sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Happypotamus

Nyt seuraa luvattoman paljon epämääräisiä kuvia. Yleensä pyrin pitämään kuvamäärän maltillisena, sillä mokkulan varassa toimivana tiedän kuinka ärsyttävää on odottaa kuvien lataantumista. Tällä kertaa en voinut, en kerta kaikkiaan voinut, jättää yhtäkään kuvaa pois.

Olin kahden koirapojan kanssa pihalla yhtenä päivänä. Ne alkoivat nuuskuttaa maata innokkaasti. Mäyräkoiran häntä pyöri kuin hirven jäljillä. Rhodesiankoira puhalsi nenän kautta niin että pörähdys kuului ja lumi pöllysi.

Yhtäkkiä kiven takaa kurkisti joku! Arvatakseni se ei ollut tonttu, sillä tontut viettävät tähän aikaan lakisääteistä vuosilomaansa, kun vuoden sesonki ja kiireisin aika on ohi.

Kun otus tuli esiin, tajusin sen olevan virtahepo. Ihan oikea virtahepo oli levitoitunut tai transportoitunut kaksimetristen aitojemme yli Synkmetsän puolelle. Se ei ollut vissiin osannut lukea portista varoituskylttiä vapaana olevista koirista. Täytynee tehdä selkeämpi kyltti.

Toinen vartiokoirista bongasi vieraan otuksen heti. Se tarkasti tilanteen ja päätti toimia täysin vaistonsa varassa. Tosin rhodea on käytetty ennemminkin leijonan- kuin virtahevon metsästykseen, mutta eiköhän molempi parempi. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan voita mitenkään päin suomalaista oravaa, varsinainen suurriistan metsästäjä meillä.

Tilannekatsauksen jälkeen vaihtoehtona oli joko poistaa vihulainen tontilta tai näyttää sille kaapin paikka. Hippo taitaa olla melko pehmeä luonteeltaan(kin), sillä se kellahti selälleen ja näytti hyvin pieneltä, harmittomalta ja koiramaailman kielellä alistuneelta.

Hippo on viisas, sillä tämä liike todennäköisesti säästi sen hengen. Koira menetti kiinnostuksensa ja päästi hipon jatkamaan matkaansa. Pian hiposta näkyi vain pyöreä takamus, kun se lähti lumen keskellä tarpomaan reissullensa.

Se päätti selkeästi tehdä pienen katselmuksen ympäristöönsä, sillä se lähti kapuamaan valtavaa kalliota pitkin. Raasu upposi lumihankeen olemattomia polviaan myöten. Kylmäkin taisi olla, sillä sekä saksalainen että afrikkalainen koira olivat tässä välissä lähteneet sohvalle viltin alle makoilemaan.

Ylös päästyään hippolainen tarkasteli uutta valtakuntaansa tietävin nappisilminensä. Turpa oli ihan huurussa ja nahka myös, valtakunta tuli kuitenkin hyväksi havaittua.

En raaskinut jättää virtahepoista yksin ulos pakkaseen, vaan toin sen sisälle sohvalle muiden elukoiden joukkoon. Rhodesiankoira tosin nappasi sitä korvasta kiinni, tapporavisti ja rallatteli ympäri taloa hippoa puolelta toiselle heitellen. Hippo onneksi ei ollut siitä moksiskaan, korvatkaan eivät revenneet irti. Myyrikkä suhtautuu kaikkiin kavereihin riemullisen innokkaasti tai kohteliaan viileästi. Nyt se valitsi jälkimmäisen tavan, sillä hipotar (onhan se selkeästi tyttö, onhan?) ei juurikaan näyttänyt lämpenemisen merkkejä, ja Myyrikkä ei ole koskaan tunkeileva.

Syksyn aikana olen törmännyt blogimaailmassa tähän iloiseen virtahepoon monen monta kertaa. Esimerkiksi Tanssivien puikkojen PäiviH on tehnyt hipposia useampia ja marittan hippoa olen ihastellut myös. Varmasti näitä vaeltelee Suomen toreilla ja turuilla paljon, sillä lopputulos on vallan sympaattinen.

Keräsin rohkeutta muutaman kuukauden ennenkö uskalsin ostaa 35-sivuisen ohjeen. Heidillä on tosi kivoja afrikankukka-ohjeita, ostin pari muutakin tämän lisäksi. Blogista löytyy kaikkia kivoja tutoja todellakin vaiheittain kerrottuna, tällainen keltanokkakin ymmärtää niistä jotain.

Olen virkannut viimeeksi lapsena, ja englanniksi en ikinä, koskaan, milloinkaan. Ihan hyvin se silti sujui, pari-kolme viikkoa tässä kyllä hurahti. Nallea käytin lankana ja koukku tais olla kolmonen. Ohjeesta poiketen halusin tehdä happypotamukselle hännän. Tämä tosin on pidempi kuin virtahevoilla oikeasti, mutta eisevväliä. Seuraavaan hipposeen kokeilen palojen ompelua, niiden yhteenvirkkaaminen oli nimittäin todella hi-das-ta. Seuraava versio tulee olemaan vaaleammalla langalla yhdistetty, tästä tuli vähän synkkä.

