tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vappupallot

Tässä kohtaa tekisi mieleni kertoa satu "Kun hiiri kissalle takkia ompeli". Tunnettehan tuon tarinan?
 
Ihastuin näihin hassuihin lasimöllyköihin. Niistä tuli mieleen vappupallot tai sirkus. Päätin sitten hankkia nauhallisen, jotta saan tehtyä parit korvikset. Jup jup. Möllykät olivat niin painavia, että korvalehdet venyivät olkapäille asti.
 
Otin käyttöön suunnitelma B:n. Teenpä niistä kivan, hymyilyttävän rannekorun yksinkertaisesti linkittämällä hopeaan. Jup jup. Möllykät olivat niin isoja, että eiväthän ne taipuneet ranteeseen kauniisti ja mukavasti.
 
Seuraavaksi otin käyttöön varasuunnitelma C:n. Linkitänpä möllykät hopeaan, lisään vähän ketjua ja olen tyytyväinen.
 
 
No, tämä suunnitelma onnistui. Koru on tosi pelkistetty, lyhyt, kauniisti istuva. Hän on päässyt ulkoilemaan jo monen monta kertaa, koska käy niin T-paidan kuin monen muunkin yläosan kanssa.
 

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Yksi koruhuone, kiitos!


Oikeastaan mulle riittäisi yksi seinäkin, en mä koko huonetta tarvii. Nyt useimmin käytetyt korut roikkuilevat kankaalla päällystetyllä finfoamilla veskissä, onnellisessa sekamelskassa ja sotkuisen näköisesti. Siinä ne pölyttyvät ja saavat hiuslakasta osansa, mutta ovat niin näppärästi näkyvillä ja käytettävissä. Vaijerikorut ja solmitut helminauhat, loput korvikset ja kaikki sormukset ovat kenkälaatikoissa tuossa tason alla. Laatikoista löytyvät myös kaikki ostokorut, joita en ainakaan toistaiseksi käytä, mutta en halua hävittääkään.
 

Mutta... Eihän koruja voi piilossa säilyttää. Ei silloin voi muistaa mitä koruja itseltä löytyy, saati sitten että niitä tulisi aamulla kiireessä etsittyä. Itse valitsen korut aina aamulla fiiliksen mukaan, ei edellisiltana voi tietää, mihin haluaa aamulla sonnustautua.
 
Tähän pulmaan pitäisi löytää nyt joku ratkaisu. Ehkä mä päällystän eteisen seinän styroksilla ja isken korut siihen. Eteisen seinää vaan löytyy sen verran, että sitten koruja pitäisi laittaa sinne nelinkerroin nykyiseen nähden, ettei näyttäisi ihan höhlältä.
 
Kyllä ihmisellä on murheet, sanon ma. Onneksi alkoi kesäloma, että voin tointua tästä takaiskusta.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Uudet lempparikorvikset

Olin tekemässä hopeaosia yhteen aivan muuhun projektiin. Sattuipa sitten käsiini kaapin perukoilta neliön mallinen pinna. Pitihän miun siinä kokeilla, saanko neliön mallisia lenksuja tehtyä. Sain tehtyä. Samalla piti kokeilla, saanko epämääräisen vänkyröistä lenkeistä tehtyä tuollaiset kasit. Sain tehtyä.
 
Sitten en enää osannutkaan päättää, että kummin päin linkit on kivemmat, joten ajattelinpa sitten, että molempi parempi. Pikkuruiset mustakivirondellit halusivat killumaan joukkoon ja pääsivätkin sinne. Näistä tuli lempparit. Kevyet kuin tuulenhenkäys, mutta silti näkyvät pikkuisen. Nämä olivat peräjälkeen viitenä päivänä korvissa. Ennenkuulumatonta.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Mansikkamaa

Meille tuli viime sunnuntaina kesä. Ei puhuta siitä, että terassin vieressä on noin 120cm lunta. Puhutaan mieluummin siitä, että metrin päässä lumikinoksesta lenteli sitruunaperhonen ja nokkosperhonen. Metrin päässä perhosista olivat auenneet ensimmäiset sinivuokot. Son kesä ny, kuulkaas.
 
