keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Lankakaupassa

Hupsis. Miun kävi vähän köpsösti. Susun blogia lukiessani huomasin, että lankakaupassa on alennus- ja poistomyyntiä. Ei kai miun tarvi kertoa miten kävi... No hassusti. Niinpä tietysti. Nyt alan näköjään hamstrata lankojakin. Huoh.

Ensin koriin valikoitui vähän kirkkaan- ja luonnonvalkoista sekä harmaata poistoSisua kesän värjyisiin. Ei näistä riitä kovin moniinkaan sukkiin.

Sitten kaveriksi lisättiin pari miun väristä Sisua, elikkäs pinkkiä, limeä, oranssia, petroolia.

Sit koriin pompahti lähes itsekseen liukuvärjätyt langat pariin huiviin. Naurettavan ohutta ja sillee. En tiedä kuka nää aikoo kutoa. Punakirjava on Daphne Lacea ja turkoosikirjava Katia Darlingia. Kyllä se on turkoosikirjavaa, sillä en tykkää sinisestä, ja tästä tykkään.

Kaikki kaverukset yhes koos. Valmista näistä tulee ehkä joskus. Ehkä ei. Katotaan.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Sormuksen synty pt3

Viimeksi sormuksen palikat tulivatkin jo valmiiksi. Vielä olisi pari vaihetta ennenkö päästään katsomaan valmista sormusta tai paria.
Rungon osien taivutus oli hieman haastavaa.
Käytetty ruuvipenkkiä, veivejä, erilaisia pihtejä,
vasaroita, väkivaltaa, kirosanoja. 
Taivutettujen palojen juotos, hapotus,
muotoilu ja alustava viilailu.
Tässä mallaan kastikan paikkaa. Kastikalle
täytyy  viilata, höylätä, jyrsiä sopiva kolo,
jotta se istuu kauniisti.
Tässä kastikan mallailua.
Tässä vaiheessa runkoja ja kastikoita olikin siis jo kaksi, sillä uusia ideoita muotoutuu koko ajan tehdessä. Vikan kuvan rungosta siis tuleekin ihan toinen sormus, ja kivi ja kastikka valikoituivat toisen rungon kanssa asiakkaalle. Tälle kastikalle teinkin rungon levystä, sahailin siihen pienet aukot ja tein melkein filigraanisoikurat. Vaiheina tässä vielä kastikan ja koristeen juotos, rummutus, kiven kiinnittäminen ja hienoinen kiillotus. Tästä kivestä ja kastikasta tuli siis Sateenkaaren päässä -sormus. Ylläolevaan runkoon on juuri valmistunut sormus, siitä tullee postaus lähiaikoina.

Tällaista mukavaa väkertämistä tämä hopeahommien teko on. Pieneenkin sormukseen menee aika paljon työvaiheita ja siihen tarvitaan monen moisia työkaluja. Ehkä tämä postaussarja avaa jotain siitä, kuinka nämä hommat vievät mennessään. Tämä on rakas harrastus, jonka takia joskus yöunetkin jäävät kovin vähäisiksi. Silloin kun inspiraatio iskee, sitä ei voi hukata nukkumiseen!

Ihan juuri kohta lähden lamppuhelmiä väkertämään. Saas nähdä, olenko unohtanut kaiken, kun viime kerrasta on vierähtänyt vuosi. Kivaa ainakin tulee, meillä on ihan huippuporukka yhteistuumin tunaamassa. Varmaankin mennee muutama viikko ennenkö saan lopputulokset hyppysiini - en malttaisi  millään odottaa!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Palmikkosukat

Mä olen ihan kertakaikkisen jumittanut näihin sukkajuttuihin. Oikeastihan näissä ei ole mitään esiteltävää, mutta täytyyhän miun saada nämä jonnekin muistiin.

Palmikkosukkiin etsin tuollaiset letitetyn näköiset palmikot, joista tykkään kovasti. En tykkää tehdä palmikoita palmikkopuikon avulla, mutta en pysty tekemään tällaista 3+3 -palmikkoa ilmankaan. Kokeilin kyllä, mutta mulla se menee säätämiseksi. Piti siis sählätä apupuikon kanssa. Ei se nyt ollenkaan mahdotonta ollut.

Tein varpaista lähtien kasialoituksella alkusilmukoita noin kolmanneksen loppumäärästä. Toisen kolmanneksen lisäsin kahden kerroksen välein ja viimeisen kolmanneksen kolmen kerroksen välein. Pitkästä aikaa tein oikealle ja vasemmalle kallistuvat lisäykset, enkä vain neulonut silmukkaa etu- ja takareunoistaan. Taidan tykätä tämän muotoisesta kärjestä.

Puikkoina oli jo perinteiset kakspuoloset pyöröt ja silmukoita palmikkopuolella vähän enempi kuin pohjan puolella, yhteensä 57s tai jotain sinne päin. Ihan itse tajusin lisätä palmikon takia silmukoita, jee! Kantana toistaiseksi suosikikseni noussut FLKH. Muutaman parin tehtyäni alan vakuuttua siitä, että koko lähipiirin jalat ikuistetaan paffille miun neulomuksia varten.