Mä luulen kyllä, että tämä toimii hyvin siinä tarkoituksessa mihin sen ajattelin: pienen trimpstrenssasen tämän vuoden joululahjana. Tosin onnelliselle hipolle täytynee tehdä vielä kimaltava prinsessakaulanauha, jota neiti voi käyttää sitten ihan itsekin. Eihän prinsessat voi olla ilman prinsessakoruja. Sellainen olisi aivan liian brutaalia, sehän on aivan selvä.

23 kommenttia:

  1. Ihana <3 ja argh heti perään... likka näki tän ja tuumas heti että tähtoo tehdä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekaa kukkaa virkataan jo ;) siittä se läks.

      Poista
    2. Ja sit äippä tekee oman version - tai tilaa tytöltä itelle oman!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Tässä oli reaktio kohdillaan! Ihanaa tammikuun loppua siulle, Kipene!

      Poista
  3. Ihkupihkuhappyhippo! Ja tomeraa tekoa kun ei ole moksiskaan uusien ystävien tutustumisriuaaleista! Mut et kolkytviissivuinen ohje...ei onnistuis meikäläiseltä sen lukeminen saati virkkaaminen. Hipot jäis haaveeksi ja siks on hienoa ihailla muiden tekemiä.
    Tänne palaan vielä. Näin värikkäitä tarinoita on ihana lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän ON tomera! Ei tykkää yhtään asua kaapissa, kun kerroin kaapin olevan kotinsa ensi joukluun asti.

      Ei ohje oikeasti ole paha, siinä on vaan selitetty kaikki for dummies. Mulle se oli tarpeen, kun mulla ei olä käsityötaitoja eikä avaruudellista hahmotuskykyä. Jokaisen palasen liittämisjärjestyksestä lähtien ohjeessa on KAIKKI.

      Harvoin mulla ikävä kyllä on näin värikkäitä postauksia. Koruista kun ei oikein saa sellaisia tarinoita aikaiseksi. Joka tapauksessa: Kiva kun viihdyit!

      Poista
    2. Itte inhoan/pelkään virkkamista, joten ohje for dummies vois sittenkin olla mua varten. Nyt alkaa vaan olla paineita keeppiohjeenkanssa... Siinä kun ei turhia selitellä. Mut kysyä saa aina! Ja mielenkiinnolla odotan tuloksia:-)

      Poista
    3. Ei paineita! Raportoin kyllä kun saan keepin tehtyä, nyt teen yhen homman alta pois ja opettelen eka sen patenttineuleen kunnolla. Lupaan raportoida ennen talvilomalle jäämistä. Se on onneks vasta kesän korvalla!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Vähän erilainen väri kuin perinteisesti. Eihän tälle mallille oikein perinneväriä vielä olekaan, kun ohje on juklkaistu vasta syssyllä. Seuraavasta tulee kuitenkin vaaleampi, sitten joskus.

      Poista
  5. Ihana, kertakaikkiaan ihana hippo! Niin kauniin värinen, ja ihana tarina takana! Myyräkoira taisi olla ainakin salaa onnessaan.kun sai hipon soffalle viereensä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ellieli! Värivalinta on valitettavasti ainoaa omaa tuotosta, muuten valmiista ohjeesta väsätty. Mutta on se symppis ja hyväntuulinen!
      Myyrikkä taisi vähän ihastua hippoon. Ainakin hän kaihoisasti aina ohi kulkiessaan katsoo tuonne kaappiin, jossa hippotyttö majailee <3

      Poista
  6. Hauskat kuvat :). Koiraihmisenä miellyttää aina kun koirat saa jotenkin tarinaan mukaan :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie pääosin pyrin pitämään blogin näpräilyjen esittelynä, mutta on se kiva välillä näyttää täällä näitä muita asukkaitakin. Ukot ovat kuitenkin niiiin iso osa miun arkea.

      Poista
  7. HEI JEEEE! Nyt oon jaanyt "koukkuun"! Ja voi minka ottiaisen teidan laumaan olet lisaksi tehnyt. Kyl poikien nyt kelpaa kun on kaksi upeaa daamia talossa (toisella vahan pidemmat koivet kuin virtahevolla ;D). Aivan iiiiiihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis mun piti sanoa etta nyt OOT jaanyt "koukkuun". Ma olen ollut jo "hooker" monen monta vuotta! EH HE HE!

      Poista
    2. Ei tästä virkkaamisesta kyllä ihan vielä lempipuuhaa tullut. Pakko oli vaan vääntää, kun hippoa ei voinut kutomalla tehdä. Eikä sitä tulevaa norsua, sarvikuonoa, ponia... Heidillä on valtavan ihania ohjeita.

      Poista
  8. Noni. Piti alkaa virkkaamaan. Tänks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, olen melkein pahoillani. Mut en ihan. Siitä tulee niin söpis ja hyväntuulinen, että sen virkkaamisen tuska unohtuu heti. Mulle nimittäin virkkaaminen meinaa olla tuskaa...

      Poista
  9. Ihana hipponen. Miulla on uus hipponen työn alla ja koetan tässä motivaatiokuvia etsiskellä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sun afrikankukkajutut on niin kivoja. Se taannoinen pöllökin, ihana nukkupöllö. Mullois ohjeet valmiina ronsuun ja johkun muuhunkin, mutta tekemiseen tarvittava aika puuttuu :-)

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.