Korvikset ompelijalle

Halusin tehdä korvikset ompeluksia harrastavalle ystävälleni. Mikäs sen parempi, kuin pummata kyseiseltä ystävältä hiukan risaa mittanauhaa, rei'ittää se, laittaa hopeat ja palauttaa hieman eri muodossa.

Se onkin sitten vaan makuasia, tykkääkö enempi mustista vai valkoisista mittanauhan pätkistä.

Hummani hei

Tällä kerralla joudun tuottamaan pettymyksen korujen ystäville. Pysyköön siis postaus lyhyenä, ettei tästä vallan tule muita kuin koruaiheita käsittelevää vuodatusta.

Olin ajatellut tekeväni tätsytettävälle keppihepoisen ja sisarukselleen dinoaiheisen keppieläimen. Hepoisia kuulemma talosta jo löytyy, joten nämä hepat saavat löytää kotitallinsa jostain muualta. Joulupuotiin he sitten kopsuttelivat! Dinoeläintä en edes aloittanut, on sen verran työtä vaativa tekele.

Näihin hummiin kaava on omasta päästä, Huopanen-lanka ja osa kankaista kaapin perukoilta. Harjanvarret ja vanun sentään kävin hakemassa kaupasta.

Selvisin!

Sain tehdä tärkeän korun. Toiveena oli riipus, materiaalina hopea ja yksi ajatus koruun jollain tavalla sisällytettäväksi. Muuten sain täysin vapaat kädet. Idea tuli heti, vaikkakin toteutus kesti.

Kaksi yhteen juotettua kuperaa hopeapyörylää, ulkopinta on punsseloitu monin tavoin, osin skrympattu ja patinoitu. Sisäpinta on vuorattu ohuella hopealevyllä. Riipusketjun tai nauhan saa pujotettua puoliskoiden välistä.

Tämä on sellainen Vaikeuksien kautta voittoon -koru. Alunperin tarkoituksenani ei ollut vuoraukset tai muut, mutta sellaiset tähän työn edetessä ilmestyivät. Mutta kuitenkin: Selvisin!

Tonttu-ukot hyppelehtimässä

Kesällä, hyvissä ajoin ennen jouluaatoksia tuli kokeiltua tonttuloisia lamppuhelminä. Nämä ovat niin jänniä, heistä tulee näköjään aina oman näköisiään. Etukäteen ei voi tietää tai määrätä, jotta kuka on kuka.

Halusin ehdottomasti tehdä tällaiset saman- ja eripariset korvikset. Molemmissa pareissa kaveruksetkin ovat erikokoiset, mutta niin sen piti mennä.

Hopean ja lamppuhelmen lisäksi korviksissa himppu swaroja, tässä riipuksessa pelkkää hopeaa.

Näitä oli tarkoitus tehdä joulunalusajaksi paaaaaljon lisää, mutta näin vaan kävi. Nämä ovat tässä ja aika loppui kesken. Ehkä sitten ensi jouluksi tai silleen. Ei yllättänyt minua, sillä poden kroonista aikapulaa.

Joulupuoti käy ja kukkuu

Nyt se on virallinen joulunavaus tehty. Joulupuoti aukeni eilen ja on toiminnassa joulukuun puoliväliin. Viideltä tekijältä löytyy kaikenmoista pientä ja isompaa. Tässäpä monta valittua palaa juttusista.

Vähän yleiskuvaa

Joulun tuoksua

Tulitikkumökkejä

Huovutettuja lapasia ja kämmekkäitä

Huovutettuha luistinpusseja ja joulupalloja 

Keppiheppoja

Virkattuja patakintaita

Laventelisydämia orapihlajaseinämällä

Sukkia ja lapasia

Huovutettuja saippuoita

Sytykeruusuja

Ihana keramiikkavati

Koti hyttyssavulle tai tuikulle

Vehnäkoriste seinälle

Ommeltuja idea-/muistikirjoja

Muistikirjoja ja pakettikortteja

Teepannut

Nämä lienevät oikeasti teepannut. Mä oon kuitenkin kahvinlopottaja, joten mulle ne voi olla kahvipannut. 

