Toiset ne sanovat tätä kapa-leikkuriksi. Meillä tätä kutsutaan häyhäs-leikkuriksi. Onks tää makee vai onks tää makee?
Voin kertoa, että tää on huisin hieno, näppärä, kätevä, tukeva, nätti, toimiva ja himputin hienosti tehty vekotin. Hirmuisen hieno vempele.
Häyhäs-leikkurilla saa tehtyä näin siistiä leikkuujälkeä ohuen hopealevyyn, reunalle ei paljon filssipaperia kummempaa tarvitse näyttää. Tässä on hurautettu soiro 0,5mm:n hopeasta. Leikkuri nappaa yhtä lailla millisen messingin kuin teräksenkin.
Tyttö ei saanut pinksua leikkuria. Onneksi se oli kuitenkin tällainen metallinhohtosininen. Pienet fuksianpunaiset strassikukkaset koristelevat koko komeuden.
Metallikässymies on aika sälli. