sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Valtavat karneolimöllykät

Yhtenä päivänä iski helmihimo pitkästä aikaa. Viimeajat olen värkkäillyt enemmän kaiken muun kuin linkitettyjen helmien kanssa. Nyt huutelivat Magsin taannoisesta arvontaihanuuspaketista löytyneet valtavan suuret karneolimöllykät.

Niistä piti saada rannekoru. Tässä on millisestä langasta punottua tuttiketjua, pari pienen pientä helmihattua, pari suuren suurta karneolia, eikä mitään muuta. Son ranteessa aika messevä. Ehkä mä nyt voin jättää talvisaamattomuuden taakseni ja alkaa heräämään talviuniltani.

Korviksista tuli tosi kummalliset. Yritin tehdä pelkkiä renkaita karneoleille, muilla kivillä höystettyjä riiputtimia, ketjulla ja hopealla koristeltuja nappipohjaisia korviksia. Mut kun ei niin ei. Mikään ei ollut hyvä. Otin kaiken muun pois ja jätin karneolit.


Semmonen setti siitä tuli tällä kertaa. Käyttöön pääsi heti valmistumisestaan seuraavana päivänä.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Punaiset Ulrikat

No nysse myrkyn lykkäs. Oon tässä reenannut sukkien tekemistä varpaista lähtien looppaamalla. Muuten hyvä, mutta Ulrikat aletaan varresta, enkä osannut muokata varresta aloitettua ohjetta toisinpäin.

Ekaks halusin opetella uuden, joustavan, silmukoiden luontitavan, jonka nimi on German Twisted Cast-on. Sit piti miettiä, että kuinka silmukat saapi pyörölle oikeassa järjestyksessä. Onneks kaikkeen löytyy juutuupista ohje. Ainoa hankaluus on silmukoiden vaihtaminen etu- ja takapuikon välillä kesken työn. Jollain tavalla sain sen onnistumaan hakaneulan avulla. Kärkeen opettelin silmukoimisen neulomalla. Hyvät ohjeet löytyi stitsailuja-blogista.

Lankana oli tylsästi Novitan Seiskaveikka ja puikkoina ihanat Knit Pron 3,0mm-pyöröt. Meinasin eka tehä kolmepuolosilla, mutta onneks en sittenkään tehnyt. Kolmosellakin tulee aika reilua vartta mun käsialalla. Koko sukista tuli loppuviimeks niin isot, että onneks Miekkonen suostuu käyttämään punaisia Ulrikoita, jos kukaan muu ei ilmoittaudu.

Nämät ovat tässä liian räikeän punaiset. Punaista lankaa on ihan yhtä vaikea kuvata kuin punaisia koruja.

Malli on niiiin kiva. Tykkään eritoten tuosta kantapäästä ja 'kupla'riveistä. Tahtoisin oppia neulomaan tämän varpaista lähtien ja kokeilla myös pienempiä puikkoja. Voi tosin olla, että sitten tulee seiskaveikasta ihan peltiä. Jollain tapaa täytyy kokeilla ympärystä pienemmäksi.

Ei taia tässä blogissa tulla enää sukkakuvia tällein jalassa kuvattuina. Ei vaan pysty eikä kykene taipuun mihinkään kuvausasentoon. Mut ei sevväliä. Käyttöön sukat tulee/menee kumminki.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Granaattisormus #1

Yks nykynuorison edustaja, Likka, kävi hakemassa rannekorunsa uuteen kotiin. Olin justiinsa saanut tehtyä protoversion uudesta sormuksesta. Protothan tehdään aina suoraan hopeasta, eiköstä juu. Innokkaasti sitten aloin kaivella sormusta esille, jotta pääsen kysymään mielipidettä ideasta. Samalla Likka alkoi varovasti vihjailla, että nyt hän vielä tarvitsis jotain... Sormuksen kaveriksi uusille rannekoruille.

Tässä vaiheessa hän ei vielä nähnyt nyrkissäni piilottelevaa sormusta, ei tiennyt mitään siellä olevasta korusta. Hän tahtoisi sellaisen sormuksen, jossa olisi punainen kivi. Jaa mitä hä? Oli pakko avata nyrkki ja näyttää mitä siellä on. Harjattu hopeasormus, jossa on kivenä syvän punainen granaatti.