Lankana käytin taas itsevärjättyä Nallea. Alunperin tämä oli joko viti- tai luonnonvalkoista. Jos pitäisi veikata, niin veikkaisin että tämä on värjätty krapin jälkivärillä. Värjyyämpäri vietti aikaa saunanlauteilla jotain kolmisen viikkoa. Sain ohjeeksi nostaa ämpärin saunaan ja unohtaa sen sinne. En tosin unohtanut, vaan kurkistelin kannen alle joka päivä saunoessani. Lopputuloksesta odotin oranssimpaa, mutta ihan kauniin ruskeaa tästäkin tuli. Pasmalangat oli sidottu hiukan liian tiukalle, joten lankaan jäi tuollaisia valkoisia kohtia. Itse asiassa tykkään niistä kovasti. Värivaihtelua voisi makuuni olla vaikka enemmänkin.

Näistä tuli ensin itselle mukamas pikkuisen naftit, joten ne pääsivät lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa lahjottavaa. Tosin pingotuksen jälkeen ne tuntuvat omaankin jalkaan semmoiselta mukavilta... Saatan lahjoa myös itseäni näillä, en tiedä vielä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Sormuksen synty pt2

Viimeksi saimme siis suurimman osan sormuksen osista tehtyä. Nyt aletaan viilaamaan ja höyläämään ja filssaamaan ja... Tehdään tämä lyhyesti ja ytimekkäästi kuvin, niin näyttää sujuvan kuin tanssi vain. Onneksi ääniraitaa ei saa tähän yhdistettyä, niin jää ne kaikki väliin ujutetut voimasanat pois.
Kaivetaan esiin osat ja lisäksi lankaa ja pihdit.
Ruuvipenkissä kieputetaan lanka spiraaliksi...
...kas näin.
Spiraali juotetaan, hapotetaan ja muotoillaan pyöreäksi.
Ja taas ollaan melkein samassa vaiheessa kuin
postauksen alussa.
Voi voi. Vielä olisi ainakin yksi postaus tästä aiheesta. Vieläkö te kestätte? Tässä vaiheessa nimittäin keksin, että tästähän tuleekin kaksi erillistä sormusta. Taisi siihen kyllä tilaajakin vaikuttaa hippuisen verran, kun päätettiinkin tehdä hieman koristeellisempi runko.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Sormuksen synty pt1

Tulipa kerran mieliteko kertoa miten sormus saattaa syntyä. Tapojahan on monia, mutta tässä yhden , tai oikeastaan kahden, sormuksen tarina kuvin sekä vaiheita ja työkaluja tarinan takana.

Sormus, kuten mikä tahansa koru, lähtee fiiliksestä, kuvista, ajatuksista, mahdollisesta kivestä, väristä... Niiden pohjalta tehdään kimpassa jotain suunnitelmaa, lasken summittaisesti materiaaleja ja aikaa, hieman hinta-arviota, jos teen sormusta jollekulle toiselle. Itselle tehdessä ei lasketa mitään noista :-D
Työ alkaa, kun suunnitelma hyväksytty.
Tämä suunnitelma muuttui kahdeksi eri sormukseksi matkan varrella.
Kaivetaan esiin runkomateriaalia, saha, pihtejä, viiloja,
työntömitta ja sormuspinna.
Rungon osat juotetaan ja hapotetaan.
Rungon osat muotoillaan sormuspinnan päällä.
Osat hiulataan erivahvuisilla hiomapapereilla.
Kastikkaa varten sahataan ohut soiro, joka
juotetaan ja hapotetaan ennen muotoilua.
Sahalla tai prikkaleikkurilla muotoillaan
kiven alle levy.
Melkein kaikki osat kuvassa.
Näinhän se käy, jonkunnii verran mittailua, sahailua, juottelua... Pari vaihetta vielä ennenkö sormus on valmis. Jatketaan toisessa postauksessa, että saan kyllästyttää teidät useammankin kerran.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Matonen

Tähän sormukseen oli kolme toivetta. Sen tuli olla ohut, siinä tuli olla punainen mattapintainen kivi ja siinä saisi olla jonkinlainen käärme.

Ohuus ei ollut pulma. Puolipyöreästä langasta tekaisin ohuen rungon, johon aloin miettiä käärmejuttua. Pää oli aivan tyhjä, kun en ole juuri käärmeaiheita harrastanut. 1,2 mm:n langasta muotoilin jonkinlaisen käärmeen, johon tein hieman pinnan rusikointia. Lieron muotoilu oli hieman haastavaa, koska se ei tietystikään saisi hangata sormea tai jäädä mihinkään kiinni. Mokoma ei halunnut juottua kiinni ensimmäisellä tai toisellakaan yrityksellä.

Ainoa mattapintainen, punainen kivi kotona oli punainen jaspis. Sekin oli helmenä eikä kapussina, joten kiinnitystä piti hieman miettiä. Tai eihän siinä miettimistä ollut, niittaaminen oli ainoa keksimäni keino. Ei siinä muuten mitään, mutten ollut koskaan niitannut mitään :-) Vaan hyvin kävi, se onnistui oikein hienosti.

