Rutinaa

Viimeiset pari viikkoa yöt ovat menneet alla olevaa maisemaa tuijotellessa. Tosin tämä kuva on lainattu netin syövereistä, koska kuu ehti laskea aamukahvin aikana, enkä enää saanut siitä kuvaa. Tasan samanlainen maisema näkyi koruhuoneen ikkunasta lauantaina aamusella kuuen-seiskan maissa.

Selkä on tehnyt temppunsa issiaksen kanssa, enkä pysty nukkumaan yöllä. Hermosärky on suorastaan helvetillistä. Kun kello söi töihin lähdön merkiksi niin simsalabim - kivut häviää. Huoh. Onhan edellisestä kerrasta jo vuosia aikaa, mutta ei tän ois nytkään tarvinnut tulla. Anteeksi narina ja rutina, sain oksennettua pahan olon pois ja nyt on hyvä. Kiitos ja anteeksi.

Yöllä ei voi tehdä koruhommia, että edes Miekkonen saa nukuttua. Sahaaminenkin on liian äänekästä, ei Miekkosen mutta minun mielestäni. Olen siis keskittynyt viime aikoina lähinnä noihin villalankahommiin, ne ovat lähes äänettömiä, hyyyyvin hidas kilkutus vaan kuuluu puikoista. Töiden valmistumistahtikin on hyyyyvin hidas.

Tällä syksyllä ebaysta tilaamallani kerijälaitteella on ollut paljon työtä. Tosin se oli hieman rikki jo tullessaan (langanohjaimesta pitää pitää käsin kiinni) mutta on se kympin hintansa tienannut jo moneen kertaan. Ihastuttava kapine tällaiselle kapinehöperölle tätihenkilölle.

Toissa yönä kerin valmiista langasta, ei siis itsevärjätystä todellakaan, nämä keräset. Niistä olis tulossa seuraava rojekti sitten joskus. Ehkä parin viikon sisään. Olen valtavan hidas neuloja ja aikaa on rajatusti, mutta eihän tämä mikään nopeuskilpailu itseä vastaan olekaan.

Mä lupaan, että ens viikolla tulee joku koru. Ei tämä blogi vallan hopiasta villaiseksi muutu, vaikka väliin niin vois luullakin.