Likka nappasi sormuksen salaman nopeasti, iski sen sormeensa ja kertoi haluavansa Juuri Tämän Sormuksen. Ei ollut väliä, että se on proto, vähän vinkura ja vähän viimeistelemätön. Eihän sen ollut tarkoitus lähteä uuteen kotiin alle vuorokausi syntymänsä jälkeen.

Granaatin istutin, koska rakastan tätä(kin) kiveä. Pyörittelin käsissäni myös turkoosia ja tähtidiopsidia, mutta ne eivät kuuluneet tähän nimenomaiseen sormukseen. En ollut etsinyt granaatista tietoa, mutta kaikki napsahti kohdilleen. Likka muisteli punaisen granaatin olevan onnenkivensä, niin se on myös miun. Granaattia tulisi käyttää nimenomaan korviksissa, sormuksissa tai rintakoruna. Sen uskotaan antavan voimaa, kestävyyttä ja itseluottamusta etenkin vaikeissa tilanteissa.

Likka oli saanut aikoinaan kummiltaan rippilahjaksi hyvin samantapaisen sormuksen. Se vain oli mennyt hukkaan aikapäiviä sitten. Nyt se palasi Likan luo.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tahtoo oranssia

Pari vuotta sitten ostin kivan mallisia howliittilätkiä. Tahdoin punaisen ja mustan, todella lyhyen kaulakorun ja rannekkeen näistä. Oih, se ois niin kiva kesällä valkoisen tai mustan teepaidan kanssa. Unohdin vain, että mulla on aina jotain rytkyjä siinä teepparin päällä, joten idea ei ihan ois toteutunut.

Howliitit hautautuivat odottamaan aikaa parempaa. Kun se parempi aika tuli, olivat howliitit muuttuneet oransseiksi ja musta tuntui aivan liian kovalta kaverilta. Vuorikvartsi ei käynyt mitenkään, ja lumikvartsikin näytti muovinpaloilta. Huoh. Ainoa, mikä oli selvä asia, oli millinen piina ketjuosioon. Tai ehkä millisestä langasta punottu, on tuo vähä vahvempi kokonaisuus ku milli.

Poppy jasper ja savukvartsi miulle sitten sieltä lootasta huuteli, että he tahtois kemuihin mukaan. Eihän siinä sitten mitään. Kaikki ovat sellaisia rauhoittavia ja tasapainoisia tyyppejä, ja uudet kamut vähän tasapainottavat oranssin räväkkyyttä.

En taaskaan osannut päättää millaiset korvikset haluaisin. Nappeja en voi itse käyttää, joten kaikki tekemäni ovat näitä koukkukilluttimia. Ekoihin halusin samaa oloa kuin rannekkeeseen. Näihin hypähti savukvartsin ja howliitin lisäksi pienen pienet riisit pietersiittiä.

Toiset halusivat vain yhdet pienet, vaatimattomat, yksinäiset howliittihelmet. Muotoa toistamassa isot kiinnitysrinkulat. Nämä ovat niin kepoiset, että niitä ei edes tunne korvissa. No juu, ei kyllä noita ensimmäisiäkään.

Nyt tuntuis olevan tavallista enemmän tarvetta oranssille. Onhan se herkullinen, hyväntuulinen, piristävä ja täynnä elämäniloa. Jos tuntuu siltä, että oranssia tarvitaan, niin sittenhän tehdään niinku tuntuu. Ei siinä sen kummempaa.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Keväinen joululahja

Joskus on pulma, kuinka yhdistää kaikki kivat harrastukset. Lähinnä tähän kuuluvat tässä yhteydessä villasukkien neulominen ja hopiahommat. Kipene oli tehnyt jotain sanoin kuvaamattoman hienoa. Sitten hän teki jotain vielä hienompaa. Sitten tuo mokoma tarjoutui vielä tekemään tämmöisen... Voi pentele, ei ollut saumaa - eikä itsehillintää - olla tilaamatta. En miettinyt sekuntiakaan. Olen ollut niiiiiin kiltti ja reipas, että olin ehdottomasti ansainnut itselleni lahjan.