Kesään kuuluu tietysti mansikat. Nämä mansikat ovat varmaan jotain Tshernobylin jälkeisiä mutanttimansuja, mutta ei haittaa. Hyvä mieli niistä silti tulee, vaikka kanta onkin kummallisen värinen ja vielä kummallisemman muotoinen.
 
 
Ahneena kakkiaisena olen varannut tuon isoimman itselleni. Kaksi oikianpuolimmaista etsii vielä omaa kotia.
 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Hopeoitua jaspista

Työtoverini ei ollut vailla mitään erityistä korua tai lahjusta. Miun kädet vain oli vailla työtä. Näpräsin siis toverille ihan perussetin jaspiksista, lumi- ja vuorikvartsista sekä hopeoiduista osasista.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Skorento

Rakastan sudenkorentoja. En oikein tiedä mikä niissä viehättää, mutta ne on hienoja. Jonkun tilauksen mukana tuli pari abalone simpukka -kapussia. Ne ovat kovin ohuita, hauraan oloisia, vaikkakin upean sädehtiviä. Aivan sudenkorennon värisiä. Noh, sudenkorentohan siitä sitten hopealangan ja juotosvehkeiden avulla tuli. Tai oli ainakin tulevinaan. Miekkonen tunnisti sen heti skorpioniksi. Kevyen kevyt, mutta iso riipus. Tämä hassu kahden elikon yhdistelmä sai nimekseen Skorento.

Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole käyttänyt tätä kuin kerran. En tiedä mikä siinä tökkii, vai tökkiikö edes mikään. Jotenkin se ei vain valikoidu aamuisin kaulaan. Ehkä pitäisi kokeilla jotain filigraanihässäkkää noihin siipiin tai jotain. Saas nähä, keksinkö tälle jotain.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Purettua lasia

Tein kerran hopeoidusta korumetallista ja lasista tällaisen setin. Vähän helmiä ja vähän Oili-tyyppistä ketjunpätkää. Joku tässä tökki ihan urakalla, eikä se päässyt käyttöön kertaakaan. Purin sen, laitoin lisää helmiä ja kokosin toisella tavalla. Siitä tuli täydellinen koru tupaantuliaislahjaksi uuden kodin emännälle. Lopullisesta versiosta ei vaan ole kuvaa, kun sen valmistumisen kanssa tuli tavan mukaan hitusen kiire.
 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ekat Cup Cake -korut

Maaliskuussa lamppuhelmiä väkertäessä tuli tosiaan kokeiltua kuorrutettuja muffinssejakin. Tai hienosti sanottuna cup cakeja.

Korvishelmistä ei tullut ihan justiinsa samankokoisia. Onneksi mulla on korvat vähän eri korkeudella ja eri puolilla päätä, niin epäsuhta ei ole ihan niin silmiinpistävä. Lamppuhelmien kaverina pikkuruiset swarovskin kristallit ja hopeaa.
 
Kerrankin hoksasin, että voisin tehdä yhden vähän isomman helmen riipukseksi. Tämmöttinen siitä tuli swaron ja hopean kanssa. Hän on päässyt useasti kaulaan, useimmiten lyhyessä hopeavaijerissa.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Tompan rippiäisranneke

Miesihmisille on hirmuisen vaikeaa tehdä koruja. En saa aikaiseksi muuta kuin patinoitua hopeaa ja mustaa, tai jotain leijona- tai ammusjuttuja. Höh. Tähän aiheeseen pitäisi perehtyä joskus oikein kunnolla - lisätään tehtävälistalle.

Tomppa onneksi piti yksinkertaisesta mieskorustaan. Hyvä niin. Koru pelkkää piinaa parilla uurretulla lasihelmellä varustettuna.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Maaliskuun lamppuhelmiä

Olen jäänyt koukkuun - lamppuhelmikoukkuun. Käytiin "oman porukan" kanssa taas lauantaina hieman Helmistudiolla helmeilemässä. Nyt olisi siis hyvä aika postailla edellisiä tuotoksia, jota käytiin väkertämässä maaliskuulla.
 
