sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ääretön

Sain käsiini parimillistä hopealankaa, voisi sanoa melkein tankoa. Pääosin käytän sitä nopsaan sormusrungon tekemiseen, mutta joskus pitää kokeilla jotain muutakin.


Ideana tässä oli se, että toinen pää on sileä ja kirkas, toinen murjottu ja patinoitu. Se osuus onnistui hyvin. Yksinkertaisen ja symmetrisen muodon aikaansaaminen on aina vaikeaa - esimerkiksi täydellisen ympyrän sahaaminen levystä on yksi vaikeimmista hopeahommista. Onneksi sain hieman jeesiä, kiitos Metallikässymiehelle!

Tämä päivä sopii hyvin tällaiselle loppumattomalle ja äärettömälle jutulle. Joulu tuli ja meni, vapaat on pidetty, arki on alkanut ja seuraavan pitkän vapaan odottaminen tuntuu loputtoman pitkältä. Huoh.

torstai 26. joulukuuta 2013

Fold forming -kokeilua

Törmäsin itselleni aivan uuteen tekniikkaan, fold formingiin. Fold forming on 1980-luvulla Charles Lewton-Brainin kehittämä, periaatteeltaan hyvin yksinkertainen levyntyöstötekniikka. Ystäväiseni Metallikässymies oli Lahden jalo- ja korukiviharrastajien järjestämällä päivän kurssilla ja ystävällisesti jakoi idean.

Juutuupista löytynee aiheesta valtavasti videoita, mutta hitaalla mokkulayhteydelläni en lähde niitä tähän etsimään. Astetta tai kahta upeampia taideteoksia löytyy KVG:n avulla, täältä löytyy esimerkiksi 2013 kilpailun parhaita töitä. Linkin takana oleva Origami-rannekoru on miun maun mukainen, toki kaikki ovat hengästyttävän upeita.

Materiaalin miulla oli millisestä ehkä noin 0,7mm:n paksuiseksi valssattu kuparilevy, kun muuta ei ollut kotona tarjolla. Hopeista olisi ollut puolmillisenä, mutta en ihan vielä raaskinut kokeilla sillä.
Wanna-be-perhonen
Takapuolelle jäi vasaran reunasta kuviointia, eipähän ole tasaisen tylsä pinta.
Takapuolelle jäänyt kuviointi
Tämä seuraava oli itse asiassa ensimmäinen kokeiluni. Tein sen tasapäisellä vasaralla, kun muutakaan ei ollut. Koko kappale on tehty yhtenäisestä levyn palasesta ilman juotoksia tai muita kommervenkkejä. Tykkään muodosta kovasti.
Ensikokeilu
Rummussa kupariin tuli jännä, aivan lakkamainen pinta. Lakkaamista en ole itse käyttänyt, sillä teen kuparista lähinna protoja tai uusien tekniikoiden kokeiluja, en niinkään käyttökoruja. Kuparin tuoksu ei sovi herkälle nenälleni :-D
Sääli etten saanut kuparia hopeoitua tähän hätään
Takapuolen levyn taite jäi kauniisti koholle, täydelliseksi lehtiruodiksi suorastaan. Tätä tekniikkaa täytynee harjoitella oikein ajan kanssa ennenkö lähden hopeaa työstämään.
Nurja puoli on siloisa, kun käytetty vasara oli väärä :-)
Onko tämä tekniikka teille ennestään tuttu? Tekeekö mieli edes ihan pikkuisen testata, kuinka tällä syntyy yllätyksiä? Luulen, että olen viettänyt jo tarpeeksi löhöpäiviä kutimien kanssa, joten ehkä saisin itseni koruilupöydän ääreen. Ehkä... Levyn taitetta on valtavan jännä avata, kun ei yhtään tiedä, mitä sisältä paljastuu!

