torstai 29. elokuuta 2013

Jaanan lasia

Kankaanpään kurssin kämppäkaverini Jaana tekee muun muassa uskomattoman kauniita laseja. Pääsin tonkimaan hänen ylijäämävarastoaan, josta hän ei enää kelpuuttanut itselleen kaveruksia. Minähän hullaannuin kuin Stockan Hulluilla Päivillä (joilla en btw ole ikinä käynyt) ja tein hiukkasen ostoksia. Ikävä kyllä värit ja värin muuttuminen katsekulmasta riippuen ei tule näissä kuvissa esiin. Parit maistiaiset, olkaa hyvä.







Kyllä näistä kelpaa koruja värkkäilla, vai mitä olet mieltä?

tiistai 27. elokuuta 2013

Puolet petäjäistä

Tänä vuonna Kankaanpään hopeakursseilla oli tosi kiva uusi malli. Pari vuotta ohjelmassa ovat olleet ns lenkki- tai ufopallerot. Nyt päästiin yhdistämään levyä lankalenkkeihin. Kokeilin muutaman eri koon, jotta saan hahmotettua itselleni mieleiset mittasuhteet.

Ensimmäisessä riipuksessa 2x3 lenkkiä levyn päällä. Ketjuna toimii hienosti ihan nahkanauha. Tähän halusin vähän jotain, joten tällä kertaa laitoin lyhyen, punotun nahkanauhan hopeapäätteillä.


Tämä  seuraava on ehdottomasti mulle itselleni. Vielä en ole varma, josko sittenkin haluaisin juottaa levyosan taakse ripustuksen. Mallin yksinkertaisuuteen toisaalta kuuluu kaiken ylimääräisen poisjättäminen.

Toki samaan sarjaan piti värkätä myös korvikset. Nämä ovat tosi kivan keveät korvissa, mutta silti tarpeeksi näyttävät.

Viikonloppu hurahti päivätöissä, sosiaalistumassa ja hyvin nopsasti muutaman riipusosan ideoinnissa. Mitään valmista en saanut aikaiseksi. Niin, paitsi iiihanat ja yksinkertaiset onyx-korvikset, joista en kameran tiltattua saa tähän hätään kuvaa. Ne ovat pelkistetysti isot onyx-pisarat yhdellä lenkillä peruskoukussa kiinni. Niin yksinkertaiset ja niin kivat. Suurin homma oli porata kiven reijät isommiksi.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pöllöperhe

Eräällä  lamppuhelmiretkellä minulla oli missio. Missio oli muutama vihreäsävyinen pöllö, joiden silmissä ei ole suurempia epämuodostumia. Tämmöinen parvi lensi uunista ulos. Vasemmanpuolinen näistä on vielä ilman omaa kotia. Yksi meni tilaustyöhän ja toinen jää itselle. Kukaan ei tahtonut tuota tuiman näköistä tyyppiä. Parka.

Tämä reppanan ja raasun näköinen pikkupöllö jää mulle kotiin. Onhan sille kaverina oranssisiipinen pööpötin, ettei tän tarvi olla ihan yksin. 

torstai 22. elokuuta 2013

Rainen ja Juhan kurssitöitä

Raine on pitkän linjan hopeahommien harrastaja. En tiedä riittikö meidän muiden yhteenlasketut vuodet likellekään Rainen vuosia. Kaveri tekee upeita palkkiketjuja, joista saatoin saada hieman ideoita jatkoa ajatellen.
Hiekkavaluna rippiristejä sukulaislapsille
Hulppea Inarin punos 3x52cmx1,5mm:n langasta - hiano
Upean muotoinen musta sydän
Juha taas on vasta-alkaja hopeahommissa. Talvi työväenopiston kurssia takana, eikä ensimmäistäkään ketjua punottuna ennen Kankaanpään kurssia. Ei uskoisi! Vaimo lienee tyytyväinen kurssin antiin. 
Kaikki Juhan työt
Osin 2-millinen laatta, jossa emaloidut palikat.
Litteä nahkaranneke uupuu vielä.

