningasperheen jäsen kumminkin. Nuo bysanttilaisketjut ja niiden muunnokset tuppaavat sekoittumaan mun päässä, ellen tarkista nimiä jostain. Nyt en jaksa, kun tämä on oma.
 
Punainen jaspis on ollut ensimmäisiä kiviä, joihin ihastuin aivan totaalisesti. Sillä on vieläkin minulle iso merkitys, vaikka kiviä on kulkenut sen jälkeen käsien kautta paljonkin. Tämä vaan on niin maanläheinen kuten muutkin jaspikset. Mie piän.
 

Kuin kaksi Mariaa

Mottoni kuuluu: Pyydä niin saat. Tai yksi niistä, sillä motot muotoutuvat aina tarpeen mukaan. Tarvitsin toverilta apua, pyysin ja sain sitä. Päätin tehdä hänelle kiitoksena rannekorun ihan korumetallista ja vaijeriin. Kiveksi valikoitui fluoriitti.
 
RAK011 17€
Vaan kuinka ollakaan. Toverin ranne on ääripieni - ja tietysti tästä tuli himpun iso. Minulle sopiva, mutta toverille iso. Olin jo purkamassa ranneketta kunnes päätin, että tämä koru on poikkeus joka vahvistaa säännön. Jaa minkä säännön? No sen, että en tee kahta samanlaista korua. Jos välimerkkihommiin ruvetaan, niin eiväthän nämä ole samanlaiset, kun toinen on kaksi helmeä pidempi.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Miun lusikat

Vanhat, tai ainakin käytetyt, lusikat ovat sydäntäni lähellä. On niin sääli, että kauniit lusikat hautautuvat jonnekin laatikoiden uumeniin, eivätkä pääse minkäänlaiseen käyttöön. Itse en käytä niitä atrimina, mutta muuten kylläkin.

Minun itselleni tekemät lusikkasormukset. Vasemmalla pohjana on ensimmäiseen kotiin tupaantuliaislahjaksi saamani lusikka. Siihen oli tarkoitus etsata kuvio, mutta etsauksen jumalat eivät olleet suotuisalla tuulella. Siitä tuli siis tuollainen, tarkoituksessaan täydellinen ja niin kovin mieluinen. Oikealla oleva Ruusu -sormus on työtoverini palkintolusikasta muotoiltu.

Näissä on jatkojalostettu tupaantuliaislusikoiden varsia pikkusormisormusten muodossa. Toinen on siloiteltu kiiltävämmälle pinnalle, toinen taas rusikoitu uurteille, skrympattu ja patinoitu. Sama muoto, mutta niin eri tyyli.

Ufot vai pastillit?

Sormeni syyhysivät näiden magnesiittien perään. Jos niistä pitää hakemalla hakea jotain vikaa, ne ovat värjättyjä. Luonnostahan ei aivan tällaisia kivisävyjä löydä. Pastillit eivät halunneet kaverikseen mitään muuta kuin vähän hopeaa ja hippusen mustaa onyksiä. Voisin hyvin kuvitella, että toisessa korvassa olisi oranssi ufo ja toisessa vihreä, olisi aika veikeä. Siksi tein näistä riittävän samanlaiset, mutta kumminkin erilaiset.

KOH012 15€
KOH013 15€

Ehdotuksia ranteeseen

Asiakkaalla oli toiveena korumetallinen rannekoru, mahdollisesti musta, melko yksinkertainen, ei pyöreitä helmiä. Tämä mörökölli teki sitten pari erilaista vaihtoehtoa.

Ensimmäiseen koruvaijeriin valikoitui pelkästään korumetallia ja hyvin kaunista, hillittyä sardonyksiä. Kivi on kooltaan melko iso ja näyttävä. Värinä neutraali musta vaalein ja ruskein raidoin. 
KOH006 18€

Toiseen vaijerikoruun tiensä löysivät kierteiset lasituubit, joiden kaveriksi piti laittaa vähän ketjua rikkomaan symmetrisyyttä. 
RAK007 15€

Asiakkaalle päätyneestä korusta ei sitten olekaan kuvaa. Siinä päämateriaalina oli punaisen violetti, tyynyn muotoinen ocean fossile. Noille fossiileille ei ole "oikeaa" nimeä, mutta tuolla kauppanimellä se maailmalla kulkee. Kivi kuin kivi.