Lahja oli ihan selkeästi keväinen joululahja. Hassut pikkuiset pörriäiset pitivät aarteen tarkasti kirjekuoren sisällä.

Aarre, My Precious, oli kääritty hellästi käärepaperiin. Sisus oli vielä pehmustettu, jotta Aarteen oli mukava matkustaa.

Ja mikäs se Aarre sitten on? No se on tämä hienous ja upeus, jota ilman kukaan neulojaihminen - tai sellaiseksi haluava - ei yksinkertaisesti voi olla. Aaawwww <3

Voi hyssyrät ja niiden äiteet ja isät ja koko suku. Näin söpöistä ei voi olla olemassa. Hopeinen parsinneula. Kuvitelkaa ny - hopeinen! Ja siinä on ihkunpihku spinelli hierrettynä. Tää on upeus.

Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että hieman meinasi ottaa luonnolle tilata. Olishan miun tietty ihan ite pitänyt tehä, kun on materiaalit ja vermeet kotona. Ehkä oisin osannutkin, jos oisin päivän vääntänyt ja ennen sitä opetellut hiertämisen. Mutta mutta... Eiks oo joskus ihana hemmotella itseään? Hankkia jotain kaunista, ihanaa, ihan vain itselle? Olen onnesta soikea, kun sain tämän hyppysiini. Nyt on parempi olla hävittämättä tätä kaunokaista.

Tämä on niin hieno! Kiitos miljuunasti, Kipene!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Sukkablokki

Blogi ei ole muuttumassa pelkäksi sukkablogiksi, vaikka aiheena tänään onkin sukkablokki. Aina väliin tekis mieleni postata noita neulomuksia. Ajatuksena olis lähinnä se, että itselle jäisi joku muistilappu tehdyistä hommista. Mutta kuvaa nyt sitten semmottisia rynttysukkia, tai yritä vääntyä kuvaamaan sukkia omassa jalassa... Juuei.

Ratkaisuna on tietystikin sukkablokki, jolla vinkurat ja epätasaisella neulontajäljellä tehdyt sukat saa kauniiksi ja tasaiseksi ja nätin näköiseksi. Yksi mutta hommassa vaan oli. En mitenkään halua maksaa blokeista liki kolmea kymppiä, en. Ostan sillä rahalla mieluummin lankaa, puikkoja tai hopeaa, paljon mieluummin.

Tein ensimmäisen version pahvista. Juuh, se sopii kuvaamiseen hyvin, mutta eihän siihen voi kiskaista lottamärkää sukkaa kuivumaan. Kotoa ei löytynyt mitään matskua, joten lähdin nettikierrokselle ihmettelemään. Sieltähän se apu löytyi, tietenkin. Hippusia-blogin Johanna oli hoksannut käyttää Ikean leikkuulautaa. Niitähän kotoa löytyi, joten ei muuta kuin siirtämään kaava lautaan ja sakset kauniiseen käteen.

Leikkaaminen onnistui saksilla näppärästi, ei mitään ongelmaa. Blokki näytti valtavan suurelta ja aivan kummalliselta. Hieman uutta muotoilua tarvitaan kyllä varren kallistuskulmaan, ettei sukka mene nilkasta myttyyn. Mut hei, ekaks kotiversioks oikein hyvä. Teen uudet sitten joskus, kun viitsin vaivautua Iikkeaan. Tähän hätään en viitsi silputa kaikkia huushollin leikkuualustoja.

Jo vain, onhan sukka ilman kasteluakin aivan eri näköinen blokin päällä kuvattuna. Vai mitä tykkäät? Ryttysukka ei pääse ihan oikeuksiinsa.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Unohtuneet hylsynkannat

Laatikoita ronutessani törmäsin pieneen pahvilootaan. Pahvilootasta löytyi Miekkoselle väkerrettyjä juttuja, jotka on tehty varmaan kolme vuotta sitten. Jotenkin olen vain unohtanut näyttää niitä täällä.

