torstai 30. toukokuuta 2013

Pitkiä vaihtoriipuksia

Tykkään nykyisellään tehdä lyhyitä kaulakoruja, sellaisia tunikan kaula-aukkoon sopivia. Joskus kuitenkin pitää saada oikein kunnon roikotin kaulaan. Näihin piiiitkiin ketjuihin täytyy saada riittävästi painoa, etteivät näytä ihan naurettavilta. Nämä riipukset on helppo vaihtaa vaikka 80 cm:n ketjuun. Nää on kaik mun.
 
Electric yellow -keltaista ja haalean vaalean viulettia, violetteja swaroja ja hopeaa.
 
Kirkasta lasia, multi color -frittiä, swaroja ja hopeaa. 
 
Isohko keltakukkainen Ellun tekemä helmi ja palkistettyäkin pelkistetymmät helmihatut hopeasta. Iso möllykkähelmi on ehkä noin parisenttinen.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Turkoosi kuuluu kesään

Turkoosi on ehdottomasti kesän väri. Turkoosi yhdistettynä kirkkaaseen hopeaan on kuin auringon kimmellys meren pinnalla. Tämä yhdistelmä on kesä.
 
Hyvin, hyvin yksinkertaisesti tekijänsä mukaan avolenkeillä linkitettyä millistä hopeaa, muutama vuorikvartsi ja mitä-lie-turkoosia. Turkoosina kivi on ostettu, mutta ostohinta olisi aidolle turkoosille jotain ihan muuta. Tämä lienee jotain värjättyä kiveä tai hartsitettua turkoosipölyä. Vaan ei sevväliä, son silti kesä.
 
Rannekoru ja korvikset piti tehdä tietysti myöskin. Yksinkertainen linja jatkuu, näissä ei ole mitään turhaa. Paitsi tahaton patinoituminen kesän jäljiltä, mutta sitä ei lasketa.
 
 


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Sormusrunkoja

Minun on niiiin kovasti tehnyt nieli sellaisia ohuita rinkulasormuksia, joita laitetaan monta yhteen sormeen. Järjestys ja määrä valitaan fiiliksen mukaan. Emmie semmosia saanut, niin nyt piti ite väkertää. Näitä olisi tarkoitus tehdä lisää, ja laittaa vielä pyöröhiotut kivet jokaiseen, keskenään erilaiset kivet tietennii. Sitten niitä on mukava asetella limittäin ja loimittain.
 
Keskellä olevat ohuemmat rinkulaiset on tehty 2-millisestä hopealangasta. Leveämmät rinkulat ovat 3-millisestä puolipyöreästä langasta. Kuvitelkaapas noihin nyt ne kivenistutukset. Eikös olekin hienoja?

Kiiltävät on kiillotettuja - yllätys, yllätys - ja mattapintaiset ovat harjattuja. Tuo harjaaminen on noussut mun suosikiksi pintakäsittelyissä. Se on niin armelias, etteivät käytön jäljet tule niin selvästi sormuksen pintaan näkyviin.
 

torstai 23. toukokuuta 2013

Pallokorviksia

Taas kerran oli sellainen hetki, että jumituksen purkamiseksi piti saada tehtyä jotain, ihan mitä vain. Lamppuhelmistä löytyikin pöydälle levitettynä muutama riittävän samankokoinen, jotta niistä pääsi värkkäämään yksinkertaistakin yksinkertaisempia peruskilluttimia.

Vihreävalkoiset lamppuhelmet, pikkuiset swarot ja ufohelmet sekä hopeaa.
 
Sama kombo, mutta hopeaufot ylhäällä ja swarot alhaalla. Näillä ei ole vielä omaa kotia.

Itsellekin piti saada tietysti jotain korviin, eli painavimmat korvikset mitä miun yliherkät korvat kestää. Parit lamppuhelmet swaroineen ja helmihattuineen hopeakoukuissa. Eivät nämä isot ole, mutta työpäivän jälkeen pitää kyllä jo ottaa pois, etteivät korvalehdet veny olkapäille.

Viimoisena vielä kuvasaaste vanhan näköisistä strassikilluttimista. Näiden takapinta kärsi rummuttaessa (siis kaikkihan tulee iskeä rumpuun myllyttymään, sama se mitä materiaalia...) mutta niistä tuli jotenkin hienon vanhat. Voisin kuvitella, että 20 mm:n strassit ovat olleen vanhan elokuvan päätähtösen korvissa ensi-iltajuhlissa. Miten niin vilkas mielikuvitus... En tiedä tuleeko itse käytettyä, saattavat lähteä maailmallekin.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Ei pöllömpiä

Lamppuhelmipäivänä pääsin kokeilemaan pöllöjä. Pöllöt ovat vaan niin vetoavia, ettei niiden lumovoimaa voi vastustaa. Ne ovat olleet aina jotenkin rakkaita, vaikka nykyinen maailmalla vellova pöllövillitys onkin vähän laannuttanut intoa.