Päivän väriksi olin päättänyt etukäteen violetin. Yksi tilauskoru, johon olin saanut täysin vapaat kädet, takkusi kovasti. Ajattelinpa sitten, että josko tekisin ekaksi helmiä, ja katsoisin mitä ne sanovat. Kuviin oli hirmuisen vaikea saada värejä kohdilleen, mutta ehkä ne nyt ovat edes jotain sinnepäin.
 
Vaaleanpunaisesta odotin sellaista pinkimpää versiota, mutta siitä tulikin tuollainen haaleampi. Ihan kiva silti.
 
Keskimmäisestä pöllönsilmien näköisestä helmestä tuli kiva. Aivan tummaa violettia pohjalle, vähän valkoista ja sen päälle transparenttia violettia. Nuiden reunimmaisten piti olla sellaisia hienoja spiraaliraitoja, mutta stringerin käyttö näyttää olevan hieman ...hmmm... epävarmahkoa. 
 
Näissä on ilmakuplakukkia ihan selvästi, eiköstä vain? Venyi ja vanui ja epämuodostui, kun tarpeeksi hinkkasi. Varmasti he silti löytävät paikkansa jostakin, ei epäilystäkään.
 
Näistä tuli mieleisiä, vaikkakin vähän epämuotoisia. Violetille pohjalle livahti valkoiseksi luulemani norsunluu, joka sai tosi upean vihreän aikaiseksi päälle tulleen violetin kanssa. Vahinkolaukaukset ovat onnekkaita laukauksia!
 
Takarivin helmet ovat soodahelmiä. Ihan kivoja, hirveä hinku oli kokeilla, mutta en nyt ihan satasella rakastunut. Sinistä jäi vähän jäljelle, joten sitä piti tyrkätä eturivin helmiinkin. 
 
Nämä olivat taas aivan onnenkantamoisia, hienoja sellaisia. Ellulla oli testierä multicolor -frittiä, jonka väreistä ei etukäteen ollut tietoa. Pyörittelin fritin kahteen kerrokseen, kaverina kirkasta lasia, vaikka kuvassa näyttääkin rusehtavalle. Neljännenkin helmen sain aikaiseksi, mutta ahneuksissani kokeilin kahden helmen tekemistä samaan tikkuun, ja rikkihän se toinen poksahti. Pitää vielä harjoitella, ettei eka helmi pääse jäähtymään liikaa ennen aikojaan. 

Lopuksi päästiin kokeilemaan cup cakeja. Tämä oli eka, jonka aikana päätin, etten osaa tehdä tämmöisiä. Värit ovat vähän eksoottisia, kun käytin lasien loput tähän. Tämän jälkeen tein vielä pari, ja niistä tuli ihan mukiinmeneviä. Näitä täytyy päästä tekemään ihan oikeasti joskus lisää. Tämä räpellys lähti jo toverille kaulaan killumaan.
 
Näitä muffinsseja pitää ehdottomasti tehdä lisää. Kesäksi ollaankin jo alustavasti sovittu, että mennään kolmeksi kokonaiseksi päiväksi värkkäämään helmiä. Tällä kerran kuussa -tahdilla kun ei ehdi saada minkäänlaista tatsia hommaan.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kalvosinnapit hylsynkannoista

Tuon meillä asuvan Miekkosen harrastuksen puitteissa tuli tarvetta tehdä vähän prototyyppejä. Meillä ei käytetä kalvosinnappeja, enkä ymmärrä niiden rakenteesta tai toiminnallisuudesta hölkäsen pöläystä. Sellaiset piti nyt kuitenkin tehdä mallikappaleiksi. Kaksi erilaista versiota tein tässä vaiheessa. Kolmanteen malliin on vielä lisäosasia tilauksessa.
 
Kalvosinnapit tein luonnollisestikin hopeasta. Niin, tai pohjat nappeihin. Itse asia ja villakoiran ydin tässä on tuo hylsynkanta.
 