Ensimmäisenä on etsausharjoittelu messinkiin. Tää nyt on... tämmönen. Ensinnä oli eka ja vika kerta kun sahaan kolmemillistä messinkiä. Tuon wanna-be-vaakunan sahaamiseen kului varmaankin noin kuusi sahanterää. Toisekseen kuparilenkin juottaminen on hieman hankalahkoa kappaleiden painoerojen vuoksi. Vaikka olin kuinka varovainen, sulattelin aika monta lenkkiä. Kolmanneksi etsaamalla ei vaan saanut riittävän tarkkaa kuviota aikaiseksi, ei ainakaan näin kolmeen tasoon etsaamalla. Tulipahan kokeiltua. En ihmettele, miksi se on jäänyt lojumaan laatikkoonsa. Parka ja muotopuoli, vähän reppana.

Toisena unohtuneena on patruunan kannake. Tämä on tehty paljon ennen kuin olen uskaltanut koskea hopeaan. Tarkoitus oli saada patruuna ehjänä ja irrotettavana roikkumaan kaulaan. Rinkulan ulkopinnan sotkut ovat sutattu nimi. Muutaman kerran olen nähnyt tämän kaulassa killumassa.

Kolmannessa kuvassa on kiven (=lasinpalan) istutusharjoitus riipukseen. Suurempana ja jonkin verran käytettynäkin on hylsynkannasta tehty sormus. Ulkopinnan tein messingistä, jotta se sopii hylsynkannan väriin. Messinki kuitenkin värjää sormea, joten vuorasin sen ohuella hopealevyllä.

Kaikenlaista sitä kotoaan löytääkin. Taidan ronuta vähän lisää, josko löytyisi vähän hopeaa, ihanoita kiviä tai jotain muuta mukavata.

The Vempain

Jii-haa! Työkaluhöperö on saanut uuden, hienon, näppärän, käytännöllisen ja työtä kovasti helpottavan ekstraupean erikoistyökalun nummero x+1. Kattokaa ny kuinka hieno se on!

Mulla ei ole tälle nimeä, enkä ollut livenä tällaista koskaan nähnyt. Selostin rakenteen ja käyttötarkoituksen toverilleni Metallikässymiehelle. Hänpä sitten näppärästi teki miulle The Vempaimen. Itse en löytänyt mistään tuollaisia tarpeeksi isoja kartiomuttereita jotta oisin voinu itte tämmöisen väkertää. Vielä kerran tusina niiausta ja kaksin verroin kiitoksia. Tää on u-p-e-a. Ja mie oon höperö, tiiän.

Mitä tällä sitten tehdään? Noh, tämä on sormuksen reunan kiperryslaite. Sillä voi kipertää spinnerisormusten reunoja tai kipertää vuoritettuja sormuksia. En mie tiiä, mikä tuommosen vuoritetun sormuksen nimi on. Tarkoitan siis tällaista, jossa vaiks messinkisormus on vuorattu ohuelti hopealla, ettei sormi värjäänny. Niinkö esimerkiks näin.

Varsinainen tarkoitus miulla oli se, että tällä vois tehä tämmöttisiä muka-hierrettyjä istutuksia, jossain puhuttiin gypsy settingistä. Hiertämistä en ole kokeillutkaan, tulevaisuudessa sitten. Tällä tyylillä saa isohkojakin pyöröhiottuja kiviä kivasti kiinni. Tässä on kuusmillinen granaatti.

Yks harvoista sormuskuvista sormessa. Leveyttä on kiven kohdalla reilu sentti, alapuolella puolet vähempi. Tästä sormuksesta tulee lähiaikana ihan oma postauksensa, hän on ansainnut, että tarina pistetään muistiin.

Tää tätsä lähtee nyt töihin. Eilinen meni inventaarion melskeessä, ja tänään tehään sama homma toisessa paikassa. Ei kai sitä ihminen nyt viikonloppuvapailla mitään tekiskään. Ei ainakaan uusia sormuksia. Eipä.

Edith tahtoi iltapäivällä korjata otsikon. Kyseessä on todellakin The Vempain, ei suinkaan The Vampain :-) Edith on välillä turhan tarkka.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Blogigalluppi-haaste

Mie oon melkoisen laiska ja saamaton tarttumaan tällaisiin, mutta nyt päätin olla reipas. Onhan monella nyt käynnissä haaste, jossa postataan kuukauden aikana 31 kertaa. Sellaiseen miusta ei ole, joten kannan korteni kekoon tällä tavoin. 

