torstai 28. helmikuuta 2013

Väänneltyä hopeaa

Nämä ovat jatkojalostusta Toverini Metallikässymiehen Kankaanpään kesäkurssilla harjoittelemille palluroille. Meillä on keskiviikkokurssilla hirmu kiva porukka, joka jakaa osaamisen ja ideat ja työkalut ja kaikki. Minen ole koskaan kesällä päässyt noille Kankaanpään hopeakursseille, mutta onneksi tieto siirtyy!
 
Palloset on siis värkätty ja juotettu muutamista hopealangasta väännetyistä lenkeistä. Näihin korviksiin raaskin vihdoin käyttää nuo hilloamani koukut. Ostin ne joskus aikanaan malliksi, jotta teen itse "sitten joskus" samanlaisia. Yllättävää kyllä, se "joskus" ei ole vielä tullut... Mulle on itsellenikin vähän arvoitus, kuinka ihmeessä nuo yläreunan kristallit pysyy kiinni. Olen tehnyt sinne jonkin nerokkaan jutun, jota en saa selville purkamatta roikuttimia. Pysyköön arvoituksena.
 
Nämä ovat maailman yksinkertaiset hopeaväkerrykset - mutta omalla tavallaan niin kivat. Paksu taottu lanka, lenkkien juottamiset, vähän kipertelyä ja vääntelyä, vähän patinointia ja paljon rummutusta. Siinäpä oivat arkikorvikset.
 
Joskus pitää päästä helepolla, tai vieläkin helepommalla. Silloin otetaan malliksi ostetut, valmiit hopealenkit ja koukut, pari helmihattua ja korupiikkiä. Kieputellaan tiikerinraudat helmihattujen syliin ja kiinnitetään komeus koukkuun. Kevyet, mutta pitkät killuttimet. Kivat.


tiistai 26. helmikuuta 2013

Ystävän helmet

Jo lapsuudesta tuttu ystäväni sai ympäripuhuttua minut ensimmäiselle lamppuhelmikurssilleni. Siinä olikin tosi kova homma. Hän ei varmaan ehtinyt edes kysyä osallistumishalukkuuttani, kun olin jo ilmoittautunut mukaan. Toisena kurssipäivänä hän teki tällaisia helmiä. Nyt minun pitäisi saada niistä aikaan korvikset. Saas nähdä mitä tuleman pitää.
 
 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Peukalosormus hassuun peukaloon

Kerrankin minulla on harvinaisen runsaskuvainen postaus. Nyt on vaan laitettava monta kuvaa, että jutun juoni tulee selville paremmin.
 
Minulla on hassut peukalot. Ne ovat leveääkin leveämmät, isoniveliset ja litteät. Kenenkään ei tarvitse kertoa, etteivät ne ole erityisen tyttömäiset.
 
Eräs ihana kässäkerhon maikka sanoi minulle noin 30 vuotta sitten, että nämä ovat käsityöläisen peukut.
 
Vaan arvaatteko, kuinka hankala tällaiseen peukkuun on löytää peukalosormusta. Se on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta. Hopiatöitä aloitellessani iloitsin, että vihdoinkin voin tehdä sellaisen itselleni. Eihän se ihan niin mennytkään. Pyöreä sormus on samanlainen kuin kaupasta ostetutkin (=epäsopiva) ja soikilo on kauhean epämukava ja väljä.
 
Sitten bongasin jossain Stephen O'Keeffen kirjassa kuvan liukusormuksesta. Jeiks, se jäi päähän kytemään. Tein ensin pienen koeversion kuparista. Se toimi ihan hyvin, mutta lakkaamattomana värjäsi peukun ihan vihreäksi. Ei muuta kuin hopealaatikolle.
 
Sormus on siis kaksi sisäkkäistä sormusta, jotka on kiperretty yhteen ja sahattu juotossauman ympäriltä mahdollisimman pieni pala pois siten, että sormus liukuu sievästi nivelen yli.
 
Sittenpä vain liu'utellaan sormusta siten että väli umpeutuu.
 
Toki päällimmäisen sormuksen aukko jää näkyviin, sille ei vain voi mitään.
 