Patinaa ja patinan poistoa vielä kehiin, ja valmista tuli. Toinenkin sormusidea lähti tästä työstymään, mutta se odottaa vielä valmistumistaan.

Taisinkin mainita aiemmin, että kevät- ja kesäkiireet uhkaavat viedä jonkun verran aikaa blogihommilta. Jossain vaiheessa saattaa olla, että postaustahti himpun harvenee hetkeksi, mutta hommat täällä jatkuvat taukoamatta.

Edith lisäsi paljon myöhemmin, että postauksen otsikko on vaihdettu. Sillä yritän vastoin parempaa tietoani hämätä ärsyttävien roskapostikommenttien tulvaa, jotka kaikki kohdistuvat tähän postaukseen.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Fiksu sukkaidea

Mie tiiän: Olen tosi nerokas. Viime kesänä olen äärimmäisen taitavasti dipannut 100g letitettyä, kauniin turkoosia lankaa punasipulissa. Siitä tuli tuo vasemmanpuolinen lankaoksennus. Onneksi olen näköjään hukannut kaikki muut kuvat jonnekin. Punasipulistahan tulee oikeasti tosi  kaunis väri, se nyt vain ei satu sopimaan millään tavalla turkoosiin. En oikein ymmärrä, että miksen värjännyt tätä uusiksi. Ehkä kuvittelin, että kaapissa marinoimalla se muuttuu kauniiksi. Ei muuttunut.

Jos lanka kerran on kamalaa, niin valitaan sille vielä kamalamman näköinen pinta, niin kukaan ei huomaa rumaa lankaa, jota jäi jäljelle reilusti. Daah, hyvä idea! Halusin kokeilla nostetuin silmukoin tehtyä pystyraitaa. Siitä tulikin oikein kiva, mutta kenen idea oli nuo tyhmät nurjat palaset siellä täällä? Mä en myönnä mitään. Nää särki niin silmiä, että mun oli tuhrattava kaks kokonaista vapaapäivää, että sain nää pois puikoilta ja lahjalaatikkoon piiloon.

Jotta homma menisi ihan putkeen, niin enhän saanut edes kuvaa otettua kunnolla. Väri on jotain ihan höpöä, ne nostetut silmukat ei näy ollenkaan. Näkyy vain nuo ruosteen värjäytymän näköiset vihreät. Huoh. Onneks lapsoset kasvaa nopsaan, joten sukkien saajan ei tarvitse kärsiä näistä kovin pitkään. Sen jälkeen vahinko kiertänee pikkuveljelleen. Voi poikapoloja.

Tein jonkun uuden aloituksen, turkkilaisen pyöreän varvasosuuden, jota sovelsin vähän. Loin 5s 2,5mm:n puikolle, tuplasin silmukkamäärän eka kerroksella ja sitten lisäsin silmukoita joka toisella kerroksella, kunnes koossa oli haluttu 48s. Posotin 17cm ennen kantaa. Lankana oli oksu-Nalle, joka toimii ihan ok näissä meikäläisen harjoitelmissa.

Koneelta löytyi vielä yhdet punasipulisukat. Tai sukat löytyvät laatikosta, mutta kuvat koneelta. Keh keh, huono vitsi. Näistä piti tuleman jotakin kokoa 42-43, mutta todellinen koko meni varmaan 44-45 tai jotain sinne päin. Varttakin tuli vähän lyhyenlaisesti. Huoh.

Voinko vielä pikkuisen sääliä kaikkia kaveri- ja sukulaisparkoja. He ovat varmaan todella onnellisia, kun mie neulon. Toivottavasti kukaan ei saa isompia traumoja.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Koppa-koppa-koppakuoriainen

Koruilijaystäväni Metallikässymiäs oli taas käynyt jossakin kursseilemassa. Tuliaisina kurssilta oli hienoakin hienompi messinkinen koppis. U-p-e-a. Pitihän tytön tietysti tehdä itsekin sellainen. Onneksi meillä on sanaton yhteistyösopimus: Metallikässymiäs kertoo mitä me tehään, näyttää välillä mallia ja mie yritän matkia parhaani mukaan.

Kerran me tehtiin messingistä pylpyröitä, valssailtiin, kiperreltiin, sahattiin, viilattiin ja juotettiin. Kaikkia niitä. Monta kertaa. Pylpyröistä muotoutui melko massiivinen koppakuoriainen, pituutta sillä on pepusta ripustukseen pikkuista vaille viis senttiä. Nauhana on korumetalliosilla valmiiksi varustettu kuminauha.

Voipsi olla, että miun täytyy tehdä toinenkin tällainen. Taidan tietää kaksi nuortamiestä, jotka saavat tällaiset Joulupukilta. Onpahan Joulupukille välitetty viesti kerrankin jo hyvissä ajoin :-)

Tästä viimoisesta kuvasta voikin bongata sekä kuvaajan että kuvaajan metsäpirtin. Eipä ole miun korut ennen näin kiiltäviä olleetkaan!