sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Hyvinkään musta graniitti

Tämä on tärkeä kivi erityiseltä ihmiseltä. Alunperin olisin halunnut kivelle perinteisen taustan ja reunuksen hopealevystä, mutta en halunnut hioa tai muuttaa kiveä millään tavalla. En ole koskaan halunnut edes koittaa langalla kiinnittämistä, en juurikaan pidä tekniikasta, sillä olen nähnyt vain sellaisia kyhäelmän näköisiä virityksiä. Tämä kivi halusi langan - ja sai sen. Muodosta tuli täydellinen ensimmäisellä yrityksellä. Riipuksen laitoin yksinkertaisesti paksuun hopeavaijeriin. Rakastan tätä, se on täydelllinen.
 
 
Mulla oli jemmattuna tuota graniittia pari nyrkin kokoista möhkälettä. Ajatuksena oli, että raakahioisin niitä hiukkasen kotoa löytyvillä vehkeillä, ja kävisin viimeistelemässä kivenhiontatiloissa opistolla. Aatoksena oli tasainen tausta, hiukan muotoa ja hiomaton etupinta. Nynne pirskatan möhkäleet ovat hukassa. Kuinka ihminen voi hukata kotiinsa kivenmurikoita? Hah, helposti sanon minä.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Sinisiä silmukkamerkkejä

Löysinpä pakeistani muutamia mukavia helmiä, oletettavasti tuliakaattikiekkoja, kukallisia millefiori -lasihelmiä ja kristalleja. Silmukkamerkkitehdas on ollut jossain kummallisessa työnseisauksessa, ja varasto ammotti tyhjyyttään. Näistä piti tulla hieman täydennystä, mutta lähtivätkin sitten maailmalle.
 
SIK007 7,50€
SIK004 7,50€
SIK010 7,50€

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Aina ei onnistu

Ite kun tekee, niin saa mitä sattuu kulloinkin tulemaan. Eikös tämä näytä ihan selvästi sellaiselta kauniin kiemuraiselta hopealangasta väännellyltä sydämeltä? Se se oli ihan alun alkaen. Sitten minä vähän juotin, että saan pysymään langat haluamassani järjestyksessä. Juttelin samalla kaverin kanssa,  kaffemuki toisessa ja tohotin toisessa kädessä.
 
Hups, siinä kävikin näin sekunnin sadasosassa. Sydän meni ihan mykkyrälle ja siitä tuli möykky. Siitä tuli Kilpikonnamöykky. Suunnitelmissa, joita muuten riittää pal-jon, on muotoilla vähän noita epämääräisiä jalkaparkoja, kaivertaa sille kuvio selkäpanssariin, juottaa ripustuslenkki ja laittaa kiillotuksen jälkeen kaulaan killumaan. Kyllä nauratti! Tämä hommahan on sellaista, mitä tehdään hymyssä suin eikä suinkaan verenmaku suussa.
 
 
 
 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Krokotiilin kaverit

Joskus aikaisemmin esittelin HooDoo- eli krokotiiliketjusta tehdyn rannekorun. Samanmallisia lasipisaroita ei ollut enempää, ja kaulakoruun haettiinkin jotain massiivisempaa. Syvänpunaiset lasihelmet pääsivät tässä pääosaan hyvin pelkistetyssä muodossa. Piheys meinasi iskeä korua tehdessä, monen monta pientä hopeapalloa ja -rondellia raaskin tähän laittaa. Lisäksi lasit suorastaan huusivat kaverikseen noita paria uurrettua, litteää hopeahelmeä, joista yksi näkyy kuvan vasemmassa alalaidassa. Ne ovat upeita.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Pari korukirjanmerkkiä

Kirjanmerkkejä täytyy (lue:saa) väkertää aina aika ajoin. Ne ovat kivoja pikkulahjoja tai viemisiä kirjojen ystäville. Mulla on niitä aina muutama varastossa yllätystilanteiden varalle. Näitä ja vastaavia on myynnissä tuttuun hintaan 10€/kpl.
 