Säännöt:
Kerro keneltä sait haasteen
Ensimmäinen kuva on tärkeä kuva tai pieni kollaasi blogistasi
Haasta ne, jotka mainitset haasteessa

Silmukan saalistus -blogin silmukansaalistaja heitti blogiin aikakausien ekan blogihaasteen.


Tärkeäksi kuvaksi nostin tuon bannerikuvan. Se vain on niin miun näköinen, että tykkään siitä ihan hirmuisesti. Lisäksi se oli eka homma, jonka tein tätä blogia varten. Kuvassa oleva korukin on valtavan tärkeä.

YLEISTÄ:

Milloin perustit blogisi?
14.10.2012 on näköjänsä ilmestynyt eka postaus. Sitä ennen olin tapellut monen monta päivää, vuodattaen monen monta hikipisaraa, kun yritin yhdistää domainia bloggerin blogipohjaan. En kaipaa yhtään niitä päiviä...

Mistä blogin nimi tulee?
Mie tahon tehdä kaiken oman näköisesti, miun maun mukkaan. Aloitin korupostauksilla, jotka ovat se tärkein asia edelleenkin. En kuitenkaan halunnut, että blogin nimi rajaa aihepiirin liian tiukasti. Mie kun tunnetusti innostun siitä, tästä ja tosta, joten nimi sallii myöskin poikkeamat koruilulinjasta.

Mikä on nimimerkkisi tarina?
Nimimerkki MiunMaun johtaa suoraan sylttytehtaalle, eli blogin nimeen tietystikin. Vähän vääntelyä ja aasinsiltoja käytellen päästään myös tätini käyttämään Miiuliina -lempinimeen, kuten myöskin kutsumanimeeni.

ARKISTO:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi:
Tässä kohtaa alkaa tämä huono vastaaminen haasteeseen. Ei miulla ole yhtäkään vanhaa banneria. Blogi-parka on joutunut alusta asti  kantamaan tuota yhtä ja ainoaa banneria. Reppunen. Ehkä miun pitäis joskus tehdä uusi, mutta kun en raatsi luopua tästä nykyisestä.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään:
Kaikki kommentit hymyilyttävät tavalla tai toisella. Niistä tulee aina hyvä mieli. Katrin kommentti kissukorviksista sai mielikuvitukseni laukkaamaan, ja jouduin tyrskimään ääneen.
"Alempana olevat kissakorvikset saivat silmäni melkeen pulpahtamaan päästä. Mahtavuutta!"

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta:
Tämä kohta jää miulla ihan typötyhjäksi. Paperikuvia miulla on lapsuusajalta monta albumillista, sillä äitini kuvasi siihen aikaan todella paljon. Ne kuvat vaan ovat hyvässä jemmassa kaikkien tavaroiden takana, joten en kaiva niitä esille. Se tarkoittaisi koko makkarin raivaamista, mutta siihen en pysty, jaksa tai kykene nyt. Sitten kun on siirrytty digiaikaan, olen aina ollut kameran toisella puolella. Vihaan itsestäni otettuja kuvia, ja juoksen kameraa karkuun.

POSTAUS:

Postaus mistä olet erityisen ylpeä?
En tiedä olenko ylpeä postauksesta vai työstä, yleensä enemmän työstä. Montakin työtä on sellaisia, joiden kanssa olen tuntenut todellista onnistumisen iloa. Pöllöserkuksien kuvilla koristeltu postaus oli kiva. Siinä yhdistyi ns jämäpalojen taikuus ja vahingossa kuvien taustaksi valikoitunut, täydellisen värinen huovutettu shamaanikuva.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
En yhtään ihmettele, että se on ollut Happypotamus. Onhan tyyppi mitä suloisin ja tyystin hittikamaa juuri nyt, joten googlen avulla sen on varmaankin moni löytänyt.

Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän?
Se tuleva postaus, jossa kerron mitä kaikkia työvaiheita kuuluu esimerkiksi riipuksen tai sormuksen tekemiseen. Sen jälkeen ei tarvitse kysyä, miksei pitkä hopeinen kaulaketju tai kivi-istutuksella varustettu sormus maksa samaa kuin markkinakojusta ostettu.

SEKALAISTA:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En ole, eikä ole toistaiseksi suunnitteillakaan.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Ihan ittekseni touhuilen ja materiaalini hankin, ihan miun maun mukaan :-) Tai ehkä joskus rahapussin mukaan.

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
En ole osallistunut blogitapahtumiin. Koen olevani hyvin vihreä koruhommissa, neulontahommissa sekä bloggaushommissa, en mie ole kerennyt sellaisia aatellakaan. Vois olla kyllä ihan kiva juttu.

TILASTOT:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
11064. Himppunen, koska tuo kymppitonni on mennyt rikki?!

Lukijamääräsi tällä hetkellä?
Öööh... Bloggerin kautta kokonaista kaheksan. Emmää muusta tiedä, kun en tiedä mistä niitä voisin edes nähdä. Ihanaa kumminkin, että jokaiselle päivälle kävijöitä riittää.

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
81

LUKULUETTELO:

Blogi jonka postauksia odotat eniten?
Tähän on pakko vastata, että sydän aina sykähtää, kun Mags on julkaissut uuden postauksen. Hänen korunsa vaan niin vetoavat minuun. Kipeneen kirjoituksia on myös aina erityisen kiva lukea, aihepiiri on melkeist laidasta laitaan, ja huumori uppoaa minuun satasella.

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen?
Ensimmäisenä listassa näyttää olevan Anne-Marin tekeleet. Viimeisenä taas näkyy Suntsan supersimppelit. Sattuipa mukavasti, että eka on neulomuksia ja toka koruja.

Blogi, mihin liityit lukijaksi viimeksi?
Toissapäivänä löysin ihastuttavan neulontablogin, Napit puuttuu. Kaksi yötä meni kahlaillessa koko blogi läpi.

KUVIA

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi
Nämä kuvat eivät ole laadullisesti tai teknisesti parhaita, eivät sinne päinkään. Joko korun synnyssä, saajassa, antajassa, prosessissa tai taustalla olevassa tarinassa on tärkeää.

Tämä on sekä koruna että kuvana suht onnistunut. Hyvin tärkeä koru, joka syntyi täysin sattumien summana.

Maailman toisella laidalla asuvalle ystävälle tehty sormus, joka muistuttaa jäästä ja Suomen järvistä. Ei haittaa, että istutuksen reuna on vähän krohmoinen tai kuva epätarkka, tai että hopean oikeassa reunassa näyttää olevan melko pelottava pääkallo. Tää on Inan.

Oih, Pikkuveikan Trinstrenssalle tein ristiäislahjaksi hopiaisen korun. Tytsästä on kasvanut oikein harakka - ihanaa! Vaaleanpunainen, pinkki, violetti, bling-bling, kaikki uppoo.


Haastan kaikki, jotka mainitsin haasteessa!
Elikkäs Katri, Mags, Ina, Kipene, Tiina ja Anne-Mari. Kiva jos näette vaivaa, eikä haittaa jos ette pysty ja kykene.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Salkkarit

Oli synkkä ja uneton yö. Seikkailin yksinäni bittiavaruudessa ja satuin Susun kotoisan oloiseen kässyblogiin. Sieltä löytyi maailman hienoin hartianlämmitin nimeltään Salkkarit. Harmi kyllä, myöhästyin muutamalla viikolla enkä enää saanut ohjetta ilmaiseksi. Ohjeen sai ostamalla siihen tarvittavat langat Susun The Lankakaupasta. Nykyisin ohje näyttää olevan teeteen sivuilla.

