tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kesän 2013 uudet ketjut

Olen nykyisellään aika laiska ketjunpunoja, vaikka se hirmuisen hauskaa hommaa onkin. Hopiaa niihin vaan menee niin pirusti, eikä alle 10g:n ketjumalleja juuri ole. Yli 10g:n hopeakorussa kun tulisi olla ne leimat, eli vastuuleima sisältäen pitoisuus- ja nimileimat. Leimojen hommaaminen ei ihan vielä nappaa.

Millisestä langasta kokeilin Estellen, X-ketjun ja Tuttiketjun, kuvassa vasemmalta oikealle.

Vasemmalla oleva Estelle kiertää ikävästi, samalla tavoin kuin Oili. Joka toinen iso lenkkipari pitäisi pistää eripäin, mutta kun sekään ei miellytä silmää. Kai se kuitenkin olisi kivempi vaihtoehto kuin kiertäminen. Pitänee kokeilla miltä näyttää.

X-ketjusta (keskellä) tuli uusi suosikki. Se tuntuu kädessä aivan silkiltä, pehmeä kuin mikä. Oikeanpuolimmainen Tuttiketju on kivan pyöreän symmetrinen, tuntuu kivalta ranteessa. Tästä tein sunnuntaiaamuna lyhyen kaulaketjunkin itselleni. Siihen tuli sellainen pieni, mukava viritelmä, mutta siitä lisää kunhan joskus saan sen kuvattua.

Viime viikolla hurahti kolme päivää Ellun uudella studiolla lamppuhelmiä väkerrellessä. Ihan uusina kokeiluina olivat lehtihopea ja hopealanka lasin kaverina. Helmilöiset saapunevat tällä viikolla postipaten mukana, eli kuvia taas sitten joskus. Viimeistään silloin, kun helmistä tulee koruja!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Hinkuan viikinkipunosta, sain työkaluja

En ole ikinä, koskaan, milloinkaan syttynyt viikinkipunokselle. Onhan se ihan kaunis, joo-o, mutta siltikään se ei ole ollut mun juttu. Ei ennenkuin Kankaanpään kisällikurssin jälkeen. Siellä päästiin kokeilemaan vähän alkeita kuparilangalla. Himputti, siitä tulikin kivan näköistä.
 
Tässä on punottu vasta vähän alkua. Käsialani tuntuu olevan sellaista Tiukan Tädin tasoa, ja rivitkin kiertää. Mutta ei haittaa. Tällainen hopeisena mulle, kiitos. Hieno esimerkki löytyi äkkiseltään esimerkiksi Jane Myrskyltä.

Heti kurssilta kotiuduttuani Miekkonen pääsi rakentelemaan mulle työkaluja tähän hommaan. Kyllä se vaan on niin kiltti, kun eukolle viitsii kaikenlaista väkertää.
Punomisen apuvälineet
Vetolauta, koot 9,5-4,0mm
Terassilaudan pätkälle löytyi parempaa käyttöä
Ennen kurssia en ollut tajunnutkaan kuinka näppärä apuväline kavaletti on juotoksien tekemiseen. Nyt kun pääsin sellaista pyörivää härpäkettä kokeilemaan, halusin senkin. Ja sain.

Miekkonen otti vähän harrastusvermeitään, rälläköi, hioi ja hitsasi. Vajaassa puolessa tunnissa mulla oli oma kavaletti <3 Se oli vähän korkea, mutta äkkiäkös Miekkonen silpaisi siitä 6cm pois. Nyt mun pitää vielä maalata ja koristella se tietysti oikein tyttömäisesti, että harrastuskarma häviää.


torstai 25. heinäkuuta 2013

Katriina, Merja ja Teija ahkeroivat

Teija teki hienoja vesivaluja. Itsekin sain kimmokkeen sulatella kaiken kertyneen romuhopeani erinäisiksi mönteiksi, mutta niistä lisää myöhemmin.