Kirjanmerkkejä lasista, kivestä ja korumetallista

Reunassa vaaleaa opaalilasia, monta mustaa

Vasemmalla vihreä enkelimamselli,
oikealla tuliakaattia
 

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Pepin korvikset

Kaikki on vinksin vonksin - tai ainakin heikun keikun. Näinhän Pippi Långstrump taitaa lauleskella. Semmottiset sain minäkin aikaiseksi, hopeiset vinksinvonksiset. Helmilöiset oli hienoja, mutta muotoutuivat käsissäni väkisin tällaisiksi. Hepsankeikka -korvikset :-D
 
Ekan ja ainoan kerran olen käsitellyt kuvaa blurraamalla taustaa. Oli pakko, kun roikotin korviksia itsetehdyssä viilaus- ja sahauspenkissä, ja se on vähän törkeän näköinen käytön jäljiltä. Ehkä se pitäisi pintakäsitellä jollakin tapaa. Mutta onpahan ihan ite tehty.
 
 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lumikukka

Kolmas kerta toden sanoo. Tämä on kolmas muunnelma hopeisesta kukkasormuksesta - ja toistaiseksi viimeinen, on sen verran työläs tehdä. Aiempiin (eka ja toka) verrattuna runko on paljon kapeampi ja harjattu, kukka hieman pienempi. Kivenä on muistilapun mukaan kuusimillinen kuukivi.

Pilvisenä päivänä kuvattuna kuukivi näyttää tummanharmaalle. Oikeasti se on melko haalean harmaahko, tosin väri vaihtelee valon suunnan mukaan.
 
Kukan keskusta sai ympärilleen elävyyttä pienestä punsseloinnista. Kukan sisäpuoli oli ainoa paikka, minkä jätin kiiltäväksi.

Tässä sisäkuvassa näkyy hieman paremmin tuo kuukiven (silver moonstone, kuukiveäkin on montaa alalajia) värinvaihtelu. Se on sitten vaatimaton ja kaunis, herkkä kivi. Rungon sisäpuolella voivat tarkkasilmäiset huomata asiakkaan nimikirjaimen ja yhteen ammattiin viittaavan symbolin.

Tähän sormukseen tuli mukaan taikaa ja keijukaisten musiikkia, keväisten jääpuikkojen helinää. Kun laitoin sormuksen organzapussiin, se helisi. Luulin kiven olevan huonosti kiinni, tarkistin sen moneen kertaan. Se on aivan ehjä joka kohdasta, kivi ei liiku millin osastakaan. Jostain syystä se vain helisee vienosti, kun pussia ravistaa. Ilman pussukkaa keijujen soittoa ei kuule. Ihana. Tilaajakin tykkäsi tällaisesta ekstraominaiseedesta.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Google Readerin Kurjuus

Olin juuri keksinyt, että Google Readerin kautta on helppo pysyä kärryillä kaikista koru- ja kynsiblogeista, joita seuraan. Kaikki hyvä loppuu kai aikanaan, tätä helppoutta kesti kuukauden päivät. Tänään  tuli ilmoitus, että homma loppuu heinäkuussa.
 
Vaihtoehdoksi keksin, että yritänpä antinörttinä saada Bloglovin' -listan käyttöön. Samoin tein yritän parhaani saada tämän oman blogini listoille myös. Kokeillaas, kuinka eukon käy...
 
Yritän jossain kohden etsiä vielä semmoisen gadgetin tai widgetin tai jonkun muun -getin, sen namiskuukkelin mistä voi liittyä seuraajaksi.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Tuliaisia

Joskus kahdesta tulee yksi, joskus yhdestä kaksi. Tämä oli jälkimmäinen tapaus. Lankariipuksia tehdessäni päätin tehdä yhteen riipukseen kaksi minipikkuisen, nelimillisen kiven istutusta. Tässä alkuperäinen suunnitelma ekan hapotuksen ja istukoiden juottamisen jälkeen. Pyydän anteeksi luokattoman hirveitä kuvia. Oli muka kiire ja kaikkea, eikä kuvausvaiheessa riittänyt ymmärrystä tarkistaa kuvien laatua. Seli seli.
 