Edith tahtoo lisätä: Pyydän anteeksi, että tämä taitaa näkyä uutena postauksena, vaikkei sitä olekaan. Korjasin 2013-kilpailun sivun, kun linkki oli hukkunut jonnekin.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Rubiiniriipus

Iik, kesäkurssilta on unohtunut esitellä mun toinen lempparikoru. Vaan parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikös juu. Esitellään tämä näin joululahjaksi tai sillee.

Voin heti alkuun myöntää, että otsikko on hieman harhaanjohtava. Ei tuo viistehiottu kivi ole mikään oikea rubiini, vaan  rubiinin värinen cubic zirkonia. Mutta tämä on taas tärkeä koru, viistehiottujen esikoinen.

Halusin riipuksen, jossa kiinnitys on visusti piilossa korun takana. Kiveksi tahdoin ehdottomasti rubiininpunaisen CZ:n. Olisin tahtonyt isomman kiven, mutta oikeaa väriä ei ollut. Tämä itse tehty riipusaihio toimii erittäin hyvin myös erilaisten pyöröhiottujen kivien kanssa.

Ripustuslenkistä menee keveästi läpi myös nahkanauha. Koru on aikas kivannäköinen senkin kanssa, testattu on. Ainoa vaatimus on, että ketjun, vaijerin tms tulee olla melko lyhyt, jotta riipus pääsee oikeuksiinsa.

Ihan itte tehty, riipuslenkkiä myöten. Kiinnitys hieman hankaloitti kiven kiinnitystä, sitä en osannut ottaa huomioon rakennetta miettiessäni.

Tässä vielä ulkona otettu kuva, jotta kiven väri olisi oikeampi. Kyllä on vaikea kuvata tällaisia kiviä, välke ja kimallus ei pääse ollenkaan kuviin. Ehkä sille tulee ramppikuume.

Mut ei sevväliä vaiks hälle tuliskin ramppikuume. Niin mullekin tulee, ainakin aina näin, kun pitäis omia koruja näyttää muille. On tämä blogin pitäminen vähän alentanut omien tuotosten esittelykynnystä, mutta silti...

Ihanaa, rauhaisaa, iloista, riehakasta, riemullista joulun aikaa teille jokaiselle! Kiitos, että olette jaksaneet käydä kurkkimassa täällä. Kiitos kaikille teille, jotka olette jättäneet muutaman sanasen muistoksi käynnistänne. Niillä on minulle iso merkitys.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Hopeakuplia

Voinko ite eka sanoa, että tykkään-tykkään-tykkään? Sanonpa silti, vaikka kuuluisi kai olla vaatimaton ja väheksyä, kun tää nyt on tämmönen vaan.


Eikä ole mikään vaan tämmöinen, vaikka onkin vaan lenkeistä koottu. Laskeskelin tehdessäni, että tässä on yli 40 juotosta. Yhdellä tohotuksella paloilla juottelin, kun pasta oli kuivahtanut putkiloonsa. Ketjukin pujottuu vaan tuolta kuplakasan lomitse, ei ole reppanalle edes ripustuslenkkiä.

Tällaisia taidan joutua tekemään lisääkin. Kivaa, kun niistä tulee kaikista erinäköisiä ja -oloisia, kaikista omanlaisiaan.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Knot bags kertaa monta

Yhtenä - tai oikeastaan kolmena - päivänä innostuin ompelemaan taas projektipussukoita/ käsveskoja/ mitä-lie-pussukoita. Kaavana käytin aiemmin hyväksi havaittua Martha Stewartin Reversible Purse -kaavaa. Siinä kuitenkin sivuaukon ompelu on tosi hankalaa siististi, vaikka kassin kääntäminen onkin helppoa. Ompelukset suoritinkin tällä kertaa verypurplepersonin ohjein. Oih ja voih, kylläpä kävikin näpsästi.

Homma kävi niin helposti, että innostuin ehkä hieman yli oman tarpeen. Sori tyypit, näihin ehkä pakataan joulu-, synttäri- ja valmistujaislahjat, jos joskus alan sellaisia harrastamaan. 