Aukon kohdan voi aina pyöräyttää tuonne peukun takapuolelle, jottei se rumenna kokonaisuutta enempää ;-) Tämä sormus on tehty toiseen peukaloon, mutta kuvaaminen vasurilla ei oikein onnistunut.
 
Kaupunkilaisserkku ja maalaisserkku.
 
Kiva, vähän erilainen sormus. Kun tällaisen tekee, ei parane pelästyä, jos palat irtoavat toisistaan, kun sormus on pois sormesta. Itse merkkasin palat niin, että tiedän kummin päin päällisormuksen kuuluu olla.
 

torstai 21. helmikuuta 2013

Muistilappu sormustilaukseen

Minä en tiedä, kuinka muut koruilijat pitävät kirjaa tilausjutuista. Minä niin kovasti haluaisin pitää hienoa luonnosvihkoa, mutta kun en osaa piirtää. Minulla on jopa olemassa hieno luonnosvihko, ystävän tekemä.
 
Ajatus pitää vain pitää päässä tallessa. Muistin tueksi minimaalisen pieneen minigrip-pussiin laitetaan osa tarvikkeista. Tässähän on selvästi muistilappu: Kukkasormus 6mm:n kuukivellä, runko 0,8mm levystä 5mm leveänä, harjattu pinta ja kukan alapuoli. Koko 17mm.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Miun äitille

Miun äiti ei paljoa koruja käytä. Sitten kun hän saa hyvän ja mieluisan, hän pittää sitä maaliman tappiin asti. Voitte kuvitella mitä tuskaa se on tyttärelle, joka tahtoisi tehdä, tehdä, tehdä. Mutta kun ei koruja viitsisi tehda kaappiin makaamaan. Äitienpäivä on onnekas tekosyy, jolloin voi antaa koruja. Tämä muutti äidille pari vuotta sitten.

Tämän kiven lajia tai rotua en tiedä. En edes tiedä, mistä se ilmestyi kapussipakkiini, mahdollisesti Sirpaleen pakista se meille muutti. Se on täydellisen taivaansininen, läpikuultava ja upean muotoinen. Se huusi miun äitin nimeä. Se sai ympärilleen hopeapannan ja kavereikseen silkkiin solmittuja makeanvedenhelmiä.

 
Tänään ei suinkaan ole äitienpäivä, mutta tänään on muuten kiva päivä. Hali Sinulle Äitykkä!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

M&M -lusikkariipukset

Halusin tehdä ystävälle pienen ja nopsan joululahjan jonain männävuonna. Toteutus oli nopsahko, niinkuin lusikkajutuissa monesti. Kivien mietintä kesti tovin jos toisenkin. Unakiitti, karneoli, ametisti ja tiikerinsilmä hopean kera.

Toinen M eli Mie Ite saikin pelkkää romuhopeaa. Lusikka täyteen hopeaa, tulta, hapotusta, rummutusta ja kiilloitusta perään. Sillä reseptillä tulee aina hyvä.

torstai 14. helmikuuta 2013

Kissanroikale

Tänään olisi pitänyt olla postaus jostain hempeästä, pinkistä, herkästä, tyttömäisestä sydänkorusta. Ei-niin-hempeä-sydänkoru on vasta työpöydällä, enkä ehdi sitä valmiiksi tällä(kään) viikolla. Se on yksi niistä ikuisuusprojekteista, syrämmet kun eivät ole sitä ominta minua.
 
Jollain kierolla tavalla ihastuin tähän kissaan varmaan vuosi sitten, mutta en koskaan raaskinut hankkia sitä. Se on ostokissa siis, ei suinkaan oma kasvatti. Helmikirpparilta bongasin nuo mustat pötkylät, mattapintaiset sardonyksit. Lähes ahdistavan lyhyt yhdistelmä oli valmiina päässäni jo kauan ennenkuin sain materiaalit hyppysiini. Viimeisen silauksen kaulakorulle tekevät nuo kuvassa lähes näkymättömät synteettiset opaalit. Niissä on kaikki maailman väri ja loisto, en tiedä yltääkö kunnon timantin tuli tuolle tasolle, minun timskuni ovat liian pieniä sen näkemiseen. Yllättäen tämä jäi kotiin, ja on päässyt kaulalle ainakin kerran viikossa.
 