Kivien istutusvaiheessa hän päättikin erota kahdeksi. Koska riipus oli menossa sielunsiskolleni, päätin pitää itse toisen puoliskon ja viedä ystikselle toisen puoliskon. Me kun ollaan vähän niinkun yks vaiks ollaankin kaks. Kuva hapotuksen ja kivenistutuksen jälkeen.
 
 
Patinoinnin jälkeen.

Patinoinnin poiston jälkeen.

Lopulliseen viemiseen laitoin tylsästi ostoketjun. Mullei mukamas ollut aikaa punoa siihen omaa väkerrystä...
 
Ja koska tarkoitus oli viedä tuliaisia, piti porukan komistukselle viedä jotakin myöskin. Kuparia, hopeaa ja terästä upean koiran kaulapantakoristukseen. Koirassa on sen verran äijää, että katu-uskottavuus ei karise, vaikka killuttimessa on tällainen teksti.


tiistai 12. maaliskuuta 2013

Kevyttä ketjua

Mieleni teki väkertää jotain kevyttä, yksinkertaista, mutta silti kaunista. Kaivoin esille korumetallilaatikon sekä pari mustaa lasihelmeä ja -kristallia. Koru on pitkä, menee pään yli ilman lukkoa.
 
KAK005 14€

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Oranssia lasia ystävälle

Oranssit lasikolikot huutelivat laatikosta oikein urakalla. Täydelliset, syksynsävyiset, litteät molluskat saivat kaverikseen hopeoitua piinaa. Mielikuvissani tähän settiin on olemassa myös rannekoru, ja setti on myöhemmin patinoitu. Täytyykin käydä ystiksen koruvarasto läpi, jotta muistanko ihan omiani.

 
Voi sentään. Eilen päästiin taas kivalla porukalla kokeilemaan lamppuhelmien väkertämistä. Kuusi tuntia hurahti kuin siivillä, ihan yksi kahvitauko maltettiin pitää välillä. En jaksaisi odottaa ensi viikkoon, että näen valmiit helmilöiset. Kuvailenpa niitä sitten jossain vaiheessa tännekin.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Pikasormuksia

Kurssikaveri tarvitsi hopealankaa, joten pitihän samaan tilaukseen tietty osallistua. Raaskin tilata ihan kokonaisen metrin 2-millistä puolipyöreää lankaa. Tuhoamisvauhti oli tähtitieteellinen. Taisin tuhrata koko metrin noin kymmenessä minuutissa. Halpaa ku saippua, vai kuinkas se vanha kansa sanoikaan.
 
Mitä siitä sitten tuli. Noh, siitähän tuli kauan himoitsemani vieteri-rinkula-sormus. Tämä on niin maan perusteellisen yksinkertainen ja hiano, sentin leveä ja sormessa mukava kuin mikä. Oikean työkalun lainaamisen jälkeen aikaa meni suunnitelmasta valmiisen noin kaksi minuuttia. Tykkään.
 
Meinasinpa sitten tehdä anopille samanlaisen. Hän tykkää kovasti tällaisista muhkeista sormuksista. Ei sitten mennyt kuin siinä yhdessä kotoiluohjelmassa. Ajattelin vielä juottaa päät vieteriin kiinni, etteivät alkaisi repsottaa. Ennenkö juotospala lähti edes sulamaan, mäjähti vieteri kahteen osaan. Enpä ole ennen nähnyt hopean käyttäytyvät tuolla tavoin. Ei saanut anoppi sitten sormusta. Harjasin toisen näistä puolikkaista. Luulenpa, että istutan siihen jollakin tavalla jonkun kiven tuohon keskelle. Ajatus on vielä hieman hakusessa. 

