torstai 31. heinäkuuta 2014

Värjäysviikonloppu 2013

Suurin osa viime kesänä värjäämistäni langoista on hävinnyt jo maailmalle. Napsinpa pikaräpsyt näistä, jotka vielä olivat kotona.

Tässä kuvassa on muutama kerä pikkusiskoa. Ainakin kaksi vasemmanpuoleista olivat harmaata, joista toinen on oletettavasti värjätty punasipulilla ja toinen sinipuulla. Vaaleimmasta, oikeanpuoleisesta kerästä miulla ei ole mitään käsitystä.  Pohjaväri oli joku, ja se on värjätty jollain :-)

Näissä oli pohjana valkoista Nallea. Värjäykseen on käytetty ainakin keltasipulia, erilaisten puunlehtien sekametelisoppaa ja krappia.

Sitten loppuivat kaupasta valkoiset kerät ja innostuksen iskiessä piti sitten värillisille kerille kokeilla, jotta mitä padasta nousee. Pohjana näyttää olleen Nallesta fuksianpunaista, vaaleanpunaista, turkoosia ja vihreää. Värjäyssysteemeistä ei minkään maailman muistikuvaa. Arvaisin sekametelilehtisoppaa (ainakin pajua oli joukossa) sekä punasipulia, mutta en voi olla enää varma.

Tässä vielä vertailuksi osa kesällä 2014 värjätyistä valkoisista langoista. Näistä tullee tarkempaa selvitystä jossain vaiheessa. Oikianpuolimmaiset lupiinivärjätyt tulikin jo esiteltyä aiemmin.

Olen pahoillani, että jouduin laittamaan sanavahvistuksen takaisin kommentteihin. Se on ärsyttävä, siis se sanavahvistus. Yksi postaus kerää niin mahdottomasti roskaa, että en ehdi siivota tarpeeksi nopsaan. Toivottavasti jaksat silti kommentoida, jos näet jotain kommentoinnin arvoista.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Eeron erinomaiset

Tässä postauksessa onkin sitten hienoakin hienompia istutuksia. Saapi luvan haukkoa henkeä, kaikki nämä istutusmuodot ovat tekijänsä ensimmäisiä. Ihan kohtuullinen lähtötaso ;-)

Kaunistakin kauniimpi peridootti. Tämä kivimuoto pakotti miutkin tilaamaan ura-alasimen. T-a-h-t-o-o kokeilla, enkä ehtinyt Kankaanpäässä.

Soikea cubic zirconia reimari-istutuksessa.

Pikkuruinen topaasisydän. Eero värkkäsi putki-istutuksen välipohjineen levystä pelkillä pihdeillä. Niitä oli välillä hiukan hankalaa mahduttaa sydänaihion sisäpuolelle taivuttamista varten.

Kaunis runko ja kaunis kruunu cubic zirconialle. Istukassa lienee jonkun verran viilaamista ja sahaamista ja sen sellaista hienosäätöä.

Tässä vielä kaikki yhes koos lisättynä oikein näyttävällä rannekkeella.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Granaattineliö ja turvasormus

Ikinä, koskaan, milloinkaan en ollut istuttanut neliön mallista kiveä. Kankaanpään kesäkurssilla sekin piti opetella, sillä olihan tarkoituksena treenata mahdollisimman monta uutta tekniikkaa. Pieni, viismillinen granaatti huuteli vienosti, jotta hän voisi haluta sormukseen. Jup jup, tervetuloa vain.

Uudenlaista runkoakin tahdoin kokeilla, joten tein käärmeenkielen. Mitoituksessa vain kävi jotain pientä häikkää, sillä tästä tuli pikkurillisormus, vaikka tähtäsinkin nimettömän kokoon. Pieni ja siro siitä joka tapauksessa tuli.

