keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Merimiehen pipo

Ennen joulua miulla oli pulma. Tahdoin neuloa jokaiselle vähän jotain joululahjaksi. Iskä oli kumminnii saanut sukkavarastonsa täytettyä, joten hänelle piti keksiä jotain muuta. Iskä on ollut nuorna miehenä merimies ja viettää edelleen paljon aikaa merellä. Sinnehän piti tietty saada pipa. Jossain netin syövereissä, mahdollisesti ravelryssä, törmäsin tosi kivaan pipomalliin nimeltä Hat 1898. Se on alunperin suunniteltu Merimieskirkon hyväntekeväisyyspipoksi, joten siinä on todellakin ajateltu käytännöllisyyttä.

Piposta tuli niin kiva, että sitä tuli neulottua jouluksi muutama muukin kappale. Miekkonen otti oman piponsa työpipoksi, ja tilasi toisenvärisen harrastekäyttöön. Veikkakullan Trimpstrenssa sai myös oman pipon, kun Tätsälle tuli pieni mittavirhe, eikä myssy mahtunutkaan isoveljelleen.

Novitan Nostalgiaa, Nallea ja RaggeGarnia

Veikkakulta taas on etsinyt hyvänmallista pipoa jo pidemmän aikaa. Kun hän kokeilli Iskän myssyä, halusi hän välittömästi samanlaisen tuulensuojakankaalla tuunattuna. Tuunaus ei onnistunut, hermo meni ja Veikka joutuu käyttämään aluspipoa, jos kaksinkertainen neulos ei pidä korvia riittävästi suojassa. Veikan anopille neuloontui myös pipo. Lankoina novitalaiset toimivat ihan hyvin, RaggeGarnista taas tuli jotenkin karkea ja tönkkö, se päätyy johonkin rönttökäyttöön.

Kuvaaminen oli toissapäivänä jotenkin hankalaa. Kuvausassistentti tahtoi joka välissä tarkistaa tuotesijoittelun.

En erityisesti nauti saumojen ompelusta. Tässä pipassa opettelinkin aloituksen jämälangan avulla ja silmukoin sauman neulomalla. Tämmöinen kokematon neuloja ei edes näe saumaa tuossa takana. Hidastahan tuo yhdistely miulla vielä on, mutta mihkäs tässä kiire on.

Muokkasin mallia himppasen. Tein takaosasta lyhemmän, etuosasta pidemmän ja korvaläpistä piirun leveämmät ja syvemmät. Toimiva tämä malli oli jo valmiiksi, mutta muutoksilla tuli vielä parempi. Ja hei, huomaatteks, mä osasin soveltaa! Jei!

Meille tuli toissapäivänä kevät. Bongasin kevään ensimmäisen sinivuokon. Meidän metsässä sinivuokot ovat yleensä parhaillaan äitienpäivän aikaan, nyt muuten vaan juhlapäivänä. Pappakoira sai nimittäin maanantaina eläinlääkäriltä lausunnon, että välilevytyräoireet ovat helpottaneet huomattavasti. Liikkuminen on melko vakaata ja asentotuntopuutokset ovat vähentyneet merkittävästi. Ravi, jalannosto, ruopiminen, kaikki on palautunut jo kahdessa viikossa. Onneksi Pappa ei ihan jalattomaksi mennyt, silloin päätös hoidosta olisi mennyt toisella tapaa. Viikko vielä lepäillään, ja sitten aloitetaan pikkuhiljaa totuttelu normaaliarkeen.

10 kommenttia:

  1. Kuvausassistentti on suloinen <3 Ja pipotkin oikein kivan näköisiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assistentti työntää nokkansa joka paikkaan, mokoma. Hän ei vissiin luota, että hommat tulisi tehtyä ilman väklitarkistuksia.

      Poista
  2. Mä aivan ihastuin kuvausassistenttiin, pipojen ohella :-) Rapsutukset hälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Assistentti on raaputettu! Hän kiittää ja kumartaa, ja antaa kiitokseksi hellävaraisen hammassuukon <3

      Poista
  3. Hyvännäköinen piponmalli ja tosi kauniit pipot, ei ihme, että porukat tahtoi samanlaisen. Näyttäisi siltä että on hyvin päässä pysyvä malli, mulla kun tuppaa helposti nousemaan typerästi tötterölle kaikki pipat. Harmi kun ohje on englanniksi, en taida jaksaa ruveta suomentelemaan. Mulla on tällä hetkellä aika monta neuletta keskeneräisenä. Kolmea niistä työstän melko aktiivisesti, mutta hitaasti.
    Juu, ja tuo kuvausassistentti on ihan parhautta! On se hyvä että meillä on näitä nelijalkaisia, jotka huolehtivat että tuotteet on oikein sijoiteltu ja niistä saa hyvän kuvan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvalapset ovat elämän suola <3 Tyhjää olisi ilman heidän pöhköilyjä.

      Pipamalli on oikeasti hyvä: Korvat on suojassa, päälaki ei jää tötterölle, eikä pipa nouse niskasta. Eihän se maailman kaunein ole, mutta käytännöllinen. Joskus voin yrittää olla reipas, ja laittaa mallista (huonon) suomennoksen. Ehkä sitten joskus syssyllä tai sillee.

      Poista
  4. Onpa kiva. Jos olis joku mies jolle noita voisi neuloa (siis sellainen joka viela pitaisi niita) niin voisin tehdakin mutta taitaa jaada tekematta. :) WTG girl!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun hitaahkolla neulontatahdilla tää on itse asiassa aika tylsä neulottava, mut menee reissuneuleena ja telkkua töllätessä. Malli on kyllä tosi hyvä. Trimpstrenssan pipo koristeltiin vaaleanpunaisella, virkatulla kukalla, eli vähän tyttömäisempi olomuoto onnistuu myös.

      Poista
  5. Voi Pappa! Hän niin nauttii <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hää nauttii, kun on kevät ja lämmintä, voisi maata etelärinteessä tuntitolkulla kun joku olis seurana. Kuvausassari on itse asiassa meidän Setämiäs, vaikka on veteraani-ikään ehtinyt melkein hänkin. Pappakoila on vielä vähän vanhempi.

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.