Toiseen korvaan halusin kupin, mutta oikean väristä ei ollut tarjolla, niin laitoin sitten toiseen korvaan aamukahvit ja toiseen päiväkahvit. Ehkä saan joskus tehtyä moiset ihan itte hopeasta. Pannukin tarttee tehä, koska valkoisen pannun kanssa ei voi käyttää hopean väristä kuppia, vai voiko muka? 

Nämä ovat siis Korutuotteelta valmiina ostetut emaloidut, hopeiset kaulariipukset, tyylikkäästi ostokoukuissa. Ite tein peräti ripustusrenkaan ja silpaisin alkuperäisen kiinnityssysteemin veks. Valmistusaika noin 1 minuutti, kustannus hempsketisti noiden pannujen takia.

Nämä ovat niin kivat, vaikkei tässä mitään omaa olekaan. Musta on valtavan kivaa, kun korujen kanssa voi vähän hassutella. Jos jollekulle toisellekin tulee hyvä mieli, kun mun korvissa roikkuu pannut, niin päivän tavoite on saavutettu <3

Voittajaolo

Tänään oli valtavan hyvä päivä. Pääsin flunssaolon jälkeen töihin, mieli on pirteä ja postissa saapuivat nämä ihanuudet!

Keijukeitaan Ninni oli tällaiset väkertänyt. Ihastuin niihin suunnattomasti ja yritin itse väkertää samanlaisia. Eihän siitä mitään tullut, helmen ympäryskieputukset olivat kertakaikkisen kamalan näköiset. Ninni-ihanainen järjesti blogissaan arvonnan, jonka palkintona nämä olivat. Ja voi yes - mä sain nämä itselleni! Minä, joka en ikinä , koskaan, milloinkaan ole aikuisiällä voittanut missään arvonnassa. Kiitos Ninni!

Mun on pakko kokeilla näiden tekemistä vielä uudelleenkin. Tällaisiahan tarvitsee olla monta ihanaista väriä pidettäväksi kaikkien kolmen väristen teepaitojeni kanssa.

Joulupuodin aika

Jiihaaaa! Ensi viikolla se alkaa - Käsityöläisten Joulupuoti aukeaa melkein kuukaudeksi! Entisen tavan mukaan puodista löytyy keramiikkaa, paperiaskarteluja, huovutuksia, erilaisia ompeluksia, kutomuksia, luonnonmateriaalisomisteita ja koruja. Ainakin näitä.

Tuotteet saattavat vaihdella kuukauden aikana, toiset loppuu ja uusia tulee lisää. Ideana on se, ettei samaa tuotetta ole miljoonaa kappaletta. Meitä erilaisia kädentaitajia puotiin kokoontuu viisi ja suurimmalle osalle meistä tämä on ainoa kerta ja paikka vuodessa, kun myymme tuotteitamme.

Tänä vuonna puoti on auki muutaman tunnin myös lauantaisin. Toivottavasti kaikki halukkaat pääsevät tällä tavoin piipahtamaan paikan päällä.

Lämpimästi tervetuloa!

Arvonnan tulos

Pari viikkoa sitten päätin järjestää arvauskilpailun/arvonnan mitä eriskummallisimman neulomuksen käyttötarkoituksesta. Tulos oli tarkoitus julkistaa vähän myöhemmin, mutta koska unijukka ei tullut meille viimeyönä, niin minäplikkahan arvoin heti aamutuimaan.

Tässähän hän, neulomuksen käyttötarkoitus :-D Huomaattehan, kuinka myyriäinen arvostaa emännän koko päivän kestänyttä neulontasession tulosta.

Ko. neulomus on siis Pappakoiran pipo. Raasulla on lähes karvattomat elikkäs kaljut korvat ja niitä paleltaa ihan kipuun asti kylmällä kelillä. Mikään pipo, säärystin, kääre tai muu sellainen ei ole pysynyt korvien suojana. Viimetalvena Pappakoiralla oli kerran ulos lähtiessään pipo ja sisään tullessaan tuubitoppi... Nyt ollaan lisäravinteilla saatu karvoja kasvamaan takaisin melko paljon, mutta pipolle oli vielä tilausta kuitenkin.

Toinen versio on vähän tyttömäisen värinen ja paremmin muotoiltu, ei kerrota tyttöväristä Pappakoiralle!

