sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Weckströmiin sopiva rannekoru

Ihanalla Rouvalla on käytössä valtaisan ihana sormus, Gondan naamio. Rrrrakastan Weckströmin sormuksia, ne ovat suuria, veistoksellisia, upeita. Noh, Rouvan kuitenkin tuli saada ranneke, joka sopii sormuksen ja muutamien palakaulaketjujen kanssa yhteen, muuten vapaat kädet. Tehtävän anto oli siis kohtuullisen hankala, mutta juuri sellainen josta itse pidän. Liian määritellyt työt eivät anna samanlaista onnistumisen iloa eivätkä ne mahdollista työn muuttumista tekemisen aikana. Juuri se muutos ja työn kehittyminen on asia, jota on huisin hienoa seurata korua väkertäessä.

Minun rahkeet eivät ihan justiinsa riitä veistoksellisuuteen ja minkäänlaisia valumahdollisuuksia ei ole kotipaikkakunnalla... Hmmm. Viime kesänä tuli Kankaanpäässä kokeiltua vesivalua. Kaivelin ne palaset esille, ja Tytär sai valita palat, joista Rouvan ranneketta aloin työstää.

Paloiksi valittiin vajaan sentin halkaisijalta olevia valuja, ettei rannekkeesta tule kovin massiivinen. Tämä sopinee siten myös Rouvan keveiden palaketjujen kaveriksi. Kuvausrekvisiitaksi oli pakko tiputtaa yhteen kuppiin tuollainen Swarovskin puoliporattu helmi, kun hän sattui olemaan niin tyrkyllä pöydän kulmalla.

Pantalangasta tein vaille senttisiä paloja, jotka juotin kiinni vesivaluihin. Palat kiinnitin toisiinsa pienillä avolenkeillä. Tykkään, että korussa on monta ns. heikkoa lenkkiä, ettei ranteelle käy köpelösti, jos ranneke jää johonkin kiinni.

Tästä tuli omasta mielestäni aika kiva. Kevythän tuo on, alle 10-grammainen, mutta silti siinä on jotain näyttävyyttä. Vesivaluja en hiulannut erikseen puhtaaksi, vaan saivat rummussa kiillottua sen verran kuin itse tahtoivat. Hienohopea tietysti kuluu pinnalta pois ajan saatossa, mutta onpahan jotain yhteneväisyyttä sormuksen pinnan kanssa.

Tämän rannekkeen teko kävi oikeasti tosi nopeasti. Idea oli heti selvä, palat löytyivät kotoa ilman haeskelua ympäri maailmaa, juotosjumalat olivat suosiollisia. Kaikki loksahti heti kohdilleen. Yleensä silloin korusta tuppaa tulemaan hyvä. Luulen, että niin kävi nytkin. Itse tykkään kovasti, ja Rouvakin vaikutti koruunsa tyytyväiseltä.

10 kommenttia:

  1. Upea, upea! En ole Ihana Rouva, pelkästään Ihana ja taidan ruveta katselemaan omia vesivalujani vähän sillä silmällä ;-D Oikein mun makuun oleva koru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Mags! Minunkin meinasi olla vaikea antaa tätä eteenpäin.

      Kannattaa levittää kaikki valut kasaksi pöydälle, sieltä ne sitten juttelevat keskenään. Samaan kasaan vähän helmilöisiä ja kiviä ja muuta ihanuutta, niin ystävykset löytävät toisensa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Eila! Tykkään tästä itsekin koko ajan enemmän ja enemmän. Sääli, ettei se oo mun :-)

      Poista
  3. Siis WAU! Aivan uskomatonta taitoa... ja niin kaunis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totuuden nimissä sanottakoon, että son ennemminkin vahinko kuin taito, mikä tässä jylläsi.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Arvostan sanojasi - vaikkakin toteutus oli ihan henkimaailman hommia. Ja suunnitelma myös. Mie vaan sytytin tohon.

      Poista
  5. Oi mahoton mikä koru, tuijotin vaan kuvia ja huokailin, niin on kaunis, jotain tuollaista kun sais aikaseksi itsekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja kyllähän sinä tällaisen tekaiset tuossa tuokiossa. Olen nähnyt kuvan tekemästäsi lusikkamedaljongista. Tää on yks kakun pala sellaisen tekijälle!

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.