Toisena sormuksena kuvassa on yksinkertainen, ohut, puolipyöreä hopeasormus. Se on tehty ystävälle ns turvasormukseksi. Hänellä on niin sirot sormet, että kaikki sormusten valmismallit ovat liian suuria. Turvasormuksen kanssa tuore vihkisormus ei pääse putoamaan. Kiitos ystävä, että sain tehdä sinulle tämän!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Karanneet lupiinit

Juhannuksen tienoilla tyhjäsin lankakaappia ja sain sijoitettua itselleni ylimääräiset kerät uuteen kotiin. Lankoja viedessäni bongasin kaverin aidan takana valtavan määrän lupiineja. Ne eivät olleet ihan villejä kuten laulussa, olivatpa vaan karanneet omille teilleen. Kaveri manasi, että täytyy lähteä niittämään niitä ennenkuin ehtivät siementää.

Eikös mitä! Sain luvan auttaa lupiinien hävityksessä ja nyhdin itselleni kaksi muovikassillista sinisiä lupiinin kukkia. Vaihdossa sain myöskin vähän valkoista Nallea ja Seiskaveikkaa, joten pääsin testaamaan värin heti. Illan suunnitelma meni siis välittömästi uusiksi. Värjyyhommissa käy kuulemma usein näin; silloin on värjättävä, kun on materiaalia tarjolla.

Iskin kattilan täyteen vastakerättyjä kukkia ja vettä perään niin että kukat peittyivät. Keittelin kukkia tunnin verran noin 80 asteessa. Siivilöin kauniin violetin liemen, lisäsin vettä kattilan täydeltä, liottelin kuumaan vesitilkkaan alunaa 10g/100g lankaa ja kippasin sen liemen joukkoon. Iskin esilämmitetyt langat (reippaasti suoriltaan 250g) kattilaan ja nostin lämmön takaisin 80-85 asteeseen.

Aluksi lanka näytti merellisen sinivihreältä. Puolen tunnin jälkeen kippasin kattilaan tavallista ruokasoodaa, päätin kokeilla kuinka se toimisi. En tiedä mistä kidesoodaa saisi, eikä sitä tähän hätään olisi mistään ehtinyt hankkiakaan. Värjyyhommat kun pitää tehdä heti-nyt-justiinsa. Soodan lisäyksen  jälkeen lanka näytti muuttuvan harmaaksi.

Tunnin keittelyn jälkeen lanka oli jälleen kylmänvihreää, oikein todella kauniin väristä. Jätin langat liemeen jäähtymään seuraavaan päivään asti. Vasemmalla alkulanka oli kirkkaanvalkoista Nallea, oikealla luonnonvalkoista Seiskaveikkaa.

Seuraavana aamuna huuhtelin langat, viimoisena etikkavedellä. Väri oli pysynyt todella kauniina, kylmän vihreänä. Mä tykkäsin kovasti! Samalla iskin harsopussiin loputkin kukat edellisten jämien kanssa, lämmitin käytetyn ja jäähtyneen liemen ja kippasin sen saaviin uuden kukkasatsin päälle. Ajatuksena oli lämmitellä keitosta aina välillä uudelleen ja liotella kukista kaikki irti.

Tämän satsin tein vähän toisin. En käyttänyt ruokasoodaa. Löysin myöskin Luonnosta väriä lankoihin -kirjasta ohjeen, että ensin suljetaan villan suomut etikkavedellä, ja vasta sitten huuhdotaan ylimääräinen väri pois. Tällä systeemillä langasta tuli tummempi ja hieman sinisempi. Eka oli kuitenkin mun suosikki, vaikka tästäkin tuli oikein kaunis! Vasemmalla pohjana jotkut harmaankirjavat jämät Nalle Luontopolusta (oisko ollut tuohi tai joku semmoinen), oikealla luonnonvalkoinen Seiskaveikka.

