sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Jokainen virhe on mahdollisuus

Näin olen kuullut sanottavan, ja taas kerran se piti paikkansa paremmin kuin hyvin. Tämän sormuksen aihio aiheutti hiusten repimistä, harmaantumista, kiroilua ja pohjatonta pettymystä. Huoh. Mä en osaa mitään -olo oli enemmän kuin lähellä.

Tästä muotista siis lähdin liikkeelle. Muoto oli kiva ja suunnitelma valmis. Pirskatan levy vaan luiskahti, ja levyn reuna upposi muottiin. Iiik, katastroohvi ja paniikki ja harmitus. Ei tu mitään. Kun näitä olis ees kaks, niin tekisin korvikset... Hhmmmmm... Sormukseen tarvii vaan yhden. Teenpä sittenkin sormuksen.

Keskustaksi valikoitui Jaana-murusen tekemää dichroid-lasia. Kuvissa lasin värinvaihtelu ei tule mitenkään näkyviin, siinä tuntuisi olevan oranssia, punaista, violettia ja vihreää. Upea. Rungon tekaisin äkkiä pakista löytyneestä puolipyöreästä langasta.

Sormus istuu kuin nenä päähän - tai kuin sormus sormeen. Pääsin ekan kerran kokeilemaan neliön mallista antiikkipinnaa, ja sehän on aivan mahtavan muotoinen sormukseen. Istutus pysyy nätisti paikallaan eikä yritä hivuttautua kämmenpuolelle. Miksen mä ollut kuullut tällaisestakaan aiemmin, mitä hä? Onneksi sain sitten kuitenkin hankittua itselleni samanmoisen, vaikka jouduin hetken sitä odottelemaankin.

Siinä se on, nenä päässä. Kuvassa sormus on vaan väärässä kädessä ja sormessa. Järkkärillä kuvaaminen vasemmalla kädellä kun ei ole se mun juttu.

En voi ymmärtää, että on jo syyskuu. Mun kesä ei tänä vuonna oikein ehtinyt edes alkaa, kun nyt on jo virallisesti syksy. Ens vuonna mä muistan vaihtaa kesävaihteelle - lupaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.