sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lumikukka

Kolmas kerta toden sanoo. Tämä on kolmas muunnelma hopeisesta kukkasormuksesta - ja toistaiseksi viimeinen, on sen verran työläs tehdä. Aiempiin (eka ja toka) verrattuna runko on paljon kapeampi ja harjattu, kukka hieman pienempi. Kivenä on muistilapun mukaan kuusimillinen kuukivi.

Pilvisenä päivänä kuvattuna kuukivi näyttää tummanharmaalle. Oikeasti se on melko haalean harmaahko, tosin väri vaihtelee valon suunnan mukaan.
 
Kukan keskusta sai ympärilleen elävyyttä pienestä punsseloinnista. Kukan sisäpuoli oli ainoa paikka, minkä jätin kiiltäväksi.

Tässä sisäkuvassa näkyy hieman paremmin tuo kuukiven (silver moonstone, kuukiveäkin on montaa alalajia) värinvaihtelu. Se on sitten vaatimaton ja kaunis, herkkä kivi. Rungon sisäpuolella voivat tarkkasilmäiset huomata asiakkaan nimikirjaimen ja yhteen ammattiin viittaavan symbolin.

Tähän sormukseen tuli mukaan taikaa ja keijukaisten musiikkia, keväisten jääpuikkojen helinää. Kun laitoin sormuksen organzapussiin, se helisi. Luulin kiven olevan huonosti kiinni, tarkistin sen moneen kertaan. Se on aivan ehjä joka kohdasta, kivi ei liiku millin osastakaan. Jostain syystä se vain helisee vienosti, kun pussia ravistaa. Ilman pussukkaa keijujen soittoa ei kuule. Ihana. Tilaajakin tykkäsi tällaisesta ekstraominaiseedesta.

2 kommenttia:

  1. Naa kukkasormukset on iiiiiiiiiiiiihania! Rakastan omaani yli kaiken. :) En yhtaan ihmettele keijukaisten helinata. Onhan naa niin suomen luontoa kuin vaan voi olla. Musta ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista, Ina!
      Mä myös rakastan omaa, nimetöntä kukkaani. Sen piti mennä kevätnäyttelyyn, mutta en raaski olla siitä erossa montaa viikkoa, joten se jää kotiin :-)

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.