sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Granaattisormus #1

Yks nykynuorison edustaja, Likka, kävi hakemassa rannekorunsa uuteen kotiin. Olin justiinsa saanut tehtyä protoversion uudesta sormuksesta. Protothan tehdään aina suoraan hopeasta, eiköstä juu. Innokkaasti sitten aloin kaivella sormusta esille, jotta pääsen kysymään mielipidettä ideasta. Samalla Likka alkoi varovasti vihjailla, että nyt hän vielä tarvitsis jotain... Sormuksen kaveriksi uusille rannekoruille.

Tässä vaiheessa hän ei vielä nähnyt nyrkissäni piilottelevaa sormusta, ei tiennyt mitään siellä olevasta korusta. Hän tahtoisi sellaisen sormuksen, jossa olisi punainen kivi. Jaa mitä hä? Oli pakko avata nyrkki ja näyttää mitä siellä on. Harjattu hopeasormus, jossa on kivenä syvän punainen granaatti.

Likka nappasi sormuksen salaman nopeasti, iski sen sormeensa ja kertoi haluavansa Juuri Tämän Sormuksen. Ei ollut väliä, että se on proto, vähän vinkura ja vähän viimeistelemätön. Eihän sen ollut tarkoitus lähteä uuteen kotiin alle vuorokausi syntymänsä jälkeen.

Granaatin istutin, koska rakastan tätä(kin) kiveä. Pyörittelin käsissäni myös turkoosia ja tähtidiopsidia, mutta ne eivät kuuluneet tähän nimenomaiseen sormukseen. En ollut etsinyt granaatista tietoa, mutta kaikki napsahti kohdilleen. Likka muisteli punaisen granaatin olevan onnenkivensä, niin se on myös miun. Granaattia tulisi käyttää nimenomaan korviksissa, sormuksissa tai rintakoruna. Sen uskotaan antavan voimaa, kestävyyttä ja itseluottamusta etenkin vaikeissa tilanteissa.

Likka oli saanut aikoinaan kummiltaan rippilahjaksi hyvin samantapaisen sormuksen. Se vain oli mennyt hukkaan aikapäiviä sitten. Nyt se palasi Likan luo.

10 kommenttia:

  1. Tää sormus on niin ihana, juurikin tuo istutus on mun mieleinen ja kaikki proton rouheus myös!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa hopean hohtoa. Graniitti on kyllä hieno kivi ja sormus oikea herkku <3

    VastaaPoista
  3. Upea sormus, juuri sopivasti viimeistelemätön :)

    VastaaPoista
  4. Voi kiitos teille kanssakulkijat! Tykkään itse tästä kovasti, ja Likka tykkäsi vielä enemmän.

    VastaaPoista
  5. No jopa oli tarina. Suorastaan johdatusta. :)
    Ja sormus on aivan kertakaikkisen ihana. Kelpais munkin tyttärelle, äitinsä vain ei osaa tollasta tehdä. :D

    Ps. Olen yrittänyt laittaa sulle sähköpostia lamppuhelmien tiimoilta, mutta posti tuli bumerangina takaisin. Sitten tuli muutkin lähettämäni meilit, joten vika on ilmeisesti kunnan palvelimessa. Joten palailen, kun posti taas toimii. Meilit kyllä tulee, muttei mene....

    VastaaPoista
  6. Tämä todellakin on sellainen kohtalon sormus. En minä voinut sitä itselleni takaisin kotiin viedä, kun oli niin selkeästi tuolle ihmiselle tarkoitettu. Löysipä oman ihmisensä <3

    Laita vaan meiliä helmistä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin ihan jo toukokuun lopussa pääsisin helmipajalle. Oma vakipaja loppui, ja nyt on ollut uusi paikka hakusassa.

    VastaaPoista
  7. Tosi tyydyttävä muoto tuossa sormuksessa. Ihan kuin karkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kipene... Kiitos! Se on kyllä namu.

      Poista
  8. Sanatonna ihailen aikaansaannostasi! Sehän on täydellinen sormus!!! <3 Aivan i-h-a-n-a! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Kaisa Reetta!
      Vaikka blogi onkin lähinnä muistikirja itselleni kaikista tehdyistä väkertelyistä, niin valehtelisin jos väittäisin, ettei tällaisilla kommenteilla olisi sydäntä lämmittävä vaikutus.
      Kiitos.

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.