Muutama toki jää itsellekin. Tämä liukuoranssi kangas suorastaan huuteli Eurokankaan palalaarista. Sisus on oranssi, tietystikin. 

Samasta paikasta mukaan lähti tämä vihreä kuviokangas. Tykkään <3 Vuoriksi, tai siis toiseksi puoleksi, pääsi vanha housukangas, josta ei koskaan tullut housuja.

Pienestä kangasvarastostani löytyy vielä monen monta kivaa kangasta tällaisia varten. Seuraavaksi täytyy ehkä tehdä ihan kassi-kasseja, ei näille projektipussukoille kuitenkaan ihan kovin paljon käyttöä ole.

Toivottavasti kestätte, että korublogissa on välillä näitä muitakin värkkäyksiä. Toimettomana en oikein osaa olla, mutta aina ei ole koruntekofiiliskään. Silloin tekeytyy näitä muita juttuja. Tällä viikolla päivätöissä on turkasen kiire, joten en lupaa uutta postausta ennen viikonloppua. Toivottavasti kestätte senkin!

Oikein mukavaa loppuviikkoa! Joulu ja joulufiilis ovat ihan nurkan takana odottamassa, vaikka juuri nyt onkin loskaa ja märkää.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ei sentään hopealuotia

Huomaan, että olen joutunut tekemisiin erilaisten hylsyjen kanssa. Monien erilaisten hylsyjen, joita löytyy materiaaliksi paljon. Nämä kannat on juotettu hopeakippoihin, eivät ole sentään kokonaan hopealuoteja. Sellainen olisi pähee, jos pääsisi moisen valamaan. Tässä kuitenkin tällaiset, jos omat paukut uhkaavat loppua.


Koska kaiken pitää olla tasapainossa, hoidetaan äijämäisyyden tasapainottaminen pinkeillä swarovskeilla. Puoliporatut... tuollaiset... hmmm... jutut on istutettu tapin nokkaan. Jutut asuvat nätisti kiperretyissä hopeakipoissa, jotka ovat melkein pyöreät. Pitipä sanoa, jos joku vaikka ei olisi huomannut virhettä.


Nyt on aika lähteä viettämään tämän vuoden viimeinen Joulupuoti-päivä. Iltapäivällä puoti pistetään pakettiin tältä vuodelta. Valtavasti kiitoksia kaikille tämän vuoden puotiasiakkaille - kiva kun kävitte fiilistelemässä, ja vähän tekemässä joulupukin avustushommiakin!

torstai 12. joulukuuta 2013

Kuu-ukkoko?

Anteeksi, että oli pakottava tarve kirjoittaa mahdollisimman vaikeasti luettava sana otsikkoon. Joskus kielellä pitää leikkiä, vaikka kielioppitaitoni ovatkin niin huonot, ettei minulla oikeastaan ole edellytyksiä leikitellä.

Aiemmin tein korun nimeltä Selvisin! Jo silloin päätin, että tällä idealla teen lisääkin riipuksia, toki hieman erilaisia. Ensimmäisen korun tilaaja antoi suostumuksensa "toistolle", joten tässä on seuraava versio. Joulupuotitoverini totesi tämän olevan kuu-ukko.

Pintakäsiteltyä 0,8mm:n levyä, reikiä, viivoja ja patinaa. Tällä kerralla jätin sisäpinnan patinalle, en poistanut sitä ollenkaan. Ulkopinnan käsittely on vielä mietinnässä. Saatan hiulata sitä vielä himpun, jotta siitä tulee aivan kirkas hopea. Tai sitten jätän tällaiseksi. En tiedä vielä. 

Kuu-ukko on toistaiseksi Joulupuodissa myynnissä, mutta hän saa mielihyvin tulla takaisin kotiin, jos ei löydä uutta kotia.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Sydänpihdit koruntekijällä

Katrille lupailin, että voisin tehdä pienen postauksen sydänpihtien käytöstä. En tiedä, mikä näiden oikea nimi on. Miun työkalupakkiin nämä löysivät tiensä aiemman työpaikan muuttaessa, olivat jo roskakuormassa. Sieltä mie ne pelastin, vaikken silloin tehnyt vielä koruja.

Otetaan siis kolmepiikkipihdit ja valmiiksi juotettu isohko rengas. Tässä rengas oli romulaarista, kooltaan varmaankin jotain 5-6mm.

Sen jälkeen muotoillaan sydämen yläosa, siirretään pihdit ja muotoillaan alaosan kärki. Melkein valmista.

Seuraavaksi halutessaan voi siistiä sydämen sivut tavallisilla lattapihdeillä. Mie vielä tasailin sydäntä suuntaispihdeillä, jotka ovat työkalupakkini aarre. Siis niiden kaikkien muiden aarteiden ohella.

Tämän jälkeen onkin viimestelyn aika, jos sellaista tahtoopi. Metallialasimen päällä onnistuu toisen puolen kuviointi punsseloimalla, pallopäävasaralla kokonaan tai osittain, litteäpäisellä vasaralla, valssilla. Valssia miulla ei valitettavasti ole, mutta aina joskus sellaista pääsen lainaamaan.

Hyvin yksinkertaista tämä sydänten värkkääminen. Voishan näistä joskus tehdä pidemmän sydänketjun, ranneketjun... Itse olen käyttänyt yksittäisiä sydämiä palikoina siellä ja täällä, näyttääpä tuolla bannerikuvassakin olevan yksi.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Astetta miehekkäämpi laatta

Yllätyksellisyys korujen tekemisessä on upeaa. Miusta on hienoa, kun yleensä aloittaessani en tiedä, mitä koru valmiina tulee olemaan. Joskus kuvittelen muka tietäväni, mutta se harha karisee aika pian :-D Nämä sulatus- ja skrymppaushommat ovat ehkä juuri sen takia sydäntäni lähellä.

Tässä pohjana oli suorakaiteen mallinen ohut laatta, jossa oli neljä pyöreää aukkoa. Mielessä oli vähän miehekkäämpi laatta, kun yleensä tuppaan tekemään sellaisia tyttökoruja.

Taakse juottelin halkaisijaltaan aika muhkean hopeaputken, jonka läpi voi pujotella vaikka nahkanauhan. Itse halusin tällä kertaa ripustaa laatan teräsketjulla, jonka lenkkimuoto ja väri kävivät yksiin patinoidun laatan kanssa.

Mulla on ollut pari ihanaa, piiitkää viikonloppuvapaata. Koruiluun ja etenkin kuvatusten räpsimiseen jäi aikaa, joten ehkä jo ihan lähiviikkoina ehdin postata testiversioita itselleni uudesta tekniikasta. Kiitos vinkistä Metallikässymiehelle!

torstai 5. joulukuuta 2013

Aarteita

Oih ja voih. Oottekos ikinä nähneet näin söpöisää mehiläisvahaa? Minäpä oon nähny vieläkin söpöisemmän. Kankaanpäässä oli kesällä sammakkovahaa - tai siis sammakon muotoista. Sitä ei voinut käyttää, ettei sammakkoon satu. Mehiläisvahaa käytetään siis kultasepänsahan voiteluun, jotta terä luistaa.

Paketissa tuli myöskin uus toho. Entinenkin oli vielä ihan toimiva, mutta siinä on vähän sellainen löysä liekki. Tässä ei ole. Ekan testilevyn onnistuin skrymppaamaan ihan pikku hetkessä ja ihan tahattomasti, ja onnistuin polttamaan sen myöskin alustaan kiinni. Lopputuloksena oli veikeä lehti, joka päätyy taatusti johonkin koruloiseen. 