Mietin tovin miten saada langat, kun lankakauppa sijaitsee mulle turhan kaukana. Laitoin seuraavana päivänä sähköpostilla kyselyä, jotta mitäs tehtäis. Tämä tapahtui lauantai-iltana. Sunnuntaihin mennessä oli vaihdeltu viestejä puolin ja toisin, langat oli valittu ja uusista puikoista oli neuvoteltu. Susu pahoitteli, että pääsee tekemään tilauksesta laskua vasta seuraavana päivänä, maanantaina. Aivan uskomatonta asiakaspalvelua! En todellakaan osannut odottaa vastausviestiä ennen arkipäiviä, kaikesta muusta puhumattakaan. Tuli juuri varmistettua, että jos tieni käy lähellekään Saloa, niin Anjalin Lanka- ja käsityöliike on varmasti yksi pysähdyspaikka. Toim.huom: Tämä ei ollut maksettu mainos.

Kun ihana paketti pehmoisine lankoineen ja vaihtopäisine Knit Pron koivupuikkoineen saapui, tuli eka pulma. Patenttineule! Miten hemsketissä sitä tehdään. Eka projekti, sellainen lämmittelyneule, olikin aiemmin esitelty tuubihuivi. Toisekseen tein solmiamislipareista ensin liian kapoisat, mutta ne oli helppo tehdä uusiksi.

Mutta sitten siihen hartianlämmittimeen. Tästä työstä tahdoin iloisen harmaan, jotta se sopisi yhteen vähän kaiken kanssa. Mustaa en tahtonut, sillä siihen imeytyy näkyvästi kaikki koiran- ja kissankarvat. Valikoin ihanan oloisen alpakkalangan (SandnesGarn Alpakka), jonka värjäyserän Susu kertoi olevan ruskeaan taittavan iloisen harmaan. Täydellinen väri siis.


Nopsahan tämä oli tehdä. Siitä tuli ihanan pehmeä ja lämmin. Lanka on täydellisen ihanaa. Vaikka tämä on yhden koon hartialämmitin, niin seuraavasta teen vähän korkeamman, sellaisen hartiahuivimaisen. Tai sitten pienennyn tähän sopivaksi. Tai annan tämän mannekiinina toimineelle ystävälle.


Nyt mun täytyy vaan opetella käyttämään tällaisia liehakkeita. Kai nää on vähän kuin hameet: Jos niitä ei osaa käyttää, niin ei osaa. Piste. On vaan opeteltava. Parit, kolmet, neljät kolmiohuivin ohjeet olis jo paperilla odottamassa neulojaa.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Muinainen viikinki

Tästä lähdettiin uusien rannekorujen kanssa. Ruoriketju, x-ketju ja viikinkisolmu miellyttivät asiakkaan silmää. Näistä oli tarkoitus lähteä sorvaamaan sopivaa vaihtoehtoa kahdeksi ketjuksi.

X-ketju tuntui mukavalta, mutta liian leveältä. En halunnut tehdä kapeampaa versiota 0,8mm:n hopealangasta. Päädyin sitten tekemään jonkun puolimuunnoksen x- ja muinaisketjujen yhdistelmänä. X-ketju siis vasemmalla suoraan käytöstä, oikealla uusi ketju.

Varmasti tällä on joku nimi, mutta en tiedä sitä, sillä tein tämän omasta päästäni. (Apua, MiunMaun pääketju). Lopputulos oli aika kiva.

Toinen ketju mietitytti. Pohdittiin ruoriketjun ja viikinkisolmun välillä. Loppujen lopuksi sain valita tehtäväksi sen kumpi on pulleampi. Viikinkisolmu on keveämpi, avonaisempi, mutta pulleampi. Ruorin massiivisuus on kuitenkin miellyttävän tuntuista ranteessa. Jospa siis tekisinkin paksummasta tavarasta viikinkisolmun. Tuumasta toimeen. Vasemmalla millisestä hopeasta tehty solmu, oikealla 1,2-millisestä.

Onhan noilla himppasen eroa paksuudessa... Kyllä tää kelpais itsellekin.

Tämä on kyllä yksi miun suosikkiketjuista. Nopsa tehdä, ilmava, koristeellinen, näyttävä, mutta ei missään nimessä liian prameileva. Kerran olen tehnyt 1,2-millisestä kaulakorunkin, se oli mukavan massiivinen.

Tässä vielä molemmat kaverukset muuttovalmiina uuteen kotiin. Hyvää matkaa!