Lapponia-tyylinen ranneke ja sormus.
Settiin kuului vielä tappikorviksetkin
Hienosti kuvioitu kukka.
En tiedä onko riipus vai mikä, en kurkannut taakse
Katriinan omahioma kivi, kalat verkon ympärillä.
Tästä tulee massiivinen kaulakoru.
Merjan yhteismuotilla tehdyt kukat
miniän kaulakorussa

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kankaanpään kisällikurssi2 2013

Harmillisesti en ottanut kameraa aamu-uinnille mukaan viime tiistaina. Oli aika hulppeaa. Vesi höyrysi, +8 astetta lämmintä, varpaat jäässä nurmikolla kävelystä, minä ja kuikat järvessä aamulla ennen viittä. Hieno kurssiviikon aloitus.

Olin viime viikon siis Kankaanpäässä Ari Vuorelan luotsaamalla hopeatöiden kisällikurssilla. Voisin lauleskella että "...Ja meillä kaikilla oli niiiin muuukavaaa...". Puitteet Kankaanpään opistossa ovat tosi hienot. Majoitus on ookoo, sen mitä nyt ehti nukkua, viitisen tuntia yössä. Paikalta löytyy rantasaunaa, järvenlutakkoa, hyvät ruokailut. Oma kokkausmahdollisuuskin olisi ollut. Itse en malttanut käydä lähikaupassa ostamassa edes kahvipakettia aamu- ja iltakahveja varten, sillä se olisi ollut kallisarvoisesta paja-ajasta pois. Seuraavalla kerralla muistan otta mukaan kourallisen kolikoita kaffeautomaattia varten.

Keskimäärin olin pajalla klo 06:00-22:45. Välillä piti poistua pikaisesti syömään ja kaffelle. Hopeapaja oli porukallamme siis tosi kovassa käytössä. Opekin jeesaili pajalla vielä pitkälti opetuspäivän jälkeen, välillä sinne liki yhteentoista. Pojot ja kiitokset siitä!
11 hopeahöperön työpisteet
Oma työpiste levisi pöydän allekin
Porukkamme oli tosi mukava, ihmisiä laidasta laitaan. Pielavedeltä Kokkolan ja Kuopion kautta Helsinkiin, eli aikalailla ympäri Suomen. Kaikkien nimiäkään en oppinut viikon aikana, mutta jokaisen intohimo hopeaan tuli selväksi.

Kuvia kurssitöistä tullee aikanaan Kankurinaitan sivuille, joilta löytyy kaikkien aikaisempienkin vuosien kurssitöitä. Tännekin tipahtelee joitakin huonoja kuvia, sillä kamera sanoi sopimuksen irti kuvaushetkellä. Joudutte/saatte katsella kurssitöiden kuvia varmaan koko syksyn, sillä en halua läväyttää kaikkia yhteen tai kahteen postaukseen. Kaikkien kurssilaisten kaikista töistä ei ole kuvia, sillä kamera tosiaan sanoi yya-sopimuksen irti perjantain päätöspäivänä. Omista tunauksistani sitten tippuileekin kuva tai kaks...

Tässä vähän esimakua tulevasta.
Beadalla oli korvistehdas
Kurssin sisällöstä kerrotaan hienosti:
"Jalometallikorujen valmistusta: ketjun tekoa, punontaa, palmikointia, sahausta, viilausta, filssausta, valssausta, takomista, prässäystä, punsselointia, kiillotusta, juotoksia ja hiekkavalua. Kurssilla on tehty itsenäisesti uniikkikoruja ja ketjuja eri työtapoja harjoittaen."

Että niin kerta. Kurssin päätöskuulustelusta saimme pisteitä tietyillä kriteereillä. Oikea ja nopea vastaus tarkoitti yhtä laatikkoa.

Laatikot olivat täynnä koruntekijän parasta materiaalia. Kiitos Arille tästäkin opista!

Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti! Tämä täti lähtee nyt väkertämään lamppuhelmiä. Kukahan niistä ehtisi tehdä joskus koruloisia?

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Saippuakokkailuja

Upeaakin upeampi Kankaanpään opiston kesäkurssi on takana päin. Viikko oli rankka mutta äärettömän antoisa. Nyt ei energia riitä postauksen tekoon siitä, joten joudutte tyytymään muihin juttuihin. Loppukesän postaukset sitten arvatenkin esittelevät Kankaanpäässä tehtyjä töitä. Yrittäkää kestää.

Tälläkin kertaa mun pitää tehdä pieni poikkeama pois korualueelta. MiunMaun -blogin oli tarkoitus olla ihan vaan ja ainoastaan korujutuille, mutta onneks naisihminen saa muuttaa mieltään ihan Miun Maun Mukaan. Tässä siis yksi sivupolku korumatkalla. Olkoon tämä sunnuntai sellainen satunnainen poikkeuspäivä, kun viime sunnuntainakin  härväsin niiden sukkajuttujeni kanssa.

Minä en varsinaisesti ole mikään Kokki Kolmonen, mutta saippuaa vissiin osaan keitellä. Ainakin saippuakärpänen on purrut hirmuisesti, kun olen itsekseni opetellut hommaa. Ainoa kauhistus kokkaamisen saralla on ollut tuo lipeän käsittely. Olen kuullut sellaisia kauhujuttuja (esim Konnor) että en meinannut uskaltaa koskea koko kemikaaliin.

Ensimmäiset saippuat ovat vasta kypsymässä, ne pääsevät päivittäiseen käyttöön jonkun viikon kuluttua. Sen verran olen jo testannut, että kyllä ne ihan saippualle tuntuvat, näyttävät, haisevat ja maistuvat. Lipeästä ja rasvoista siis toden tottakin saa saippuaa aikaiseksi, ihan ite.

Tässä ihan ihka ensimmäinen käsin tehty saippua. Sen kanssa meinasi tulla hitupikkuisen kiire, kun Vihreä Omena -tuoksun lisäämisen jälkeen koko massa meinasi jässähtää kattilaan. Hip hei. Olin lukenut, että näin saattaa käydä, ja runnoin massan kiiruun vilkkaa silikoniseen leipämuottiin. Hyyyvä tuli.
Kookosrasvaa, kovetettua kasvirasvaa, rypsiöljyä, vettä, lipeää, Vihreä Omena -tuoksuöljyä.

Seuraavana piti tuhota edellisen saippuan leikkuujätteet ns planeettasaippuaan. Siinä muottina oli hyvinkin hohdokas litran maitotölkki. Edellisestä saippuasta pyöriteltiin palloja, ja päälle kaadettiin uusi massa.
Edellisen lisäksi Kastilian saippua oliiviöljystä, lipeästä ja vedestä.

Saara Kuhan kirjassa Käsin tehtyä saippuaa Saara mainitsee parhaimmaksi reseptikseen kookos-limetti -saippuan. Pitihän sitäkin sitten het'oitis kokeilla. Nuo valkoiset hirviöviivat ovat titaanioksidia eli väriainetta, jota en osannut sekoittaa oikein. Olisi ollut ihan fiksua sekoittaa se ensin huolellisesti pieneen öljy- tai vesitilkkaan ennen massaan lisäämistä.
Palmuöljyä, kookosrasvaa, kaakaovoita, oliiviöljyä, risiiniöljyä, kookosmaitoa, limettimehua, lipeää, Cool lime- ja Sammal -tuoksuöljyjä, tilliä.

Tämä se sitten on mukavaa hommaa. Hunajasaippuaa, maitosaippuaa, kookoskermasaippuaa, sitruunasaippuaa, mantelisaippuaa, kaura-hunaja-maitosaippuaa, suolasaippuaa... Iiiih, mä tahdon kokeilla kaikkea.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kesäkissat?

Kurssikaveri sahaili ohuesta levystä kummallisia paloja. Sahaili, hioi, juotti, porasi, yhdisteli. Mitä siitä sitten seurasikaan? No kismäyt tietennii.