Nämä protoversiot tein Hornadyn .454 Casullin hylsyistä, jotka sattuivat pyörimään Miekkosen taskunpohjalla. Idea tässä on tietysti se, että nappiloiset tehdään asiakkaan omista hylsyistä, eikä mistään tusinakamasta.
 
Ekan version tein tuollaisella ketju-palkki -systeemillä. Laattaan, jonka koko riippuu hylsyn kannan mitoista (tässä laatta 15,9 mm) juotin muutaman hopealenkin, joiden koko on 1,2/3,2 mm. 
 
 Ketjun päähän sahailin 0,8 mm:n levystä palkin, joka ujutetaan napinlävestä.

Toisen version tein kiinteällä tapilla ja palkilla. Palkki ei siis kippaa, eli sitä ei voi sujauttaa suoraan napinlävestä, vaan se vaatii pienen ujutusliikkeen.
 
Malleja pitää tietennii olla erilaisella pintakäsittelyllä, eli tämä versio on harjattu ja patinoitu. Eka versio oli perinteisen (?) kiiltävä. 
 
Kolmas versio on suunnitteilla sellaiseksi, että tuo tapin päässä oleva palkki kippaa, jolloin se on helpompi laittaa napinlävestä. Saa kukin sitten valita itselleen sopivimman ja kätevimmän mallin. Sellaisenkin tein, mutta en ollut saranan ulkonäköön tyytyväinen, ja se lensi Sekalaiset Sähellykset -kippoon odottamaan päivää kekseliäämpää. Tähän sarjaan on suunnitteilla vielä pari muuta osasta, mutta niistä lisää sitten aikanaan.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Pinkit pikku-ukot


Kauhukseni huomasin yhtenä päivänä, ettei mulla ole yksiäkään pinkkejä korviksia, jotka sopisivat fuksian väriseen tai vaaleanpunaiseen paitaan. Hirvittävä moka. Onneksi se oli hätpikaa korjattavissa oleva asia. Tilasin helmiä, magnesiittia muistaakseni, ja tein siitä pikku-ukkokorvikset hopean kanssa. Muutamatkin korvaroikottimet olen tehnyt samalla mallilla, tykkään kovasti.
Samaan syssyyn piti tietty tehdä taas jotain punaisesta jaspiksesta. Muutama eri kokoinen helmi, vähän hopeapalikoita, rummutus - ja homma selvä.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Lepänlehden muodonmuutos

Kesällä 2012 värkkäsin hopeasavesta lepänlehden. Lehti on tietty oman pihapuun satoa. Yritin kovasti tehdä myös lepänkäpyjä, mutta ainakin tuolloin ajatus oli lähes tuhoon tuomittu. En vaan osaa. Piste.

Patinoitu käpy ja kirkas lehti eivät sopineet mitenkään toisiinsa. Ei. Jotain lehdelle oli tehtävä.

Ei muuta kuin rikkimaksa esiin ja patinoimaan. Kodinhoitohuoneessa leijui hetken mädän kananmunan rikkimäinen tuoksahdus. Ei haju kuitenkaan ole ollenkaan niin paha, kuin mitä varoitellaan. Kyllä sen kestää kevyestikin.

Tarkoitus oli saada lehtiruodit paremmin esiin, eli ei muuta kuin poistamaan patinointia hohkakivijauheella. Tämän varmaan voisi tehdä monellakin tapaa, mutta mä olen käyttänyt ainoastaan jauhemaista pyykinpesuainetta tai hohkakivijauhetta, jota tilasin apteekkiin. Hinkkasinkin sen verran antaumuksella, että katkaisin lehden. En muistanut laisinkaan, että se murtui osin polton jälkeen taivutellessani muotoa, ja liimasin sen uudelleen pastalla kiinnni. Hopeasaven korjaaminen, juottaminen ja käsittely tuntuu olevan itselleni tosi vaikeaa.
 
Tässä se nyt on. Muotopuoli, patinoitu lepän lehti käpynsä kanssa. Semmosta tänään.