sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Elämän karu käpy

Oih ja voih. Soitellen sotaan ja silleen, minähän osaan mitä vain. Ei sevväliä, että kaikilla muilla hopeasavesta tehdyt lepänkävyt taistelevat ihmisen tahtoa vastaan. Halusin käpykorvikset. Koska hopeasavi on kallista, tein vain kaksi käpyä, koska kyllähän mä osaan. Huoh. Tässä on se korvis. Siitä tulikin yksi patinoitu riipus. Ja pieni, ihan liian pieni miun maun mukaiseksi riipukseksi.
 


Syksyllä tätä kuvatessani mulla oli polttoa vailla kahdeksan (8) uutta käpyä. Ajatuksena oli, että niistä onnistuisi edes yksi, jotta saisin korvikset. Sain poltettua ne, tehtyä lenkit, irrotettua lenkit uudella poltolla, juotettua lenkit pastalla, irrotettua ne rummuttamalla ja vihdoin lopullisesti kiinni palalla juottamalla.
 
Tämän jälkeen en koske hopeasaveen enää ikinä. Paitsi että kokeilin yhtä tai paria lehtiriipusta. Nyt lietettä on taas vähän jäljellä, kun jouduin aina vaan tilaamaan sitä lisää, kun se loppui kesken. Enää en aloita yhtäkään projektia tällä materiaalilla, en. Kuivukoon liete tuonne laatikkoon, en ala. Nih.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.