tiistai 20. elokuuta 2013

Kaveri röpösormukselle

Tein Kankaanpään kesäkurssilla itselleni Tuli ja leimaus -nimisen sormuksen. Se on tällainen hyvinkin romuluinen, skrympattu ja patinoitu sormus, johon hain vastakohtia toisiaan täydentämään.
Heti kotiin päästyäni päätin, että tälle pitää saada kaveriksi samanoloinen riiputin. Yhteneväisyytenä on tietystikin skrymppaus, patinointi ja oranssi cubic zirconia.

Alkuperäisestä sormuslevystä jäi yli samalla kertaa ylikuumennettua, röpöistä levyä. Kun oranssi kivi, antiikkipinna ja tölkät saapuivat kotiin Kankurinaitasta, alkoi heti väkerrys. 

Riipus saa roikkua tahtonsa mukaan vaijerissa tai nahkanauhassa. Kivi voi olla ylhäällä tai alhaalla, en halunnut määrätä sille mitään paikkaa laittamalla kiinteää ripustusta. Ympäröivä neliö on tehty 2mm:n neliskanttisesta langasta, tuommoinen sormuksen kokoinen rinkula. Reunus sai jäädä reikäiseksi ja röpelöiseksi, en tahtonut viilailla ja filssailla sitä elottomaksi.

Tässähän nämä, kaverukset. Päivätöissä on ollut kiva huomata, että asiakkaat ovat kiinnittäneet näihin molempiin huomiota, vaikkeivät yleensä koruja kommentoikaan. Mukavaa.

Viikonloppuna koin taas uuden ahaa-elämyksen. Lankojen kasvivärjäys, voi elämä. Pääsin muutamaksi tunniksi katsomaan suloisia myrkynkeittäjiä, jotka häärivät melkein kuin noitapiirissä liemiään savuavissa padoissa puukepeillä sekoitellen. Upeaakin upeampia värejä nousi liki 20 padasta. Vähän minun aina pitää vaahdota näitä muitakin näperrysjuttuja, vaikka korujuttuihin täällä lähinnä keskitynkin. En vaan voi olla riemuitsematta, että ilmoittauduin jo ensi vuoden värjäyskurssille. Pari paikkaa oli vielä vapaana, jei!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vesivalettua romuhopeaa

Kankaanpäässä tuli heinäkuussa kokeiltua vesivaluakin. Se on kiehtonut ennenkin, mutta kuvittelin siinä olevan jotakin mystistä, enkä koskaan uskaltanut itse kokeilla. Eihän siinä tarvittukaan mitään ihmeellisiä vehkeitä, vain toho, skamolexia, vesiastia ja nahkahanska kuuman suojaksi.

Kaiken luppoaikani käytin vesivalujen tekemiseen. Tulihan sieltä paljon niin sanotusti sutta ja sekundaa, lopputulokseen kun ei voi juuri itse vaikuttaa. Tulee mitä on tullakseen. Uudestaan sulatukseen menevien roippeiden ohella sain tällaista roiskittua.
Kasa kuppeja ja läimisköitä.
Kummallinen viiksieläin ja vielä kummallisempi... joku. 
Kuppeja
Kupit toisin päin lippalakkeina
Tästä valusta tuli jättiläismäisen kokoinen ja aivan järkyttävän hieno. Se on aivan tismalleen kuin tontun hiippalakki. Tälle lakille kokeilin tehdä niitä tontunpäitä, ettei lakki olisi ilman kaveria. Parka.
Hiippalakki mahtuu etusormeeni

torstai 15. elokuuta 2013

Tuli ja leimaus

Olen ehkä aiemminkin muistanut sanoa, että vastakohdat viehättävät minua suuresti. Kesän hopeatöiden kisällikurssilla rakastuin tähän oranssiin CZ:aan heti kun näin sen. Rakastanhan muutenkin oranssia.


Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin ottaa toho, saha, juotosvehkeet, kastikkaraudat, sormuspinnat ja istutusrauta esille ja ruveta hommiin. Loppuviimein sormus valmistui 20min loppunäyttelyn avautumisen jälkeen, krhm... Eipä justiinsa tullut kiire.

Tahdoin sormukseen ehdottomasti skrympatun ja patinoidun pinnan, jotta se olisi tosiaankin eri maata säihkyvän ja sädehtivän kiven kanssa. Skrymppasin siis millistä levyä, josta sitten sahasin rungon. Skrymppaus oli niin tehokasta, että onnistuin sulattamaan levyyn valtaisan reiän. Onneksi aihiolle jäi mittaa sen verran, että siitä tuli vielä sormus.

Kastikan halusin mahdollisimman matalalle, vaikkei sitä millään konstilla matalaksi saakaan. Porasin, sahasin ja jyrsin kastikalle sopivan pesän sormusrunkoon. Kastikan alapinta on rungon sisäpinnan kanssa samalla tasalla.

Istutuksesta tuli hieman toispuoleinen, mutta en anna sen häiritä. Tästä tuli niin rakas, että se sujahti heti ja oitis sormeen. Tähän olisi toki parantamista, mutta katsotaan seuraavassa sitten. Istutus vois olla siistimpi, patina sinisempi ja runko neliskanttinen. Semmoisen teenkin sitten seuraavaksi.

Sääli, ettei kiven säihke näy kuvissa. Autoillessa tätä ei voi käyttää, sillä ojaan ajamisen riski on liian suuri sormusta tuijotellessa. Voisin sanoa, että tämän tyyliset korut ovat sitä ominta minua. Onneksi itse saa tehtyä semmoisia mistä tykkää.

Tällä hetkellä on työn alla riipus samoista matskuista. Päivätyöt vähän häiritsee, mutta toivottavasti saan sen viikonloppuna tehtyä loppuun. Sit setistä puuttuis vielä korvikset (joille on jo idea) ja ranneke, josta ei ole hajuakaan.

tiistai 13. elokuuta 2013

Airin ja Jaanan töitä

Jaahas, nyt on aika palata Kankaanpään kurssikavereiden tuotoksiin. Muutoin me katsellaan näitä vielä joulukuussakin, ja sitä en taho. Tähän postaukseen tuli inspis, kun postipate toi viikolla mulle kotiin ihkaoman antiikkipinnan, jolla onnistuvat tällaiset neliskanttisen oloiset sormusrungot. Jii-haa, onnellinen viikko siis.

Tytsät tekivät toki paljon muitakin töitä kurssiviikon aikana, mutta tässä ne pari, jotka tarttuivat tyhmäkamerani muistikortille.
En-muista-kenen pallo ja levyrunko

Upea sitriinisormus

Jaanan omatekemä dichroid-lasi  ja yhteismuotilla tehty kukka

Karjalan käkösestä vaikuttunut riipus

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Rippilahja hevostytölle

Nyt uskallan vilauttaa tätä korua, sillä käsittääkseni juhlat on juhlittu jossain vaiheessa heinäkuuta. Olisi oikeasti todella ikävää, jos lahjan saaja vahingossa bongaisi kuvan täältä etuajassa. Hui koko ajateksellekin.

En oikeastaan käsitä, kuinka saan näitä hevosaiheisia tilauksia. En ymmärrä hevosista tai niiden varusteista yhtikäs mittään. Onneksi intterneetti on mörököllin ystävä, ja sieltä löytyy vähän osviittaa kuolaimiin.


