Vaaleanpunaista valmistujaisiin

Ystävän ystävä toivoi kummitytölleen valmistujaislahjaa. Vaaleanpunaista. Tai voisi se olla muunkin väristä. Riipus sen tuli kuitenkin olla, se oli selvä. Ja hopeaa, tai ainakin hopean väristä. Eikä mitään pikkusievää, ei. Mieluummin jotain roheeta.

Tätä oli huisin hauska tehdä. En tunne enkä tiedä tilaajaa, en saajaa. Ylläolevat speksit olivat ne, joiden mukaan tein itse asiassa parikin pohjaa puolivalmiiksi. Niistä sitten kummitäti ja kummitytön äiti valitsivat mieluisen pohjan ja eri vaihtoehdoista pohjaan sopivan viistehiotun kiven. Nyt käytettiin vaaleanpunaista cubic zirconiaa.

Kerrankin oikein yritin saada levyyn erilaista pintaa ja muotoa, enkä vaan tohottanut menemään. Pihtejäkään ei tarvinnut paljoa käyttää, levyllä ja toholla oli ihan omat kuvionsa tässä hommassa. En mie päässyt paljoa asioihin vaikuttamaan. Pallerot huusivat ääneen haluavansa mukaan bileisiin, ja pääsiväthän ne. Tietysti pääsivät.

Pohjia katsellessa oli tosi hauskaa todeta, kuinka meistä jokainen näki niissä erilaisia asioita ja kuviota ja hahmoja. Löytyipä tästä riipuksesta korun saajalle tärkeitä asioitakin. Minua alkoi melkein hymyilyttämään, kun niin keskitin puhtiani tuohon skrymppaamiseen. Korun saaja valmistui pintakäsittelylinjalta - ja tätä en tosiaankaan tiennyt riipusta tehdessäni!