Aikamoista puljaamistahan tämä värjäys on etenkin näin sisätiloissa, mutta kattilasta nousevat värin tekevät hommasta vaivan arvoista. Ihanaa, että ihmisellä on loma kerran vuodessa, niin voi tunata tällaisia vähän vaivalloisempiakin juttuja!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Juhan enstemmäiset kivenistutukset

Näistä töistä ei mitenkään voisi arvata, että Juhan aiempi kivenistutusmetodi on ollut pikaliima! Kohtuullisen messevä ranneke, etten sanoisi.

Ensimmäiseksi Juha otti työn alle keltaisen kvartsin, joka oli jotakuinkin toista senttiä pituudeltaan.

Seuraavaksi hän harjoitteli haararunkoa ja viistehiotun kiven istuttamista.

Vanhat, tylsät kalvosinnapit saivat uuden elämän. Juha irrotti niistä mekanismit ja rakensi tilalle napeiksi tällaiset haukansilmät.

Viikon päätyö oli Rouvalle tehtävä rannevanne, joka sisälsi sulatuspalleroisia sekä pyöreän ja markiisin viistehiotun kiven. Parhaillaan runkoa juotettiin kahden ihmisen voimin, ja onneksi ope pelasti lopulta tilanteen. Yksi neljästä vanteesta ei tahtonut mitenkään kiinnittyä koruun. Lopputulos oli ihan kaiken vaivan väärti, hieno!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Röpösormus

Tein itselleni kesällä 2013 skrympatun ja ylisulatellun sormuksen. Rouva Ihanainen olisi halunnut sellaisen myöskin. Vaan miehän en tee samanmoisia. Tehtiin pikainen suunnitelma: Kivi vaihdetaan toisenlaiseksi ja pinnasta tehdään vähän erimoinen. Toisin sanoen sellainen kuin sattuu tulemaan.

Kiveksi valikoitui arctic blue -värinen cubic zirconia. Itse en yleensä piittaa sinisestä, mutta tämä on tosi makea. Se on kuin jääpala. Ideana oli yhdistää vastakohtia, kiven bling-blingiä ja pinnan rosoisuutta ja patinaa. Ensimmäisen kerran käytin mustapatinaa, kotona miulla on tummennukseen käytössä rikkimaksa.

Nuo sulatuspalleroiset oli vaan ihan pakko laittaa kiven sivulle. Ne suorastaan kiljuivat haluavansa siihen. Skrympatusta päällisormuksesta jäi sisäpinnaltaan sen verran röpöinen, että tein sille ohuesta hopeasta vuoriksi toisen sormuksen. Kivenistutuksen tein umpinaiseen putki-istutukseen, joka oli ensimmäinen laatuaan. Aiemmin olen tehnyt tällaiset istutukset kartioon.

Tämä olisi hyvin voinut jäädä kotiinkin, hänestä tuli niin miun maun mukainen. Rouva Ihanainen piti siitä myöskin. Onneksi meillä on niin samankaltainen maku :-)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Varjoneulominen

Hetki sitten kertoilin, että sukkarintamalla on tekeillä salajuttuja. Nyt voi salat paljastaa, kun isommatkin sukat ovat löytäneet perille uuteen kotiinsa.

Kylläpä onnii tyhmä otsikko, kun en tahdo englanninkielistä termiä käyttää. Olenpa siis kokeillut illusion knittingiä, tai toiselta nimeltään shadow knittingiä. Se on veikeä tekniikka. Pelkkiä oikeita ja nurjia silmukoita yhdistelemällä saadaan kahdella värillä neulottua mitä uskomattomampia kuvioita. Suoraan edestä katsottuna neule näyttää vain tasaraitaiselta pinnalta, mutta viistosti katsoessa kuvio tulee esiin.

Mie en ihan tuollaiseen linkin Einsteinin kuvaan lähtenyt, vaan pysyttelin kivoissa kisuissa. Liisa toi Ihmemaasta mukanaan Irvikissan, joka välillä tulee ja välillä menee, aivan oman halunsa mukaan. Ohje löytyy yllättäin Ravelrysta nimellä Wonderland Socks.