Kirkkaalle versiolle ei ole vielä jatkojalostussuunnitelmaa. Sekin kyllä selviää aikanaan, ties vaikka siitä tulisi uusi versio kukkasormuksesta. Tämä saa tosin toistaiseksi kelvata näin, onhan hän jo päässyt käyttöönkin muutaman kerran.

 

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Perusasioiden pariin


Mulla alkoi loma. Ihana, odotettu ja tarpeeseen tuleva talviloma. Koko viikolle olen sopinut yhden kurssipäivän ja yhden kyläilypäivän. Kaikki loput päivät saan nollata päätä koruilun, sukankutomisen, lukemisen ja ulkoilun parissa. Huippua!
 
Ensimmäisenä päätin tehdä vähän osasia tuleviin koruihin. Yhteen tilauskoruun tarvitaan sydämiä, joten päätin tehdä niitä millisestä langasta. Ensin tehdään lenkit, juotetaan ne, muotoillaan sydämiksi, punsseloidaan ja rummutetaan. Toinen puoli sai jäädä kuvioimattomaksi. Näistä tuli melko kivoja.
 
Samaan juotoshässäkkäsyssyyn päätin tehdä tällaisia pikkuruisia lenksuja. Luulenpa, että näitä tulen käyttämään jonain vuonna valmistuvassa Sparrow-korussa. Pirates of the Caribbean -leffat ovat niin huippuja, että suosikkikapteeni ansaitsee nimisensä korun, kyllä vaan.

Jämähopeita piti vielä sulatella palleroisiksi. Näille ei ole vielä suunnitelmaa, mutta eivätköhän hekin paikkansa jostain löydä. Tuosta yhdestä oikealla olevasta tuli häkellyttävän tasapintainen.
 
Koko komeuden kuorruttivat langasta muotoillut korviskoukut, joista oli jo pulaa. Nyt muistan, miksi en niin mielelläni lähde niitä tekemään. Kun kaikki ylläolevat, neljä sormusta ja kourallinen korviskoukkuja laitetaan samaan kiillotusrumpuun tunniksi, on katastrofi valmis. Mulla meni varmasti toinenkin tunti, että sain sen sekametelisopan selvitettyä.
 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kummajaishelmiä

En mie oikein käsitä, kuinka lasista saakin tehtyä näin ihmeellisen rumia kummajaisia. Lamppuhelmethän ovat herkkiä ja kauniita - tai ainakin dramaattisia. Tämä lasimestari sai aikaiseksi seuraavia.
 
Huomaatteko, kuinka äärimmäisen kauniisti tuonne reiän ympärille on muodostunut kukka? Siroja, hentoja terälehtiä. Kaunis, pyöreä muoto. Reikäkin melkein keskellä.

Kuka kumma valitsi värit näihin helmiin? Joo, kyllä mä tykkään hirmuisesti vihreästä, oranssista ja keltaisesta. Vaan nämä ovat jotain ihan kummallisen värisiä.
 
Näissä on sentään väri kohdillaan. Tällaisesta vihreästä pidän tosi paljon. Mutta mitä voi tehdä neljästä erikokoisesta ja muotopuolesta lamppuhelmestä? Mie en tiijjä. 
 
Tämä se vasta älynväläys oliskin. En tykkää sydämistä. Tällainen muotopuoli ja epäsymmetrinen menee just ja just, tarkoituksella sellaisen teinkin. Mutta mihin ihmeeseen mä tän lykkään? Teen siitä jotain kaunista, toivottavasti joku muu tykkää enemmän kuin minä.

Kaikki muut plikat olivatkin sitten tehneet tosi kauniita, kauniin värisiä ja muotoisia helmiä. EVO, eli En Vaan Osaa. Se ei onneksi vähennä intoa yhtään. Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn - eli tässä tapauksessa taidon. Lamppuhelmien tekeminen on superkivaa!