Yhtenä unettomana yönä kerin lankoja, kun piti tehdä jotain hiljaista hommaa, jotta muu porukka saa nukuttua Mörököllin touhutessa. Oli väsy, kipuisa, harmitus, paha olla. Kaikki se piti saada jotenkin henkisesti oksennettua ulos. Ekaa kertaa huomasin purkavani hommaa neulomalla - tää neuloosi on oikeasti pelottavaa :-) Korujen kautta olen tehnyt tällaista työstöä ennenkin ihan tiedostamattani.
Tällä kertaa tarvitsin masentavan mustan lisäksi värejä, oikeaa kaaosta, joten valitsin varastosta Nallen Taikaa ja mustaa. Raitageneraattorilla hain raidat, otin kakspuoloset pyöröaddit ja aloin neuloa. Kärjestä alkaen, 60s, magic looppaamalla kaks sukkaa kerralla ja niin pitkä makkaravarsi kuin langoista riittää. Kantapääksi tiimalasikanta siten, että tein myös kiilan, johon lisäsin yhteensä 12s terän puolivälin jälkeen joka toisella kerroksella. Tiimalasin aloitin kun terä hipoi nuppiluuta. Käytin shadow wrap -tekniikkaa, joka jotenkin luonnistuu miulle. Tosin ohjeen mukaisesti tehtynä en vieläkään tykkää täysin lopputuloksesta, nuo vaakalangat on kamalan näköiset.
Olipahan mielenkiintoinen kokemus, vaikka keriä oli vain kolme. Kaaosväri tuli yhdeltä kerältä sisä- ja ulkopuolelta juosten, mustat mun oli pakko keriä omille kerilleen, kun ei mitenkään enää onnistunut yhdeltä kerältä. EVO. Vaan kyllä mä olin solmussa noiden lankojen kanssa! Normisti saan yhdenkin kerän solmuun ja sykkyrälle, niin nyt piti todella keskittyä lankojen pitämiseen järjestyksessä. Hahaa, siinähän tulikin se syy, miksi nämä rumasukat piti neuloa: Pitää pitää langat omissa käsissä ja järjestyksessä, ettei mene kaikki hommat solmuun. Että voi neulominenkin olla vilosoohvista. Huomaan olevani kontrollifriikki.
Nämä ovat todellakin Rumasukat, mutta aivan täydelliset tarkoitukseensa. Sääli, että Rumasukka-äänestys kerkesi mennä jo. Tässä tuli kuitenkin samalla etsittyä taas sitä omaa Täydellistä Perussukkaa. Vuoden olen hakenut sopivaa yhdistelmää langasta, puikkokoosta, silmukkamäärästä, kantapäästä ja kannan aloituskohdasta. Tämä vähän kestää, kun yhtä perussukkaparia saatan tahkota kolme viikkoa tai ylikin... Ei ole vielä täydellistä syntynyt, mutta matka jatkuu.
Näistä tuli niin kamalat, että en tiedä pystynkö käyttämään näitä edes saapassukkina - varsinkaan kun juurikaan en käytä saappaita! Onneksi kauhistuttavan makkaravarren voi työntää siististi kasaan, jottei siitä näy niin paljoa! Paitsi... Mitä enemmän näitä kattelen, niin ehkä nää voikin olla ihan jees. En tiä viä.