Nämä olivat tyystin testiversioita, en tiennyt yhtään mitä näistä tulee. En tiedä myöskään sitä, mistä ihmeestä tuo oranssi on hypähtänyt käsiini näitä vääntäessä. Eivät ole ihan luonnonmukaisia pöllösiä. Toisella raukalla on selkeästi myös coloboma -niminen silmäsairaus. Ressu on toistaiseksi kotia vailla, vasemmanpuoleinen on jo löytänyt pesäpaikan.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Lankariipuksia

Alun alkaen tämä homma lähti siitä, että tarkoitus oli juottaa ns jämähopeita sikin sokin sekaisin ja tehdä "arkista" pyöreitä palasia levyn päälle juotettavaksi. Tehdessä systeemit taas kerran muuttuivat, ja skamolexin päältä löytyikin tällaisia.
 
Varmaankin kaks tuntia meni, että sain tehtyä tuon minipienen istukan minipienelle kivelle. Voin tässä kertoa, että taisi olla viimoinen nelimillinen kivi, joita nämä nakkisormet istuttaa. Oli hupaa sahata 0,3mm ohuesta hienohopeasuikaleesta 2x13,5mm palanen, joka juotettiin renkaaksi ja pohjaan kiinni. Ihme kyllä istukka ei sulanut.
 
Oikeanpuolimmainen aluspalanen on jämälaatikosta. Se jäi jäljelle pikkutytsyn riipuksesta.

Toinen riipuksista sai pikkukiven syliinsä.

Molemmat kävivät perinteisesti patinapadassa hakemassa väriä pintaansa.

Ja perinteisesti poistin patinasta ison osan ennen loppurummutusta. Tässä rummusta tulleet killuttimet.

En vielä tiedä, ovatko nämä menossa jollekin. Riipukset pysyivät hyvin hiljaa niitä tehdessäni, eivät huudelleet muuttoapua tietyn henkilön kotiin. Voisinpa sanoa, että jos jompikumpi näistä nyt huutelee, niin nakkaa meiliä.

torstai 16. toukokuuta 2013

Bostonin teekutsut

Tästä tilauksesta tuli heti mieleen termi "Bostonin teekutsut", vaikka nuo kekkerit 240v sitten eivät vissiin olleet niin kovin hyväntuuliset. Tässä tapauksessa Bostoniin kuitenkin kaivattiin teepannua. Ulkonäkö, toteutus ja materiaali määreellä "saat vapaat kädet". Auts. Vastuun helmivalinnasta vieritin kuitenkin asiakkaalle. Onneksi tästä tuli kuitenkin mieluinen.

Tilaajaa mietitytti, jotta miten ihmeessä tämä härveli on tehty. Tässä siis pieni selostus aiheesta. Tein ensin puolipyöreästä langasta rinkulan, johon porasin reijät vastakkaisille puolille helmen kiinnitystä varten. Pantalangasta vääntelin kaatonokan ja kahvan. Helmihatut puolitin ja lisäsin kanneksi ja jalaksi. Voin kertoa, että juottaminen oli himppasen jännittävää. Jokainen osa pysyi kiinni uutta juottaessa, mikään ei sulanut, ja osasetkin osuivat aika liki kohdilleen. Lopuksi laitoin korupiikillä swaroilla tuetun lamppuhelmien paikalleen ja samaan piikkiin vielä pikkuruisen hopearondellin kannen nupiksi. Kahvassa oleva rengas on avonainen, jotta sen voi poistaa siinä tapauksessa, että ripustus pelkästä kannesta toimii mieluisammin.

Riipuksesta täytyi tehdä toispuoleinen, että se istuu kauniimmin. Kokonaisten helmihattujen kanssa teepannusta olisi näkynyt kaulassa ollessa vain pohja :-) Kokonaiskorkeus pannulla on noin 24mm.
 
Samoille kekkereille tilattiin silmukkamerkkejä, joihin tietystikin piti saada ympättyä mukaan kakunpaloja. Bostonkakku -helmiä mulla ei ollut. Toivottavasti asian korjaa se, että puikolla kulkevat lenksut on yksitellen tehty ja juotettu hopeasta. Näitä tarvittiin kasimillisille puikoille, eikä mulla ollut sellaisia renksuja, mutta onneksi niitä saa tehtyä.
 
