torstai 14. helmikuuta 2013

Kissanroikale

Tänään olisi pitänyt olla postaus jostain hempeästä, pinkistä, herkästä, tyttömäisestä sydänkorusta. Ei-niin-hempeä-sydänkoru on vasta työpöydällä, enkä ehdi sitä valmiiksi tällä(kään) viikolla. Se on yksi niistä ikuisuusprojekteista, syrämmet kun eivät ole sitä ominta minua.
 
Jollain kierolla tavalla ihastuin tähän kissaan varmaan vuosi sitten, mutta en koskaan raaskinut hankkia sitä. Se on ostokissa siis, ei suinkaan oma kasvatti. Helmikirpparilta bongasin nuo mustat pötkylät, mattapintaiset sardonyksit. Lähes ahdistavan lyhyt yhdistelmä oli valmiina päässäni jo kauan ennenkuin sain materiaalit hyppysiini. Viimeisen silauksen kaulakorulle tekevät nuo kuvassa lähes näkymättömät synteettiset opaalit. Niissä on kaikki maailman väri ja loisto, en tiedä yltääkö kunnon timantin tuli tuolle tasolle, minun timskuni ovat liian pieniä sen näkemiseen. Yllättäen tämä jäi kotiin, ja on päässyt kaulalle ainakin kerran viikossa.
 
 
Tälle korulle oli tehtävä kaveriksi myös ranneke ja korvikset. Sydän itki melkein verta, kun laitoin kumpaankin korvikseen synteettisen opaalin - ne ovat nimittäin kalleimmat koskaan ostamani helmet. Vaan ei se mitään, ne ovat jokaisen sentin väärti.
 
 
 
 


2 kommenttia:

  1. Katti-setti on toooooosi upea! En yhtaan ihmettele etta jai kotiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tuli niiiin mun. Hetken kylllä mietin, josko voin pitää sitä töissä. Päätin voida ;-)

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.