Neuloosi iski

Mulle iski neuloosi joskus ennen joulua 2012. Sille ei näy loppua. Mulla on vaan sellainen vähän rajatumpi diagnoosi, sukkaneuloosi. En oo villalangan kanssa yhtään sinut, mutta ei noita sukkia voi oikein hopealangastakaan vääntää. Kai.

Nyt levällään oleville neulomuksille piti tehdä projektipussukat. Minähän siis aina teen ensin yhden loppuun ennenkö aloitan seuraavaa. Eihän siitä tule mitään, jos on monta hommaa kesken yhtä aikaa, menee häsläämiseksi. Nyt oli viikonloppuna sukkien lisäks toinenkin rojekti, joka kaiken kukkuraksi vei multa kokonaisen vapaapäivän. Tai oikeastaan kaks, koska toinen päivä meni pussukoiden ompelussa.

TiiQ on tehnyt ihanoita knot bag -pusseja. Löysin netin syövereistä sellaisen ohjeen, jonka perusteella mäkin osasin tapella tällaisen valmiiksi asti. Tykkään tosi kovasti. Tein vahingossa yhden pikkuruisenkin, jossa on hyvä kuskata kännyä ja pikkutavaroita sitten kesällä, kun ei ole takkia, jossa on loputtomasti taskuja.

Sukkien lisäksi oli siis toinenkin rojektin tynkä käynnissä. Mun melkein tekisi mieli järjestää tästä arvonta tai tietokilpailu, jotta kuka keksii, mikä tämä on. Hahaa! Paitsi että  täähän on miun blogi, joten mähän voin sellaisen järkätä.

Elikkäs siis. Mennään arvontasysteemillä. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin 9.11. klo 24:00 mennessä. Kommenttiin varma tieto, valistunut arvaus tai hyvin perusteltu höpönlöpö tästä asiasta. Palkinto on mullekin vielä ylläri, joko korvikset tai riipus, saapi toivoa kumpi. Kolmen pisteen vihje on, että neulomus ei ole kyynärvarren lämmitin, putkilo on alhaalta halki koko pidemmän "sivun" matkalta.

Arvaus-/tietokilpailun/arvonnan tulokset ilmestynevät tänne parin viikon päästä, 12.11.

Rönsykorviksia

Nuo aiemman postauksen mustikkakorvikset saivat sitten aikaan hullaantumisen, toooosi yllättävää. Näihin hipsukkakorviksiin oli kiva käyttää omatekoisia lamppuhelmiä. Niitä ei ole kahta samanlaista, joten mitään symmetrisiä ja säntillisiä koruja niistä ei voi tehdä. Onneksi itse saa tehdä omanlaisiaan.

Kuvista tuli ihan kummallisia, mutta yrittäkää kestää. En mitenkään saanut haettua kameraa kaapista, jotta olisin voinut ottaa uudet kuvat. Yhdet oranssit korviksetkin samaa sarjaa jäivät kokonaan kuvaamatta. Voihan rähmä.

Ihan itte tehtyjä golfmailoja korupiikkeinä, swaroja ja ametistin värisiä lamppuhelmiä.

Kesäisen turkoosia fasetoidun vuorikristallin ja hauskan huurteisten swarojen kanssa. 

Nää tekeytyivät tälle tytölle, joka ei siis niin piittaa swaroista ja härpäkkeistä... Uskokoon ken tahtoo. Nämä on hassut ja hyväntuuliset, mutta silti tosi harakkakorvikset. Ehdottomasti mun omat. 

Ylemmät härpäkkähipsuttimet löytynevät Joulupuodista marraskuun loppupuolelta alkaen.

Uusia, vanhoja saippuoita

Mun saippuaura on jatkunut. Näitä on sitten mahdottoman mukava tehdä. En vaan tiedä mihin näiden kanssa joudun, kun ei näitä voi myydäkään ja koko ajan tekisi mieli tehdä lisää. Jos TUKES on jalometallien kanssa tarkka, niin se ei ole mitään verrattuna saippuan eli kosmetiikan myyntiin verrattuna. Huh heijaa, ei todellakaan tarvitse edes miettiä saippuakauppiaaksi ryhtymistä.

