sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Rakkautta ja piikkilankaa

Uniklubikin iskee tätiin. Aina. Otsikkobiisin sanat ovat vähän - sanoisinko - mulle sopimattomat, mutta  tämä pistää väreet selkäpiihin ja vääntää auton äänivehkeiden nupit kaakkoon. Kyytiläisten ikäväksi se pistää myös laulamaan. Olen pahoillani, paitsi etten oikeasti ole.


Yritin saada tähän sellaista tosi rouheaa piikkilankafiilistä. Lankojen päät sulattelin palloiksi, etteivät pistä käytössä. Olisi ikävä olla ranteet verillä. Korvikset tein ylijäämäpaloista, kun innoissani vääntelin lenkkejä vähän paljon. Joskus ehkä raaskin tehdä tähän kaulakorunkin.


Setti on tapani mukaan patinoitu. Tätä ei olisi edes voinut jättää kirkkaaksi, vaan se vaatii ehdottomasti vähän lisää rouheutta ja ajan hampaan jälkiä. Rrrrakastan tätä piikkilankaa. Nämä on miun ikuomat, taas uudet lempparit.

2 kommenttia:

  1. Upeat! Nämä jättää pitkän muistijäljen - hyvällä tavalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meke!
      Ihan tyttömäisesti liikutun, kun joku tykästyy itselleni erityisen mieluisaan tuotokseen.

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.