Sain luvan tehdä itselleni samanmoiset. Teinpä yhdet muunnellulla mallilla myös asiakkaalle. Näistä tuli kivat, hauskat, keveät, keikkuvat. Minä tykkään, vaikka ovatkin melkoisen isot. Tällaiset hupsutuskorvikset tuovat hyvää mieltä myös kanssaihmisille - ja silloin päivän tavoite on saavutettu kymmenkertaisesti.

Koko ajan vaan tekisi mieli askaroida tällaiset koirat ja hiiret ja ketut ja... Mistähän sen ajan proton tekemiseen ottaisi?

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Villasukkia keskellä kesää

Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi harhautumistani muihin juttuihin kuin koruihin. Joskus vaan pitää härvätä kaikenlaista muutakin. Koko talven olen härvännyt sukkien kanssa. Olen päättänyt oppia neulomaan sukat kaksi kerrallaan, varpaista lähtien, yhdellä pyöröpuikolla ja ilman kantapääreikiä. Huoh. Siinäpä rojektia tällaiselle, joka ei ole sinut villalankojen kanssa.

Tässä on joku omasta päästä tehty malli. Lanka oli ihanaa villan ja silkin sekoitusta. Joku vaan päätteli suun niin tiukaksi, ettei sukka mene kivasti kyseisen jonkun henkilön jalkaan.

Tämä taas oli aivan hirveän kamala ällötyssukka. Lankana oli Drops Delight, ja se himputin lanka oli lähes poikki neljässä eri kohdassa kerää. En tykkää näin isoista paksuusvaihteluista sukkalangassa. Lisäksi kaavio (Melissa Morgan-Oakesin Baletti) oli tälläiselle nyypälle aivan liian hankala, sukissa on liioittelematta sata miljoonaa virhettä ja sukista tuli liian väljät. Onneksi ne ovat jalassa kohtuulliset. 

CookieA:n sukkamalleja olisi ihana joskus opetella. Voi kylläkin olla, että rohkeutta pitää kasvatella muutama vuosi(kymmen), ennenkuin uskallan kokeilla. Tähän astisesta sukkasaldosta ei ole enempää kuvia. Kamera tai tietsikka söi ne. Saldona lahjalaatikkoon parit itselle liian pienet, lapsille kummallisen malliset, Miekkoselle yhet ja itselle parit. Ja tietysti ne ihmeellisen malliset, joiden sisälle olisi mahtunut ainoastaan kolme senttiä kapea lapsen jalka. En ole löytänyt sellaista jalkaa! Muutamat lensi roskikseen.

Nyt on työn alla kirkkaanvihreästä Nallesta Melisandret. Näistä näyttäisi tulevan tosi kivat, ja paksummasta langasta edistyvätkin jotenkin. Voi olla, että näitä täytyy tikutella lisääkin.

Tulevan viikon mä olenkin sitten Kankaanpäässä koruilemassa. Mun eka oikea kesä-kesä-lomaretki yli kymmeneen vuoteen <3 Kaikkea tää koruilu teettääkin. Saas nähdä saanko reissulla mitään aikaiseksi. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Turkoosit riiputtimet

Lamppuhelmiä tehdessä täytyy aina kokeilla erilaisia, uudenlaisia värejä. Olen aiemmin tehnyt muutaman helmen, jossa on transparentti (=läpikuultava) pohja ja opaakit (=läpinäkymättömät) kukat. Nyt piti testata värejä toisin päin. Valkoinen ja turkoosi kuuluvat kesään väistämättä, ne värit oli pakko valita.
 
Ensimmäinen sai hopean lisäksi kaverikseen neljä eriväristä, minipientä nelimillistä swaroa. Blingiä piisaa pikkuisen, vaikkei se kuvassa näykään.
 
Toinen tekeytyi pelkistettyyn tyyliin opaakeilla swaroilla ja hopealla. Näitä on helppo vaihtaa erilaisiin ja -mittaisiin ketjuihin tai nauhoihin. Olen viiem aikoina kovasti tykästynyt tällaisiin yksinkertaisiin vaihtojuttuihin.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kyaniittisydän

Olenko jo muistanut sanoa, etten niin piittaa sydänkoruista? En ymmärrä, mistä näitä silti aina silloin tällöin putkahtaa. Joku korutonttu käy niitä tuomassa miun työpöydälle. Enkä niin kovasti piittaa sinisestäkään, ja sitäkin aina välillä näihin juttuihini putkahtelee.