Valitsin taaskin käyttöön perusNallea kakspuolosilla puikoilla. En mitenkään halua tehdä lörppösukkia, joten ensin vedin silmukat vähän vähille. 48 silmukalla ei oikein tule 39-kokoista sukkaa. Teinpä siis ekat koeversiot vähän pienempinä. Looppasin sukat varpaista lähtien ja tein kannaksi FKLH:t. Kyllä kolmelta kerältä neulominen oli taas mielenkiintoista. Isommat sukat tein muuten samoin, mutta otin molemmille sukille omat pyörönsä, puolitin kerät ja neuloin sukkia vuoron perään kaaviorivi kerrallaan.

Isompaan versioon vaihdoin kärjen, kannan ja varrensuun värin violettiin, ja neuloin 56 silmukalla, koska saaja tykkää mieluummin löysistä kuin napakoista sukista. Näihin molempiin sukkiin muutin vähän mallia. Varresta en halunnut valtavan pitkää, joten pienempään versioon lyhensin vähän kisun häntää.

Ihan hauska tekniikka se on tämäkin. Mitähän sitä seuraavaksi opettelisi? Kirjoneule houkuttaisi kovasti, etenkin kun lanitium ex machinan ylläripaketista kuoriutui juuri kaksi ihanaa ohutta sukkalankaa, oranssi ja ruskea. Oih, ne ovat silittelylankoja. Niitä vaan paijataan ja silitellään hellästi.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Railin tuotokset

Raili aloitti Kankaanpään viikon puhtaasti hopeahommilla. Röpövalssatusta levystä valmistui mahtavan kiva vyötiäinen/muurahaiskarhu -ranneke. En mitenkään muista, jotta kumpi malleista on pyöreäreunainen, kumpi tällainen neliömpi. Tämä on tosi kiva malli, joka sytytti livenä heti, vaikka kuvassa näytti silmääni ihan tylsältä.

"Filigraani"palloista oli tänä kesänä vuorossa hieman aiempaa filigraanimpi vaihtoehto. Tykkäsin tästä hirmuisen paljon, vaikken omaa versiota ehtinyt tekemäänkään. Mahdetaankohan ensi vuonna tehdä ihan aito filigraanipallo?

Kauniit sormukset; pyöreälle pyöreää ja neliskanttiselle neliskanttista muotoa.

Tämä oranssi cubic zirconia -sormus on hieno! Tästä tahdon ehdottomasti tehdä omanlaiseni version. Oikeanpuoleisen sormuksen teinkin jo. Meitä nauratti, kun kokosimme näyttelyä viikon päätteeksi, ja huomasimme tehneemme samanlaisen sormuksen samalla kivellä ja samassa koossa.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Onyks-spiraali sormuksessa

Kankaanpäässä kivenistutushommia piti vähän lämmitellä jollain vanhalla, tutulla istutustavalla. Mikäs siihen olisi paremmin sopinutkaan, kuin normaali pyöröhiottu kapussi. Kivi ja sormustyyli oli valittu jo etukäteen, sormus vain odotti tekemistään hävyttömän pitkään.

Kiveksi valikoitui 10mm:n american jet -onyks, eli normaali musta onyks. Aiemmin tehdystä kuukivisormuksesta lainattiin oili-tyyppinen rinkula kivenistutuksen ympärille. Rungosta tein pehmeästi neliön mallisen, jotta istutus pysyy paremmin sormen päällä. Kuvat eivät anna sormukselle aivan oikeutta, kun mokomat halusivat olla niin tummia. Ehkäpä niistä ainakin idea erottuu.