Ja sitten se joululahjaosuus! Miun uuteen mikromoottoriin uusia, tarpeellisia, ihanoita osia. Dremeliin ja wanna-be-dremeliin on kertynyt osia muutama sarja. Eihän kara ole tiettykään mikromoottoriin sopiva. Ny on muutama kara, että saa tyhjän panttina seisseitä vermeitä käyttöön.

Sitä aikaa mä unohdin tilata tuolta Kankurinaitasta. Voisin maksaa vähän enempikin. Työnantajalta oon yrittänyt saaha palkatonta vapaata, että kerkeis välillä koruillakin. En oo saanu. Pitäisköhän ehdottaa, että mä voisin maksaa jotain...?

tiistai 3. joulukuuta 2013

Simppelit sydämet

Tajusin juuri, etten ole tainnut ikunansa tehdä sydänkorviksia. Olen muutenkin hiukan vaatelias sydänmuodon suhteen. Sen pitää olla pitkulainen, epämääräinen, epäsymmetrinen tai muuten muotopuoli. Silloin se viehättää.

Pitkästä aikaa piti kaivaa sydänpihdit (mitkä-lie-kolmi-piikki-pihdit?) esille ja tehdä taotut sydänkorvikset. Kyllä nämä omaan korvaankin joutaisivat, mutta menivät nyt toistaiseksi tuonne Joulupuotiin uusia koteja etsivien joukkoon.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Pöllöjen paluu

Toistan itseäni toistamasta päästyäni: Jokainen virhe on mahdollisuus. Tätä korua ei mitenkään ollut tarkoitus tehdä, vaan se tuli kuin itsekseen pilalle menneestä hopealevystä. Tai olihan tämä suunniteltu, kerrankin olin tehnyt ihan luonnoksen ihan oikein paperille. Se luonnos oli vaan ihan jotain muuta kuin lopputulos...

Yritin saada juuttikankaan kuviointia prässäämällä levylle. Siitä mitään tullu. Pari hentoa painaumaa. Sitten viien tonnin pikkuprässiin  iskettiin teräsverkko, jotta saadaan vähän rouheampi kuvio aikaiseksi, varmana onnistuu. Vielä mitä. Muutama hassu kaari jostain verkon syttyrästä. Sittenhän levy olikin jo ihan pilalla, koska niitä jälkiä oli siellä, täällä ja tuolla ja siitä tuli ihan pöllö. Huoh.

Hetken levyä katseltuani se alkoi kuin alkoikin näyttää ihan pöllön masulta. Eihän siinä auttanut muuta kuin kaivella esiin suunnitelma, lisää levynpaloja, langanpätkää ja valmiiksi punottua ketjua. Vielä viilat ja filssit, saha, punsselit, juotosvehkeet, hapot, patinointi- ja patinoinninpoistoaineet ja kiillotusrumpu. A vot. Pöllöstä tuli tällainen.

Koska pöllö oli yksinäinen ja minulla oli vielä toinen palanen tuota pilaantunutta levyä, sai pööpötti itselleen serkun. Tämä on kuulemma vihaisen näköinen, ja tuo ykkösserkku pikkuisen hoopo. Näiden tekeminen oli tosi hauskaa. Taaskin persoona tuli esiin vasta patinoinnin ja viimeisen rummutuksen jälkeen.

Pöllöt lennähtivät Joulupuotiin, ja jälkimmäinen pallopöllö ehti muuttaa uuteen kotiin jo ennen postauksen julkaisemista. Katsotaan, miten tuon hoopolaisen käy. En olisi hirmuisen pahoillani, vaikka se tulisi takaisin kotiin, tänne sysimetsään.

Son kuulkaa jo joulukuu! Mihin ihmeeseen tämä vuosi on oikein hurahtanut, en ymmärrä. 

torstai 28. marraskuuta 2013

Korvikset ompelijalle

Halusin tehdä korvikset ompeluksia harrastavalle ystävälleni. Mikäs sen parempi, kuin pummata kyseiseltä ystävältä hiukan risaa mittanauhaa, rei'ittää se, laittaa hopeat ja palauttaa hieman eri muodossa.

