sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Peukalosormus hassuun peukaloon

Kerrankin minulla on harvinaisen runsaskuvainen postaus. Nyt on vaan laitettava monta kuvaa, että jutun juoni tulee selville paremmin.
 
Minulla on hassut peukalot. Ne ovat leveääkin leveämmät, isoniveliset ja litteät. Kenenkään ei tarvitse kertoa, etteivät ne ole erityisen tyttömäiset.
 
Eräs ihana kässäkerhon maikka sanoi minulle noin 30 vuotta sitten, että nämä ovat käsityöläisen peukut.
 
Vaan arvaatteko, kuinka hankala tällaiseen peukkuun on löytää peukalosormusta. Se on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta. Hopiatöitä aloitellessani iloitsin, että vihdoinkin voin tehdä sellaisen itselleni. Eihän se ihan niin mennytkään. Pyöreä sormus on samanlainen kuin kaupasta ostetutkin (=epäsopiva) ja soikilo on kauhean epämukava ja väljä.
 
Sitten bongasin jossain Stephen O'Keeffen kirjassa kuvan liukusormuksesta. Jeiks, se jäi päähän kytemään. Tein ensin pienen koeversion kuparista. Se toimi ihan hyvin, mutta lakkaamattomana värjäsi peukun ihan vihreäksi. Ei muuta kuin hopealaatikolle.
 
Sormus on siis kaksi sisäkkäistä sormusta, jotka on kiperretty yhteen ja sahattu juotossauman ympäriltä mahdollisimman pieni pala pois siten, että sormus liukuu sievästi nivelen yli.
 
Sittenpä vain liu'utellaan sormusta siten että väli umpeutuu.
 
Toki päällimmäisen sormuksen aukko jää näkyviin, sille ei vain voi mitään.
 
Aukon kohdan voi aina pyöräyttää tuonne peukun takapuolelle, jottei se rumenna kokonaisuutta enempää ;-) Tämä sormus on tehty toiseen peukaloon, mutta kuvaaminen vasurilla ei oikein onnistunut.
 
Kaupunkilaisserkku ja maalaisserkku.
 
Kiva, vähän erilainen sormus. Kun tällaisen tekee, ei parane pelästyä, jos palat irtoavat toisistaan, kun sormus on pois sormesta. Itse merkkasin palat niin, että tiedän kummin päin päällisormuksen kuuluu olla.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.