Kahvisaippuasta tuli ihanaa, aivan heti suoraan TOP ykköseksi. Kahvinporot kuorivat kevysti, ja kaakao antaa hiukan tuoksua ja paljon väriä. Kuva hiukan valehtelee, saippua on paljon tummemman ja täyteläisemmän värinen.

Kookosrasva, oliiviöljy, rypsiöljy, lipeä, kahvi, kahvinporo,
kaakaojauhe, Kahvi- ja Vanilja -tuoksuöljy.

Muksusaippuasta tuli hauskaa. Dino ja muut härpäkkeet ovat vielä viimeistelemättä, eikä saippuoita pilkuttavat unikonsiemenetkään oikein näy, mutta hauskoja yhtä kaikki.

Muksusaippua, jonka resepti löytyy Saara Kuhan kirjasta

Mantelisaippuan kanssa kävi vanhanaikaisesti. Tuo kiva keltainen, kurkumalla värjätty osio halusi hunajatuoksun ansiosta jämähtää kannuun. Survoin sen sitten muottiin ja hakkasin nuolijalla palasiksi. Tuli toooosi kaunista lainekuviota, eiköstä vaan?

Kookosrasva, manteli- ja rypsiöljy, vesi, lipeä, mantelijauhe,
mantelirouhe, karvasmanteliesanssi, kurkuma, titaanioksidi
ja Hunaja -tuoksyöljy

Uusi, hieno silikonimuotti, awwww. Kyllä nyt kelepaa. Muotissa on kylläkin jo tehty Muksusaippuan ohjeella ekstravedellä, paprikalla värjättynä ja Lumi -tuoksulla tuoksutettuna yksi satsi, joka oli kuvatessa vielä kuivumassa ja kypsymässä..

Postaustahti saattaa taas hetkeksi harventua. Koruiluaikaa ei yksinkertaisesti löydy niin paljoa kuin tahtoisin - joskus kun on hyvä vähän nukkuakin. Monta työtä ja ideaa on kuitenkin jonossa odottamassa vuoroaan.

Syksyn mustikkasato

Tähän koruun idea tuli Marilta - kiitos siitä korukaveri! Marin mustikat menevät jonnekin ihan muualle, mutta MiunMaun mustikat menivät kaulaan ja korviin. Minähän en ole kovasti pitänyt swaron kimmellyksestä, rönsyilystä, runsaudesta tai sinisestä. Vaan nyt tykkään.

Ihastuin tähän ideaan monesta roikottimesta. Varmaankin tällaisia on koruntekijöiden kaapit väärällään, mutta itse en ole näihin törmännyt. Nämä taitavat jäädä mulle kotiin, luulen ma. Tausta on sekava, koska pitihän mun laittaa korvikset killumaan siihen juuri valmistuneeseen Revontuleen...

Samaan sarjaan halusin toki tehdä myös rannekorun. Siinä on swarojen ja lamppuhelmien lisäksi pinnoitettuja, vihreitä lasihelmiä hopeassa. Lasihelmet ovat hauskoja, hieman tuollaisia huurteisen näköisiä.

Ei tietysti kahta ilman kolmatta, joten kaulakoru tuli väkerrettyä myös samoista materiaaleista. Nuista vihreistä lamppuhelmistä tuli hauskoja. Nyt ne ovat raidallisia, vaikka luulin tekeväni yksivärisiä. Taisi helmi hieman nokeentua, mutta se oli onnekas sattuma, ei katastroohvi lainkaan.

Kaulakorusta tuli tällainen osin kaksinkertainen, vaikkakin hyvin yksinkertainen.... Tein tästä lyhköisen, jolloin se istuu nätisti vaikka t-paidan kaula-aukkoon. En ole vielä päättänyt, jotta jääkö tämä kotiin vai lähteekö Joulupuotiin etsimään uutta kotia.

Korvikset ilman kavereita

Joskus tulee tehtyä korvisparkoja, joille ei ole kavereita. Ei omaa kaulakorua, ei rannekorua, ei edes sormusta. Nämä onyks-parat ovat juuri sellaiset. Pisarat ovat valtaisat, ehkä noin 5cm pitkät. Aivan hengästyttävän hienot, halusivat muuttaa mun luo heti kun näin ne. Idea oli heti varsin yksinkertainen, mutta työstö vei hiukan aikaa. 1,2mm:n hopealenkki vaati pikkuisen isomman reijän kuin mitä kivissä oli valmiina. Hinkuttamalla tuli hyvät!