 
Tälle korulle oli tehtävä kaveriksi myös ranneke ja korvikset. Sydän itki melkein verta, kun laitoin kumpaankin korvikseen synteettisen opaalin - ne ovat nimittäin kalleimmat koskaan ostamani helmet. Vaan ei se mitään, ne ovat jokaisen sentin väärti.
 
 
 
 


tiistai 12. helmikuuta 2013

Turkoosi avainnauha

Tämä voi yhtälailla olla avainnauha kuin silmälasien ripustuskorukin. En laittanut mekanismiin lukkoa vaan pelkän avainrenkaan. Siihen on hyvä sujauttaa vaikka kakkulat sangasta roikkumaan. Materiaalina korumetalli ja metallinhohtoisella turkoosilla koristettu lasi. Koru on piiitkä, 80cm, joten se sujahtaa hyvin kaulalle ilman lukkoa. Vedenturkoosi väri vei tämän nauhan veden äärellä työskentelevälle ihmiselle joulupakettiin.
 

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Karneoli ja savukvartsi

Oranssi karneoli ja ruskea savukvartsi ovat todellakin minun mieleseni pari. Johan se on ennenkin nähty tässä lempparikorussani. Ruskeaa parissa eri muodossa, oranssia parissa eri koossa. Tään kanssa pitäis keksiä päälle vaan jotain muuta väriä, että korut erottuisivat. Pitäisköös joskus mennä vaatekauppaan?
 


torstai 7. helmikuuta 2013

Erilaisia jaspiksia


Jaspikset on ihanoita. Tähän lyhyeen kaulakoruun keräsin niitä erilaisia, ruskean, punervan ja vihervän sävyisiä. Lisänä uurteisia korumetallihelmiä, riipuksena taotun näköinen kiemura. Maanläheistä ja kaikkeen sopivaa.
 
KAK004 16€

tiistai 5. helmikuuta 2013

Silkkisiä solmuja



Halusin solmia silkkiä. Pienen pieniä solmuja pieniin pinnoitettuihin helmiäiskyyneleisiin. Mukaan rippu hopeaa ja swarovskin kimallusta. Tähän pitkään koruun raaskin käyttää yhden swaron jumalaisen hienoista riipuskristalleista.
 
KAH003 39€
 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Hopeiset arkirannekkeet


Uusia ketjumalleja tulee opeteltua luvattoman harvoin, vaikka punominen on äärimmäisen mukavaa ja rentouttavaa. Itse käytän vain hopeaa, ja jokainen tietää hopean hinnan olevan taivaissa tällä hetkellä. Sen takia ketjut jäävätkin yleensä rannemittaan. Tässä muutamia malleja, jotka sopivat oikein hyvin arkikäyttöön, eivät ole liian hienoja resuisen t-paidankaan kanssa.
 

Ensimmäisenä esittelyssä Sweetpea, josta olen tehnyt kaulaversionkin. Silloin millinen lanka maksoi alle puolet siitä mitä nyt... Nyyh. Etsin ohjeen jostain netin syövereistä, ja jenkkikoot ja omat veivit eivät menneet ihan yks' yhteen. Lenkit ovat hieman liian isoja, ja rummuttaessa ketjuun ilmaantui yksi virhe. En ole muistanut sitä korjata.

Jokainen on tehnyt tällaisen ketjun, tässä ei ole mitään ihmeellistä. Juotettuja, taottuja renkaita lenkeillä yhteen ja omatekoinen salpalukko. Ei spesiaali, mutta itsetehty.

Viikinkisolmu oli kesän 2011 satoa, joka piti samana syksynä opetella. Tälle löysin juuri yhtenä päivänä maailmalta jonkin toisenkin nimen, taisi olla "4 winds". Tykkään tästä tosi kovasti. Tein tästä vahvemman version kälylleni kaulaan ja ranteeseen.
 
Pikkukäpy oli kesän 2012 ketjusatoa. Millisestä tehtynä sopvan painava, muttei liian massiivinen. Tykkään siitä kovasti. Iso käpykin on tietysti olemassa, mutta sitä en ole vielä testannut. Taitaa olla minun makuuni liian raskas. Tämä on enemmänkin sellainen männynkäpy, ja iso käpy sellainen kuusenkäpy.