Neuloja ei pärjää pelkillä silmukkamerkeillä, joten mukaan sujahti myös kerrosmerkkejä. Charmit ovat korumetallisia: perhosta, kolikkoa, kummituskoiraa ja sellaista pientä mukavaa.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Villasormus

Villasormus, Villa Sormus vai hopeasormus villalla. En tiijjä. Jonkun aikaa sitten näin jossain ulkomaalaisessa korulehdessä kuvan sammalsormuksesta. Siinä oli perusrunko, mahtoiko olla levystä. En muista. Runkoon oli istutettu neliskanttinen laatikko, jonka isosta reijästä "kasvoi" liekoja. Se jäi päähän kummittelemaan.
 
Pitihän sitä sitten itsekin kokeilla vähän modattua versiota samasta ideasta. Rinkuloiden piti tulla tuohon laatikkoon sillein mukavan epäsymmetrisesti. Kun se oli valmis, huomasin sen muistuttavan vähän hyvin epämuodostunutta tassua. Sormus saikin sitten täytteekseen ruskeaa huovutusvillaa. Villa on helppo ottaa pois ja vaihtaa tilalle jotain muuta, vaikka sitä sammalta tai jäkälää tai silkkikangasta tai ihan mitä tahansa.
 
Tästä tuli ihan hauska, vaikkei nyt ihan ykkössuosikeihin noussutkaan.
 
Oih. Eilen tuli kauan ja hartaasti odotettu paketti Cookson Goldilta Briteistä. Aarrepaketissa oli pieniä pyöröhiottuja kiviä (esimerkiksi ihastuttava pinkki turmaliini ja keltainen sitriini), uusia työkaluja, neliölankaa, metriketjuja... Joulu on tullut. Nyt vielä pitäisi järkätä aikaa, että ehtisin tehdä niistä/niillä jotain.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Pistaasimummot

Tänään on hyvä päivä esitellä uudet mummot. Muutamat erilaiset versiot olen vuoden aikana väkertänyt. Ekat omat mummot olivat valkoiset, samoin kuin maailmalle matkaamaan lähteneet mummot. Nyt teki mieli ottaa käsittelyyn vaalean rusehtavan vihertävät biwatikut. Laitoin tällä kerralla vähän paksumman ja isomman välirenkaan helmiosioiden väliin. Makeanvedenhelmien lisäksi koruissa on ainoastaan hopeaa.
 
Tästä rannekuvasta näkee hiukkasen kuinka koru istuu. Se on ranteessa höyhenenkevyt, mukava. Lukoksi valikoitui tällä kertaa tosi pikkuinen, huomaamaton magneettilukko, jossa on kuitenkin ekstravahva pito. 
 
Korvikset kuvautuivat hassusti. Tikut pääsevät vapaasti pyörimään, eli eivät ole käytössä ollenkaan näin järjestäytyneen malliset. 

torstai 9. toukokuuta 2013

Holy Heart

Tämän tilauksen muistiinpanot on kirjoitettu joskus ja helmikuussa. Nyt vasta sain kuvaa tänne, kun tilaaja itse on nähnyt korunsa livenä. Asiakas on rockia, runoa ja enkeliä. Hän pitää sydämistä, tähdistä, kissoista ja perhosista. Toivomuksena oli pitkä, rukousnauhan mallinen koru, jossa saisi olla jotain Kalevalan Vanamon tyylistä herkkyyttä, mutta myöskin bling-blingiä. Materiaalien suhteen sain vapaat kädet. Puolitosissaan esitettiin ajatus, että saa olla vaikka timantteja jos sikseen tulee ja koru niitä vaatii. Mut ei löydy mun kivipakista timskuja, höh. Onneksi osasin sentään tehdä sydämiä.
 
Blingiä löytyy pienten swarovskin biconeiden lisäksi tästä jättisuuresta swaron riipuksesta, jonka kainalosta löytyy pietersiittiä.
 
Mikään helmi ei huudellut, kun jouduin hylkäämään alkuperäiset, rouheat biwa-tikut. Ne eivät vain toimineet tässä. Helmiystikseltä löytyi sitten pienen pieniä pietersiitti -riisejä. Täydellisiä. Ne saivat kaverikseen isompia pietersiitti -möllyköitä ja granaattia. Koska halusin korun symmetrisen epäsymmetriseksi, toiselle puolelle valikoitui tiikerinrautaa ja vuorikvartsia eri muodoissa. Kaverina kivillä lisää hopeaa ja vähän swarovskin kristalleja.
 
