tiistai 19. helmikuuta 2013

Miun äitille

Miun äiti ei paljoa koruja käytä. Sitten kun hän saa hyvän ja mieluisan, hän pittää sitä maaliman tappiin asti. Voitte kuvitella mitä tuskaa se on tyttärelle, joka tahtoisi tehdä, tehdä, tehdä. Mutta kun ei koruja viitsisi tehda kaappiin makaamaan. Äitienpäivä on onnekas tekosyy, jolloin voi antaa koruja. Tämä muutti äidille pari vuotta sitten.

Tämän kiven lajia tai rotua en tiedä. En edes tiedä, mistä se ilmestyi kapussipakkiini, mahdollisesti Sirpaleen pakista se meille muutti. Se on täydellisen taivaansininen, läpikuultava ja upean muotoinen. Se huusi miun äitin nimeä. Se sai ympärilleen hopeapannan ja kavereikseen silkkiin solmittuja makeanvedenhelmiä.

 
Tänään ei suinkaan ole äitienpäivä, mutta tänään on muuten kiva päivä. Hali Sinulle Äitykkä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.