Eihän tästä symmetrinen tullut, mutta olen itse oikein tyytyväinen. Koru tekeytyi nahasta, 0,8-, 1,2- ja 3,0 mm:n hopealangasta ja itsevalssatusta pantalangasta. Noita suuosia, joiden nimeä en tiedä, yritin tehdä kieputtamalla, vetämällä ja vaikka millä keinoin. Lopulta ei auttanut kuin ottaa kolmen millin lankaa - tai melkein sanoisin tankoa - ja viilata muoto suunnilleen oikeaksi. Pantalankarenkaiden sahaaminen oli tämän projektin työteliäin osa. Riipusosalla on pituutta kaikkineen kuutisen senttiä.

Lahjansaajan aatoksia en tiedä, mutta tilaaja oli tyytyväinen. Niinpä silloin olen tyytyväåinen minäkin.

torstai 8. elokuuta 2013

Heinäkuun helmisato part II

Heinäkuun helmisession viimeisenä päivänä ahkeroidut helmet pompsahtivat postilaatikkoon. Kylläpä taas jännitti avata kuorta. Nämä ovat aina itselle sellainen yllätys, että pitää oikein miettiä, jotta mitä sitä olikaan tarkoitus tehdä. Lyhyestä virsi kaunis. Teksti loppukoon tähän ja kuvat puhukoon puolestaan.
Mustikoille kavereita lehtivihreästä.
Hassu väriefekti, tulikin raidallisia helmiä.
Ylijäämäharmaita, perushelmiksi pyöräytettynä.
Näistä luulin tulevan ruskeita, mutta taas pääsi lasi yllättämään.
Näistä tuli kivempia kuin alkeperäinen ajatus!
"Altakastelukukkasista" tuli jotain ihan muuta,
ei edes kivoja kiehkuroita.
Mustaa, kirkasta ja hopealankaa.
Sääli, ettei efektit näy kuvassa.
Tonttuperheen vinksahtanut pää.
Tonttuveljeksiä, hattuja ei ole vielä siistitty.
Harjoituspäitä vesivalulla tehtyyn hopeiseen hiippalakkiin.
Keskimmäisestä tulee mieleen joku piirroshahmo,
mutten saa päähäni kuka
Lehtihopeasydämiä. En käsitä, miksi olen tehnyt tuollaisen
nyrkin kokoisen mötikän kuin mitä tuo isoin on.
Leikkokukkiakin piti toki kokeilla.
Ihan jees, mutta eivät nousseet top10:een.
Semmottisia tällä kertaa, nyt ainakin joku osa tehdyistä lamppuhelmistä on nähnyt päivänvalon. Seuraavaksi taas jotain muuta.

tiistai 6. elokuuta 2013

Heinäkuun helmisato part I

Välillä jotain muutakin kuin pelekkää Kankaanpäätä. Tämä viikko taidetaan pitää lomaa niistä hommista. Heinäkuun helteillä käytiin mukavan koruporukan kanssa Ellulla vääntämässä lamppuhelmiä. Oli hiki, mutta kivaa. Tehtiin kahdeksan tunnin rupeamia kolmena päivänä, iltaisin meinasi olla vähän väsy...

Tuotoksia ei ole ihan hirmuisasti, eikä laatu edelleenkään päätä huimaa. Laitanpa silti kaikkien riemuksi tänne sen seitsemäntoista kuvaa kauhisteltavaksi. Kyllä mä vielä opin tään.

Osa helmisadosta
Valkoista, petroolia ja kirkasta
Kolmea harmaata ja nokeentunutta kirkasta
Ei niin onnistuneita altakastelukukkasia
Mustikanmollukoita, kaulakorua varten tehty.
Ekan päivän helmistä säilyi ehjänä vain kolme :-(
Kosmisia helmiä mustasta, hopeasta ja kirkkaasta
925-hopealankaa pallotettuna mustaan helmeen
Mustaa, lehtihopeaa ja kirkasta.
Tässä ei siis ole käytetty mitään sinistä.
Tässä on selkeästi koko Linnunrata