Alkuun meinasin laittaa keskuskappaleeseen useampia roikottimia, mutta se olisi mielestäni häirinnyt rukousnauhafiilistä. Jätin kaiken turhan siis pois.
 
Hassua kyllä, koru sai nimen ennen mitään muuta. Alkuperäinen nimi oli "Saint Rock Flies", keskuskilluttimeksi piti tulla perhonen. Ei tullut perhosta, niin nimikin piti vaihtaa. Kyllä tuollekin nimelle vielä koru tulee, ajankohta on vaan vielä auki. Keskuskilluttimeen etsiskelin hopealusikoita tovin jos toisenkin. Yhtenä päivänä ne kirpparilta hypsähtivät nenän eteen. Sääli, että niitä oli vain kaksi. Niistä muotoutui vähän sahailemalla, viilailemalla ja juottamalla sydän.
 
Koru on pitkä, se sujahtaa pään yli ilman lukkoa.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Ametistia kaulalle

Toisinaan joku yksittäinen helmi suorastaan huutaa haluavansa jollekulle. Ystävän äiti on ollut paljon mielessä, ja muuten vaan helmipakkia kaivellessani sieltä alkoi huudella ametisti. Eihän siinä auttanut muu kuin pistää ametistin ympärille jotain, ei sitä voinut taskukiveksi ihan yksinäänkään laittaa. Olishan tuo äiti ihmetellyt kovasti.
 
Sekalaiset Sähellykset -laatikosta löytyi taottu rinkula ja pätkä tosi ohutta hopealankaa. Kivipakista huutelivat vielä pieni vuorikvartsi ja lumi- eli maitokvartsit. Hepä sitten kiepsahtivat rinkulaan violetin ametistin kaveriksi. Enpä tiiä, mitä ystävän äiti tykkää. Enpä tiiä, tahtooko edes tätä. Ei sevväliä, saa sen silti.
 
 

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Mustuneet hopeakävyt

Tein korviksia niistä moneen kertaan manaamistani hopeasavisista lepänkävyistä. Kävythän ovat mitä symppiksimpiä, mutta minun yhteistyöni hopeasavipastan kanssa ei ole mitenkään onnistunutta. Tässä käpyisiä rummusta. Joo, ihan kivoja, mutta yksityiskohdat eivät erotu livenä noinkaan paljoa kuin tässä kuvassa.

Taas kerran kaivetaan rikkimaksaputeli kaksinkertaisesta minigrip-pussistaan. Se asuu moninkertaisesti muovitettuna, ettei haju leijailisi koko askarteluhuoneessa. Lämmitin asetonilla puhdistetun ja pestyn kävyn kuumalla vedellä, dippasin kuumaan rikkimaksakylpyyn, pysäytin reaktion kylmässä vedessä, lämmitin, dippasin kuumaan ja kylmään ja jatkoin muutaman kerran kunnes väri oli hyvä.
 
Ensinhän hopea muuttuu sellaiseksi kellerväksi, ruskeaksi, ruskeanmustaksi ja sitten havittelemakseni sinimustaksi. Kaiken tämän voisi tehdä yhdellä pitkällä dippauksellakin, mutta olen ymmärtänyt, että monta "ohuempaa kerrosta" olisi kestävämpi ratkaisu. Tässä käpynen taitaa olla aika lailla suoraan kylvystä tulleena.
 

Tässä on poistettu patinaa hohkakivijauheella hinkkaamalla ja käytetty käpsäkkäinen tunteroisen ajan kiillotusrummussa. Yksityiskohtien erottuvuus on jotain ihan muuta kuin keskimmäisessä kirkkaassa kävyssä.

torstai 2. toukokuuta 2013

Täditettävän ristiäiskoru

Jiujau, onneksi on yksi trinsessa noiden trinssien joukossa. Rimpsrempssa on pikkusisko kahdelle isoveikalle. Eihän siinä mitään, vanhin trinssi osaa jo toivoa "sellaista poikien korua jossa on paljon helmiä", mutta on nämä koruhommat palion helepompia tyttöjen kanssa. Nämä ristiäiset vietettiin jo syssyllä 2010, joten parempia kuvia ei ole saatavilla.

Korun olen ajatellut sen mittaiseksi, että se aikuisena toimisi kaksinkerroin ranteessa tai lyhyenä kaulassa. Nyt pikkuprinsessana lukolle on useampi kiinnityskohta. Puolet ketjusta on punottua hopeaa, puolet vaijeriin pujotettua hopeaa ja Swarovskeja.