Weckströmiin sopiva rannekoru

Ihanalla Rouvalla on käytössä valtaisan ihana sormus, Gondan naamio. Rrrrakastan Weckströmin sormuksia, ne ovat suuria, veistoksellisia, upeita. Noh, Rouvan kuitenkin tuli saada ranneke, joka sopii sormuksen ja muutamien palakaulaketjujen kanssa yhteen, muuten vapaat kädet. Tehtävän anto oli siis kohtuullisen hankala, mutta juuri sellainen josta itse pidän. Liian määritellyt työt eivät anna samanlaista onnistumisen iloa eivätkä ne mahdollista työn muuttumista tekemisen aikana. Juuri se muutos ja työn kehittyminen on asia, jota on huisin hienoa seurata korua väkertäessä.

Minun rahkeet eivät ihan justiinsa riitä veistoksellisuuteen ja minkäänlaisia valumahdollisuuksia ei ole kotipaikkakunnalla... Hmmm. Viime kesänä tuli Kankaanpäässä kokeiltua vesivalua. Kaivelin ne palaset esille, ja Tytär sai valita palat, joista Rouvan ranneketta aloin työstää.

Paloiksi valittiin vajaan sentin halkaisijalta olevia valuja, ettei rannekkeesta tule kovin massiivinen. Tämä sopinee siten myös Rouvan keveiden palaketjujen kaveriksi. Kuvausrekvisiitaksi oli pakko tiputtaa yhteen kuppiin tuollainen Swarovskin puoliporattu helmi, kun hän sattui olemaan niin tyrkyllä pöydän kulmalla.

Pantalangasta tein vaille senttisiä paloja, jotka juotin kiinni vesivaluihin. Palat kiinnitin toisiinsa pienillä avolenkeillä. Tykkään, että korussa on monta ns. heikkoa lenkkiä, ettei ranteelle käy köpelösti, jos ranneke jää johonkin kiinni.

Tästä tuli omasta mielestäni aika kiva. Kevythän tuo on, alle 10-grammainen, mutta silti siinä on jotain näyttävyyttä. Vesivaluja en hiulannut erikseen puhtaaksi, vaan saivat rummussa kiillottua sen verran kuin itse tahtoivat. Hienohopea tietysti kuluu pinnalta pois ajan saatossa, mutta onpahan jotain yhteneväisyyttä sormuksen pinnan kanssa.

Tämän rannekkeen teko kävi oikeasti tosi nopeasti. Idea oli heti selvä, palat löytyivät kotoa ilman haeskelua ympäri maailmaa, juotosjumalat olivat suosiollisia. Kaikki loksahti heti kohdilleen. Yleensä silloin korusta tuppaa tulemaan hyvä. Luulen, että niin kävi nytkin. Itse tykkään kovasti, ja Rouvakin vaikutti koruunsa tyytyväiseltä.