keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tuubihuivi patenttineuleena

Olin jo syksyllä ostanut Novitan Hilettä, josta oli tarkoitus neuloa tuubihuivi patenttina. Se vaan jäi ja jäi, enkä saanut opeteltua patenttia. Se kuulosti niin kovin vaikealta ja hankalalta ja sellaiselta EVO-jutulta (En Vaan Osaa). Onneksi tätipäivilläni olen huomannut, että asioita, joita ei valmiiksi osaa, voi opetella. Ja nyt se oli pienoinen pakkokin, jotta voisin neuloa Salkkarit-hartiahuivin, joka valmistunee sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Netin syövereistä löytyi  onneksi ohjeita patenttiin. Miulla oli niin sama olo kuin mailla, joten hänen kauttaan löysin itsellenikin sopivan Punomon ohjeen. Itse patenttihan on hyvinkin yksinkertaista. Ainoa pulma oli se, että minulla oli kolmen väristä Hilettä, jotka halusin kaikki tunkea samaan huiviin. Maria on onneksi kirjoittanut ja kuvannut ohjeen kaksivärisen patentin neulomiseen. Kyllä näinä netin aikoina on taivaallista, kun joka asiaan löytyy ohjeita ja tutoja niin kuvina kuin videoinakin. Enpä olisi tätäkään 20v sitten opetellut, en varmasti, sillä tein ekoja viittä kerrosta varmaankin noin 17 kertaa. Aloitin homman italian cast-on -tyylillä ja päätin homman jollain Jeny's Surprisingly Strechy Bind-Offin -tyylisellä systeemillä, jota käytän myös sukkien varsiin.

Ajattelin kokeilla tuubihuivia kutosen puikoilla, kun miulla oli nyt uuet, superhienot Knit Pron koivupyöröt. Silmukkamäärä 45s ja pituutta niin paljon kuin kolmesta kerästä riittäis, toive oli noin 110cm. Suunnitelmana oli, että tuubin voisi nostaa korvallisille tarpeen vaatiessa. Patenttiputken yhdistin virkkuukoukun kanssa.

Muuten ihan hyvä, mutta olis saanut olla joko pidempi tai lyhempi. Nyt se on yksinkerroin liian löysä ja kaksinkerroin liian tiukka. Sitä olisi voinut ehkä käyttää hartialämmittimenä tai siitä olisi voinut laittaa makuualustan koiralle. Paitsi että villaa langassa ei ole kuin nimeksi, ja akryylivuode ei ehkä olisi lampaantaljaan tottuneelle koiralle kovin mieleen...

Tulipahan testattua. Tämä meni purkuun kumminkin, ei tämmöselle näineen ollut mitään käyttöä. Tyhmää akryylilankaa, mutta raaskinut uuniinkaan nakata :-) Jätin harmaan pois ja teen kapeamman ja pidemmän huivin, se on työn alla nyt.

Miun piti laittaa tähän ihanat, kässymessuilta joskus ostetut käsintehdyt napit. En sit viittiny, ettei mee hienot napit hukkaan. Käytän ne johkin muuhun.


6 kommenttia:

  1. Ainakin opit miten patenttineuletta tehdään :)

    Harmi kuitekin ettei huivista tullut sopivan pituista. Tuubihuivin täytyy kyllä olla just eikä melkein, muuten se jää käyttämättä. Ai mistä tiedän ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin opin :-)
      Hauskaa se on, vaikka menikin purkuun. Mie voin arvata, mistä tiedät sopivan mitan tärkeyden... Mie en ees tiiä, mitä mittaa miun pitäis tavoitella. Hah.

      Poista
  2. Mullekin sattuu aina näitä hupsisneuleita, valmiina onkin väärää kokoa tms. Mutta olen laiska purkamaan... Ostin myös knitpro-puikot kun kaverilta kokeilin, ai että oli hyvät! Kiitos osallistumisesta arvontaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo knit prot on ihan huiput! Kuinka kaapeli voikin olla niin suora ja miellyttävä, ja aina sopivat puikkokoot käsillä. Ihanat.
      Lohdullista kuulla, että muillekin sattuu näitä hupsisneuleita. Se on muuten loistava nimitys, tulee käyttöön välittömästi!

      Poista
  3. Kiva et tykkäät puikoista! Hyvän kuvan löysit tuosta patentista. Pitää laittaa muistiin ittellekki kun taas kysymyksiä tulee.
    Noi kissakorvikset tuolla ylempänä on ihanat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puikot on tosi kivat! Vielä kun löydän hyvät metriset pyöröt sikkiin, 2- ja 2,5-milliset. Nykyiset Addit on jo ihan vinkurat, taitaa olla vähän tiukka käsiala tai iso haba.
      Kissat kiittää :-) Kissut on tosi söpsät, heiluu ja keinuu ja leikkii korvissa keikkuessaan.

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.