sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kyaniittisydän

Olenko jo muistanut sanoa, etten niin piittaa sydänkoruista? En ymmärrä, mistä näitä silti aina silloin tällöin putkahtaa. Joku korutonttu käy niitä tuomassa miun työpöydälle. Enkä niin kovasti piittaa sinisestäkään, ja sitäkin aina välillä näihin juttuihini putkahtelee.

Keskiviikkokurssin Taitosälli teki meille prässin. Ja prässiin metallista sopivan mallineen. Ja pitihän sitä sitten kokeilla, vaikka muotti elikkäs malline olikin sydän. Sopivan eriparimuotoinen eikä liian symmetrinen, niin silmäni pystyi katselemaan sitä.
 
Sydämiä tuli itse asiassa kaksi, prässäsin ne hienosti eripäin, jotta voin sitten juottaa ne upeasti yhdeksi hienoksi, pullukaksi sydämeksi. Pih ja pah. Prässäsin ne erisyvyisiksi, joten niistä tuli myös erikokoisia. Ei tullut yhtä sydäntä, kun palat eivät passanneet. Toisesta ei tullut mitään, mutta tästä tuli riipus organza-vahanauhaan ripustettuna. Kiveksi valikoitui kyaniitti, jonka olin Hong Kongista vastaanottanut tietämättä yhtään, mitä siitä koskaan tekisin. Mä kun en siitä sinisestä piittaa.
 
Pitihän sitä sitten etsia kyaniitista tietoa. Se kuulemma edistää kirkkautta ja ymmärrystä unien näkemisessä. Se kohottaa luovuutta ja myös rohkaisee puhumaan totuuksia. Kivi yhdistetään muun muassa kilpirauhaseen. Sitä tulisi kantaa yllä kaulakoruna tai riipuksena. Että sitten sattuikin, heh. Jollekullehan mä tämän tein, mutta en vielä tiedä, kenelle. Hihkaise hep, niin mietitään tälle käypänen hinta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.