Oili-riipuksille tein samoin tein korvikset kaveriksi. Olikin vaikia tehdä iiiisot rinkulat koukkuihin, kun yleensä harrastan sellaisia minipieniä. Näistä tuli pienet, sievät rinkulat, jotka kiertää-kiertää-kiertää.

Mustikkakorviksilla ei ole vielä kaveria, kaveri on vasta syntymässä. Nuo isoimmat siniset ovat siis mustikoita. Lehdet halusivat näköjään piiloutua tässä kuvassa. Isot vihreät lamppuhelmet ovat itsetehtyjä myöskin. Kaverikseen nämä halusivat vain swarovskeja parissa värissä. Enpä ollut tällaisia ennen tehnyt, näistä tuli kivan keveät, runsaat, koristeelliset, mutta silti yksinkertaiset. Tykkään näistä tosi kovasti, vaikka sininen ei olekaan minun värini. Muut osaset ovat valmistumassa ihan justiinsa, ehkä  jo tällä viikolla.

Ei yhtäkään korua

Viikonloppu meni tunatessa kaikkea muuta paitsi koruja. Ystävä kävi saippuaopissa, tehtiin pari satsia kylmämenetelmällä. Toisesta satsista tuli liköörikonvehtien tuoksuinen, vaikka tuoksupurtilossa luki jotain ihan muuta. Toiseksi kokeiltiin ekan kerran suolasaippuaa. En malttaisi odottaa, että se kypsyy käyttökuntoon!

Sitten pääsin kokeilemaan tällaista hommaa. Kuukausi sitten pääsin kokeilemaan kasvivärjäystä samaisen ystävän kanssa. Nyt sain lainaan tuollaisen kerimisvempeleen, että pääsen jotain langoista väsäämäänkin. Syklaami-viuletti lanka on jo päässyt puikoille, mutta tuotos esitellään vasta joulun jälkeen - jos muistan. Kiivaasti odottelen kotiin omia kerimisvehkeitäni, lankaa kun odottaa tuolla jokunen kilo...

Ja vihdoinkin - tässä se on. Mun ihka eka Revontuli-huivi. Siitä tuli vähän pieni, ei mikään kääriytymishuivi kuten olin ajatellut. Seuraavan sitten teen paksummasta langasta ja isommilla puikoilla, jotta koko kasvaa. Jätän myöskin virheet neulomatta... Ei tämä pahalta näytä, mutta sellaisia systemaattisia kaavionlukuvirheitä sain aikaa. :-)

Suvun rahat

Ystävä löysi kätköistään äitinsä ja poikansa syntymävuosien kolikoita. Niihin oli toiveena ripustuslukko eikä mitään muuta. Reikä ja lukko, ollos hyvä. En edes poistanut vuosien patinaa mitenkään viimeisen päälle hehkuttamalla, jäi merkiksi menneistä vuosista.

Tämä viikko on ollut tällainen harvapostauksinen. Pappakoira on aiheuttanut huolta, ei mitään kohtalokasta sentään. Arkitöissä on mieletön suhina, aivokapasiteetti loppuu kesken. Pihaa pitäisi saatella talviunille ennen lumentuloa. Pyykkivuori on vallannut kodinhoidon ja villakoirat muun huushollin. Koko ajan on kiire ja mitään en ehdi tehdä. Tekemättömät korut odottaa työpöydällä. Semmosta se välillä on. Pitää varmaan istua alas ja henkäistä syvään :-D

Värikokeiluja lamppuhelmillä

Lamppuhelmien värejä on tällaisen aloittelijan tosi vaikea mieltää etukäteen. Lasitangossa väri on jotain, sulana massana se on jotain muuta ja jäähtyneenä jotain kolmatta. Kerran taas Helmistudiolla käydessäni piti kokeilla erilaisia värejä.

Näistä saan ehdottomasti tehtyä itselleni jotain. Metallinhohtoista gun metalia, norsunluun väriylläreitä ja kiva petrooli. Toimii hopean kanssa.

Tässä piti vain kokeilla useampien minipienten helmien tekoa samaan tikkuun. Onnistuihan se jotenkin, mutta oishan nämä voineet olla vaikka pyöreitäkin :-) 

Isossa vaaleansinisessä olen testannut vain kierrepisteiden tekoa. En viitsinyt edes vetää pohjahelmen väristä stringeriä, vaan stringeristä jäi tuollaiset epämääräiset mustat pisteet. Kaikkea ei tietysti tarvitsisi täällä esitellä, mutta rehellisyyden nimissä haluan näyttää nämäkin helmilöiset.