Keskiviikkokurssin Taitosälli teki meille prässin. Ja prässiin metallista sopivan mallineen. Ja pitihän sitä sitten kokeilla, vaikka muotti elikkäs malline olikin sydän. Sopivan eriparimuotoinen eikä liian symmetrinen, niin silmäni pystyi katselemaan sitä.
 
Sydämiä tuli itse asiassa kaksi, prässäsin ne hienosti eripäin, jotta voin sitten juottaa ne upeasti yhdeksi hienoksi, pullukaksi sydämeksi. Pih ja pah. Prässäsin ne erisyvyisiksi, joten niistä tuli myös erikokoisia. Ei tullut yhtä sydäntä, kun palat eivät passanneet. Toisesta ei tullut mitään, mutta tästä tuli riipus organza-vahanauhaan ripustettuna. Kiveksi valikoitui kyaniitti, jonka olin Hong Kongista vastaanottanut tietämättä yhtään, mitä siitä koskaan tekisin. Mä kun en siitä sinisestä piittaa.
 
Pitihän sitä sitten etsia kyaniitista tietoa. Se kuulemma edistää kirkkautta ja ymmärrystä unien näkemisessä. Se kohottaa luovuutta ja myös rohkaisee puhumaan totuuksia. Kivi yhdistetään muun muassa kilpirauhaseen. Sitä tulisi kantaa yllä kaulakoruna tai riipuksena. Että sitten sattuikin, heh. Jollekullehan mä tämän tein, mutta en vielä tiedä, kenelle. Hihkaise hep, niin mietitään tälle käypänen hinta.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Parillisia pennejä korviin

Joskus valuuttaa saa olla mukana vähän enemmänkin. Nämä korvikset ovat juuri niitä päiviä varten. Kolikot on putsattu huolella, mutta pienet elämän jäljet olen pyrkinyt niissä säilyttämään.
 
Ensimmäisessä parissa lantit on kiperretty "eri päin". Lantin arvo on kaikissa kolikoissa eteenpäin, mutta kiperrys toisessa korviksessa toisin päin, ja toisessa toisin päin. Jotain pientä kikkailua pitää väliin olla. Koukut ja lenkit hopeaa. Kolikossa on vuosiluvut -21, -27, -20 ja -22.
MUK014 16€
 
Toinen pari on hopeakoukkuun kiinnitetyn lenkin takia heiluvaisempi kuin tuo ensimmäinen. Vuosiluvut -36, -37, -38 ja -39. Kiperrys symmetrisesti samoin päin.
MUK013 16€
Vielä loppuviikko olisi kituutettavana ennen kesälomaa, sitten alkaa tohina. Terassien pesut ja öljyämiset (kymmeniä neliöitä!) olisivat työlistalla, vähän maansiirtohommia minikaivurilla, mullan ja soran levitystä ja kasvimaan pohjien tekoa ensi kesää varten. Lavakauluksia on jo hamstrattu salaatti- ja mansikkapenkkejä varten. Niin, ja rikkaruohot pitäisi tietysti saada kuriin tietyistä paikoista. Kaikki tämä on listalla ekalla lomaviikolla, sillä räystäslautojen maalauksen aion suosiolla lykätä ensi vuoteen.

Seuraava viikko menee Kankaanpäässä hopeahommissa. Vikalle lomaviikolle olisi sovittuna kolme täyttä helmeilypäivää Ellun uudella studiolla. Sitten pääseekin jo takaisin töihin "lepäämään".

Blogi saattaapi siis mennä nyt vajaammilla päivityksillä hetken aikaa. Viettäkää miunkin puolesta mukavia ja lepposia kesäpäiviä vaikka riipumatossa kirjaa lukien - mä en ehi!