Sain tehdäkseni valtavan mielenkiintoisen projektin. Lähtökohtana oli runsas ja kaunis sormus, vinkkinä muutama aiheeseen sopiva kuva. Sormuksesta ei nyt niin runsas tullut, mutta kokonaisuudesta sitten vähän sitäkin.
Olin aiemmin nähnyt vain kuvia moisesta, en ollut hipeltänyt, käyttänyt, saati sitten tehnyt moista. Koruun valikoitui materiaaliksi yllättäin hopea ja granaatti. Olisitteko voineet uskoa? Lupaan joskus käyttää jotain muutakin kiveä, mutta tämä nyt vain tahtoi granaattia, niin mikä minä olin korun mieltä muuttamaan. Ainakin yks granaattisormus on vielä tulossa...
Ensin tein sormuksen. Siitä lähti koko ajatus. Harjattua pintaa ja yksinkertainen granaatti-istutus kuusimilliselle kivelle.
Sitten punoin vähän ketjua, ja vielä vähän lisää. Jatkoketjun tahdoin tälläviisiin kahlemaiseksi. Se vaan oli niin tätä korua. Ketjun päähän laitoin painoksi pikkaraisen, persoonallisen (elikkäs epämääräisen) hopeapalleron.
Sitten väkertelin kuusiosaista keskuskorua. Jokainen pala on tehty yksitellen ja juotettu sitten yhteen. Voin kertoa, että sormet ja varpaat olivat ristissä, ettei yksikään kastikoista sula viimeistä lenkkiä juottaessa. Keskuskorun granaatit ovat viisimillisiä, kauniita, ihania.
Sitten olikin aika yhdistää osat toisiinsa. Paljon pieniä renkaita kului ketjuun, jonka itseoikeutetusti jätin kirkkaaksi.
Ja mikä siitä sitten lopulta tuli? Siitä tuli ihan ihka ensimmäinen näkemäni ja etenkin tekemäni orjankoru. Etukäteen en ymmärtänyt, kuinka tärkeää tässä on oikea mitoitus. Olipa muuten aika onnenkantamoinen, että korusta tuli kaikkiaan oikean kokoinen, kun yhtäkään välisovitusta en päässyt tekemään!
Siitä tuli yksinkertaisen, mutta silti jotenkin koristeellisen, oloinen. Eksoottinen taitaa olla hakemani sana. Enää tarvitaan itämainen asu keveine kasvohuiveineen - ja isot korvikset, tietystikin.

Tämä oli todella kiva työ. Välillä se oli jäissä koiran sairastumisen takia, välillä odotettiin kiihkeästi kiviä. Loppuviimeeksi tekemisen ilo ja korun muotoutuminen oman tahtonsa mukaan teki tästä todella mielenkiintoista. Koru taisi päästä tansseihin ulkoilemaan heti kotiutumistaan seuraavana päivänä. Way to go, Girl!
Lainaan hieman postausta kertoakseni, että piäni Pappakoira alkaa olla entisellä mallillaan. Kolme pitkääkin pitkempää ja tylsääkin tylsempää viikkoa ovat hävittäneet halvausoireet lähestulkoon kokonaan. Pientä haparointia näkyy tietetyissä tilanteissa - tai sitten lihakset vaan ovat jumissa monen viikon makaamisesta. Piäni viitapiru veti miljoonaa metsää pitkin, kun pääsi vihdoinkin vapauteen. Yritä ny siinä pitää sitä aisoissa :-) Edellisen postauksen Setämiäs on onnellinen, kun sai pomon ja leikkikaverin takaisin <3