Näissä on testattu mukamas-kierrepisteitä sekä raitoja. Raitajuttuja testasin kahdella päällekkäisellä värillä, mutta en saanut raitoja liukumaan tuonne navoille asti. Seuraavalla kerralla sitten. Tulihan näistä oikein kivoja, suuren suuria, ja tivoliteltan näköisiä. Keksin käyttöä, ihan varmasti. 



Nahkarannekkeiden kokoontumisajot

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että nahkarannekkeita - tai oikeammin keinonahkarannekkeita - on muotoutunut työpöydälle koko läjä. Tarvikkeita löytyy vielä lisää, eli pari uutta lukkoa pitää varmaan hankkia, ja ehkä vähän jotain kivaa uutta nauhaa ja... Voih. Mulle käy aina näin. En vaan osaa lopettaa.

Mä olen niin hurahtanut näihin. Tuo oliivinvihreä ihan värinä ja kaksinkertainen pinkki ja valkoinen... Voi himpula. Tahtoisin pitää nää kaikki. Yritän kuitenkin olla reipas ja kiikuttaa nämä/näitä marraskuulla aukeavaan joulupuotiin. Ehkä jätän itelle yhen tai kaks tai jotain.

Testiranneke

Tein tuossa alkusyksystä keinonahasta ja korumetallista rannekkeita, joiden kestoa halusin testata. Minähän vaihtelen koruja joka päivä (enkä käytä koruja nukkuessa), joten yhden rannekkeen käyttö koko kuukauden ajan tuntui etukäteen tuskalta. Hyvin se sujui, sillä ranneke on tosi mukava käytössä.

Liimaukset pysyivät hyvin kasassa. Keinonahka pysyi siistinä. Punsseloinnit saattoivat palautua jonkin verran, siitä en ole varma. Uloimmaksi tulevan helmipalleron päältä väri/hopeointi on kulunut jonkin verran, perusmetallin väri kuultaa hennosti läpi.

Takapuoli sen sijaan on aika kaamean näköinen. Korumetalliosien pinnoite on kulunut kauttaaltaan tosi ruman näköiseksi. Onneksi se ei näy päälle päin, ei allergisoi, ei värjää. Mutta on ruma.

Onneksi näitä on varastossa lisää melkein läjä. Vanhan voi nakata jorpakkoon ja ottaa uuden käyttöön. Hinta näillä ei ole mikään perintökorun luokkaa, joten ne käyvät hyvin kausikoruna.

Kaverille kaverilta

Nyt on ollut joku korujumitus päällänsä, olen touhunnut vaan kaikkea muuta. Puikoilla on eka revontulihuivi, sukkia on tekeillä koko ajan hitaasti mutta varmasti, kepparit odottavat vuoroaan. Olen testaillut jousiammuntaa (Iiik, siinä katkes kynsi, mutta oli huisin hienoa!), puhallusputkea, veitsenheittoa, kaljakorikiipeilyä... Oli muutes hurja kokemus tuo kaljakorikiipeily tällaiselle korkeanpaikankammoiselle, rautakangen notkealle ja ketterälle pullukalle. Ylpeydekseni ilmoitan, että tulos oli 24,5 koria.

Lankojen kasvivärjäykseen tarvitsin padan. Tosin jo lupasin antaa sen kaverilleni, jolla on pari pataa ennestään. Tungen itseni sitten sinne, en siis pataan vaan kaverille, kun on värjäysaika. Pata löytyi Miekkosen kaverilta, jolle tietysti piti tehdä jotain kiitokseksi. Meidän piireissä kaikki hoidetaan mahdollisimman pitkälle ns oravannahoilla, jolloin raha ei vaihda omistajaa, tavara vain.

Miekkosen kaverin ekan oman harrastusvälineen eka ammus. Lisänä hopeakuppi, riiputin ja pieni musta onyksi.

Noista kahesta irto-osasta pitäis vielä yrittää tehdä jotain kivaa. Sääli, etten hoksannut kesän kurssilla valaa hopeasta hopealuoteja. Ne olis olleet makeita.