Tajusin juuri, että tässä taitaa olla ensimmäinen istuttamani musta kivi. Se on kirkkaan hopean kanssa melko tyylikäs, ettenkö sanoisi.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Lusikat jakoon

Nyt on aika aloittaa Kankaanpään kivenistutuskurssin ihanuuksien läpikäynti. Näitä postauksiahan sitten meinaten riittää! Ajattelin esitellä kurssikavereiden tuotoksia aina tekijä kerrallaan ja omiani sitten aina jossain muiden töideni lomassa. Iloa (?) riittää siis pitkäksi aikaa.

Hanna otti teemakseen vanhojen hopeakusikoiden kierrättämisen. Lusikoista tuli vallan upeita erivärisin kapussein. Varren sahaaminen puoliksi ja kiekuroiden erilainen kiperrys teki kaikista eri näköisiä.


Hanna löysi aikaa myös hiekkavaluhommille. Muotit hän teki ensin fimomassasta ja hiekkamuotit hän teki sitten noiden fimolätkien mukaan.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Terveisiä Kankaanpäästä!

Heippa kaverit! Tämä mörrimöykky on palannut Kankaanpäästä kursseilemasta. Hienoakin hienompi lomaviikko on ohi ja seuraavaa harrastuksen kohokohtaa täytyy odotella vuoden verran.

Kurssin vetäjänä toimi tuttuun tapaan Ari Vuorela Kankurinaitasta, ja kurssin aiheena oli kivenistutus. Tokihan olen nuita kivenistutuksia tehnyt ennenkin niinkuin tiedätte, mutta nyt tarkoitus oli oppia uusia tekniikoita ja hakea vähän varmuutta vanhoihin. Etukäteen ajattelin, että viikon pääaiheeksi otan hiertämisen. Muutaman kiven hiersin, mutta sitten treenasin kartio- ja putki-istutusta, reimari-istutusta ja perinteistä kapussin istuttamista. Uusia ideoita ja malleja on pää väärällään. Kyllä näillä aatoksilla pärjätään ensi kesän kurssiin asti! Ellei sitten ole pakko päästä jo aiemmin Kurikkaan kursseilemaan...

Meillä oli kiva, pieni porukka innokkaita oppilaita. Taso vaihteli miun harrastelijatasosta vuosikymmeniä harrastaneisiin ja hopeakurssien opettajiin asti. Kaikile varmasti jäi kurssista paljon oppia mieleen.

Viikko meni syödessä ja pajalla. Nukkua ei tälläkään kertaa juuri ehtinyt, pisimmät kauneusunet vetäisin viimeisenä yönä, neljä ja puoli tuntia. Nukuin aamulla pommiin ja heräsin vasta puoli seitsemältä, kun puoli tuntia paja-aikaa oli jo valunut ohi. Hirvitystä!

Jos sinulla koskaan on mahdollisuutta osallistua mille tahansa näistä kädentaidon kursseista, niin tartu ihmeessä tilaisuuteen. Jos samalla rahalla voi mennä Kankaanpäähän tai etelänlomalle, niin miun ei tarvitsisi edes miettiä. Ensimmäistä vaihtoehtoa suosittelen todella lämpimästi.

Jatkossa on luvassa taas monen monta postausta kurssikavereiden koruista, ja toki omistani myös. Ehkä kyllästymiseen asti? Kuvia kaikilta aiemmilta Vuorelan kursseilta löytyy muuten myös verkkokaupan kuvagalleriasta, galleria päivittyy aina ajan salliessa. Vanhempia kurssikuvia löytyy täältä.

Ura-alasin ja kivenistutuskirjan uusi painos menivät tilaukseen. Kihlasormukseni tiputti reissussa yhden timanteistaan hukan teille. Sormus jäi Taina Vuorelalle korjattavaksi ja samalla suurennettavaksi. Monta kärpästä yhdellä iskulla siis. Nyt pitänee poistua tekemään väliaikaissormus tuohon nimettömään, kun olo tuntuu vaillinaiselta ilman sormusta.