Fold forming -lehdykkäriipus

Onpa kertakaikkisen kökkö otsikko, pyydän anteeksi. Tälle tekniikalle en vain ole saanut tietää suomenkielistä termiä, niin nyt on mentävä ulkomaan kielellä.

Yhtenä päivänä keväällä Metallikässymies kysäisi, josko jeesaisin Fold forming -tuton tekemisessä, kun olin jo itsekin harjoitellut vasarointia. Keskiviikkokurssilla en saa ikinä tehtyä muuta kuin juotua kaffetta, joten päätimme tehdä tuton siellä. Kässymies kässysi ja mie kuvasin. Nytpä seuraa siis monen monta, hämärähköä ja epätarkahkoa kuvaa. Vaan ehkäpä niistä selviää idea.

Homma alkaa sillä, että haeskellaan varastosta osava kuparilevyn pala, paksuus jotain 0,7 mm:n luokkaa. Jos tahtoo, niin voihan tätä testata ihan suoriltaankin hopeasta. Mie oon vaan ihastellut muiden hopeisia ja hopeoituja versioita.

Niin - se kuparilevyn pala plöijätään ensin. Hopealla samaa asiaa asiaa sanotaan hehkuttamiseksi. Me tehtiin se pikkutoholla, jossa on yllättävästi puhtia.

Seuraavaksi palan annetaan jäähtyä kahvillakäynnin ajan. Jos on kiire, niin toki jäähdyttämisen voi tehdä vaikka vesihanan alla. Pääasia on, että näpit ei pala :-)

Seuraavaksi levy taitetaan kahtia. Siistin ja suoran taitoksen saa hyvin alkuun ruuvipenkissä.

Taite vasaroidaan kevyesti kaksikerroin.

Levyyn mallaillaan sopivaa kuviota. Tässä tuo keskikohdalla oleva ohut kohta tekee sellaisen efektin, että palasta muodostuvat lehdykät on helppo muotoilla vierekkäin riippuviksi.

Ja eikun sahaamaan palaa irti.

Tässä vaiheessa reunojen viilailu ei varmaankaan maksa vaivaa, sillä sahausreunaa tullaan mylttäämään oikein urakalla.

Kaivetaan pakista esille talttapäinen vasara.

Vasaroidaan kaksinkerroin taivutetun levyn avointa reunaa, ei siis koko levyä. Tarkoitus on saada avoin reuna venymään, jolloin pala lähtee kaareutumaan. Vasarointi on hyvä tehdä alasimen reunalla, ettei vasara mene särki ja kolhuille. Tarkoitus on, että yhtä kohtaa ei myltätä moneen kertaan. Jos levy ei ota enää työstöä vastaan, se hehkutetaan uudelleen ja jatketaan hommia. Vasarointi tehdään levyn molemmille puolille.

Tältä näyttää hieman kaareutunut palanen. Huomaa, että taitetta ei ole vasaroitu, vaan ainoastaan avoin reuna.

Palanen hehkutetaan ja jäähdytetään, jotta se saadaan helpommin avattua. Tässä vaiheessa voipi käydä kahvilla, jotta jännitys säilyy vielä hetken. Koskaan ei tiedä, millainen lehdykkä tuolta paljastuu.

Avaaminen on helppo aloittaa vaikkapa tylstyneellä puukolla. Juuri teroitettu puukko ei ehkä ole hyvä idea.

Avaamista voi jatkaa vaikka teroitetun puukapulan avulla.

Viimeiset hienosäädöt tehdään pihdeillä ja sormin.

Loppuviimeksi lehdykät taivutetaan riipukseksi esmes pyöröpihtien avulla.

Well done! Tässä on yhenlainen versio.

Sanoisinpa, että melko näyttävä riipus melko pienellä vaivalla.

Tämä on mahdottoman mielenkiintoinen tekniikka, jolla on mahdollista tehdä hyvin monen moista. Googleen kun laittaa hakusanaksi 'fold forming', saa miljoonia hakutuloksia, vaikka tekniikka on kohtuullisen nuori. Uusi ystäväni Pinterest antaa myös mahtavia löytöjä tällä saralla.