Toki tätäkin versiota voi näköjään käyttää kaulurina, eli sikäli oikeita vastauksia tuli useampi :-)

Sain vallan mainioita ehdotuksia neulomuksen käyttötarkoitukseksi. Blogin ohi tehtyjä epävirallisia arvauksia tuli myös. Nythän tieto ei ollut tärkein, vaan osallistuminen.

Arvonta suoritettiin perinteisesti lappuarvontana, tää täti kun ei taivu netin arvontakoneisiin, ei sitten millään. Palkinnon saajaksi valikoitui joukosta

Tanja Marita

Palkintohan oli siis ylläripylläri, joka täten tooosi juhlavasti paljastetaan. Kukaan ei esittänyt toivetta joko riipuksesta tai korviksista, joten omavaltaisesti päätin arpoa senkin lapputsydeemillä muutamista vaihtoehdoista. Uuteen kotiin lähtee siis omin pikku kätösin lamppuhelmitekniikalla väkerretty muffinssi hopealla ja swarolla riipuksen muotoon tuunattuna.

Tanja Maritalta odottelen sähköpostilla (miunmaunkoru ät gmail piste com) osoitetietoja, jotta saahaan pikkupaketti uuteen kotiin.

Kaunis kiitos kaikille blogihistorian ensimmäisen arvonnan osanottajille! Nyt lähdetään Isänpäivän viettoon.

Viikinki -riipus



Ketjuja punoessa tulee välillä tehtyä pieniä hukkapaloja, joskus tarkoituksella, joskus ihan vahingossa ylimääräisiä kun oikein innostuu punomaan. Toisinaan niistä tulee korviksia, toisinaan kaulakorun tai rannekkeen osia. Tällä kertaa juotin viikinkisolmu -ketjusta jääneitä paloja riipukseksi, johon lisäsin muutaman herkullisen vihreän kivihelmen. Riipukseen laiton kiinteästi vielä valmiin ketjun, ja koru oli valmis. Yksinkertainen on kaunista.

Viikonloppuna oli tehokas koruilupäivä. Lauantaina tein koko päivän hommia, vasta puolenyön jälkeen muistin, että olin uhontanut (hassu kirjoitusvirhe, oli pakko jättää se tähän, kun mun aivot korjaa sen koko ajan oikein) syyäkin. Ei kai joka päivä tarvi ruokaa, josson kivempaakin tekemistä. Moni projekteista oli nyt joulun lähestyessä sellaisia hys-hys-juttuja ja loput tilauksia. Kuvia tulloo sitten joskus, kun asianosaiset itse ovat eka nähneet korunsa.

Muistakaahan käydä arvailemassa, vielä on joku päivä aikaa. Muuten on hirveän hankala kalastella projektipussukan uumenista kahdesta arpalapusta edes toista :-)

Korut villalangasta

Neuloosin iskettyä piti keksiä jokin tapa, jolla voisin yhdistää kauniit langat ja hopeat ja saada niistä aikaan koruja.

Halusin tehdä nappikorvikset, joissa on lankakerä.

En halunnut lankakerän näyttävän epämääräiseltä mytyltä, joten tein kerään hopeasta neulepuikot.

Keltaoranssi lanka on iki-ihanaa neuleunelmia.fi- käsinvärjättyä lankaa, jota ei näyttänyt enää olevan saatavilla. Oli muistaakeni nimeltään Heta.

Omiin korviini eivät mitenkään käy nappikorvikset. Korvisreijät ovat jotenkin niin alhaalla, että iso korvis näyttää roikkuvan ilmassa, se ei vaan asetu nätisti korvalehden päälle. Tein sitten yhdet roikottimetkin puisilla puikoilla, jotta saan itsellenikin jotain käyttöön.

Nämä korvikset löytynevät Joulupuodista sitten kun sen aika on.

Lis. Pitipä Edithin tulla vielä muistuttamaan arvonnasta, ettei ihana ja kaunis ja taiten tehty neulomukseni jää keneltäkään huomaamatta. Jos olet neuloja, niin kurkista silleen varovasti sormien lomasta - son oikeesti karmee :-)

Ihanaa ja mukavaa ja nauruntyrskeistä viikkoa kaikille!