Se onkin sitten vaan makuasia, tykkääkö enempi mustista vai valkoisista mittanauhan pätkistä.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Hummani hei

Tällä kerralla joudun tuottamaan pettymyksen korujen ystäville. Pysyköön siis postaus lyhyenä, ettei tästä vallan tule muita kuin koruaiheita käsittelevää vuodatusta.

Olin ajatellut tekeväni tätsytettävälle keppihepoisen ja sisarukselleen dinoaiheisen keppieläimen. Hepoisia kuulemma talosta jo löytyy, joten nämä hepat saavat löytää kotitallinsa jostain muualta. Joulupuotiin he sitten kopsuttelivat! Dinoeläintä en edes aloittanut, on sen verran työtä vaativa tekele.


Näihin hummiin kaava on omasta päästä, Huopanen-lanka ja osa kankaista kaapin perukoilta. Harjanvarret ja vanun sentään kävin hakemassa kaupasta.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Selvisin!

Sain tehdä tärkeän korun. Toiveena oli riipus, materiaalina hopea ja yksi ajatus koruun jollain tavalla sisällytettäväksi. Muuten sain täysin vapaat kädet. Idea tuli heti, vaikkakin toteutus kesti.


Kaksi yhteen juotettua kuperaa hopeapyörylää, ulkopinta on punsseloitu monin tavoin, osin skrympattu ja patinoitu. Sisäpinta on vuorattu ohuella hopealevyllä. Riipusketjun tai nauhan saa pujotettua puoliskoiden välistä.


Tämä on sellainen Vaikeuksien kautta voittoon -koru. Alunperin tarkoituksenani ei ollut vuoraukset tai muut, mutta sellaiset tähän työn edetessä ilmestyivät. Mutta kuitenkin: Selvisin!


torstai 21. marraskuuta 2013

Tonttu-ukot hyppelehtimässä

Kesällä, hyvissä ajoin ennen jouluaatoksia tuli kokeiltua tonttuloisia lamppuhelminä. Nämä ovat niin jänniä, heistä tulee näköjään aina oman näköisiään. Etukäteen ei voi tietää tai määrätä, jotta kuka on kuka.

Halusin ehdottomasti tehdä tällaiset saman- ja eripariset korvikset. Molemmissa pareissa kaveruksetkin ovat erikokoiset, mutta niin sen piti mennä.

Hopean ja lamppuhelmen lisäksi korviksissa himppu swaroja, tässä riipuksessa pelkkää hopeaa.

Näitä oli tarkoitus tehdä joulunalusajaksi paaaaaljon lisää, mutta näin vaan kävi. Nämä ovat tässä ja aika loppui kesken. Ehkä sitten ensi jouluksi tai silleen. Ei yllättänyt minua, sillä poden kroonista aikapulaa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Joulupuoti käy ja kukkuu

Nyt se on virallinen joulunavaus tehty. Joulupuoti aukeni eilen ja on toiminnassa joulukuun puoliväliin. Viideltä tekijältä löytyy kaikenmoista pientä ja isompaa. Tässäpä monta valittua palaa juttusista.
Vähän yleiskuvaa
Joulun tuoksua
Tulitikkumökkejä
Huovutettuja lapasia ja kämmekkäitä
Huovutettuha luistinpusseja ja joulupalloja 
Keppiheppoja
Virkattuja patakintaita
Laventelisydämia orapihlajaseinämällä
Sukkia ja lapasia
Huovutettuja saippuoita
Sytykeruusuja
Ihana keramiikkavati
Koti hyttyssavulle tai tuikulle
Vehnäkoriste seinälle
Ommeltuja idea-/muistikirjoja
Muistikirjoja ja pakettikortteja