keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Granaattisormus #2

Mie jäin jumiin näihin granaattisormuksiin. Granaatissa on nyt jotakin, se tarttuu aina hyppysiini kun makustelen kiviä. Neljä korua näistä kaikkiaan syntyi, ja nyt yritän unohtaa tämän kiven hetkeksi aikaa. Yksi riipus on vielä tehtynä, kunhan saisin aikaiseksi kuvattua sen.

Tämän sormuksen tahdoin tehdä itselleni. Se valmistui jo muutama viikko sitten ja on ollut tosi paljon käytössä. Anoppikulta yritti väkisin viedä tämän mukanaan kesäkotiinsa, sain pitää tästä kynsin ja hampain kiinni. Onneksi hänelle löytyi pari muuta sormusta, jotta malttaa odottaa omaa kivisormustaan tovin jos toisenkin.

Tahdoin ehdottomasti kokeilla tähän tavallista paksummasta levystä tätä 'puristusistutusta'. Päällisormus on millistä ja sisäsormus 0,4 mm:n levyä. Materiaalipaksuus on siis kohtuullisen paksu, ja siltä se vähän sormessa tuntuukin. Taidan pysytellä noissa millin paksuuksissa tästä eteenpäin, jotta käyttömukavuus on miellyttävämpi.

Harjattupintaisia granaattisormuksia olin tehnyt kaksi ennen tätä, joten pintaan halusin keksiä jotakin muuta, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Päätin tehdä rungosta tällaisen emmentaljuuston.

Reiät tein ennen sormuksen juottamista. Ne vähän venyivät soikulaisiksi sormusta muotoillessa, joten niitä piti hieman jyrsiä myöhemmässä vaiheessa. Ruusuporanterässä (tai ehkä sittenkin tekniikassani) oli jotain hämärää, se jätti tuollaisen hassun, jyrsityn reunan. Tai ehkä sen kuuluu ollakin sellainen. Sellaiseksi reiän reunukset kuitenkin jätin, en lähtenyt hiulaamaan niitä eleettömiksi.

Yksi rei'istä lipsahti himpun lähelle reunaa, tilaa olisi saanut olla ainakin millin enemmän. Ei siihen onneksi jää mikään kiinni, omassa käytössä ei haittaa laisinkaan.

Sivukuvasta näkyy kuinka hieman pyöreämpi kiven pohja sekä 'eripariset' sisä- ja ulkosormukset tekevät tuollaisen möntin kiven alle. Muissa tällä tyylillä istutetuissa kivisormuksissa en ole moista huomannut.

Huomaan, että tästä postauksesta tuli epätavallisen negatiivinen, oikein virheidenetsimisjuttu... Kaikkia virheitä en edes osoittanut sormella noista kuvista. Enpä tiedä mistä moinen johtuu, mutta lopetan märinän alkuunsa. Siitä kun ei ikinä seuraa mitään hyvää. Kiitos ja näkemiin. Valoisaa loppuviikkoa kaikille teille, ihanaiset ja ihamiehet!

12 kommenttia:

  1. Ihanainen :) just niin hyvä! Mietin, et jos noi reiät viel ois patinoinut... oiskos toi emmentaalimaisuus korostunut :) vaan kaunis nuinkin. Ruusupora tekee tota mullakin joskus, mä oon mieltänyt, et sitä vaan ei tuu pidettyä sit tarpeeks vakaasti... pääsee ikäänkuin pomppimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullon niin mun luonto! Tämä on ollut monta kertaa menossa patinapataan, ja yhtä monta kertaa se on jäänyt laittamatta sinne. En osaa päättää.
      Pora nimenomaan pomppi ihan oman päänsä mukaan. Pitää vähän treenata vakautta ja jämerää otetta.

      Poista
  2. Oi taas! Granaatti on kaunistakaunista ja tuo sormus taas ihanainen! Kyllä sä osaat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Granaatti ON ihanaa, ja siks mä en pääsekään siitä yli tai ympäri vaikka kuinka yritän. Jos mä yrittäisin kylläst(ytt)ää itseni, niin menis varmaan seitsemän vuotta granaatti+hopea -yhdistelmällä. Helposti.

      Poista
  3. Tiedän, sulta voi pyytää mitä vain ja sä osaat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siun luotto on suurempi kuin miun taito! Olet ihana, kiitos luottamuksesta.

      Poista
  4. Wau, teetpä upeita koruja! Omista töistähän usein osuu vain virheet silmään, mutta muut näkee kauniin ja tyylikkään kokonaisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula!
      Olet kyllä ihan oikeassa. Minäkin aina ihailen muiden askarteluja, enkä näe muuta kuin kauniin työn. Liika itsekriittisyys ei aina ole hyvästä :-)

      Poista
  5. Granaattisormuksestasi tuli oikein timantti :)

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.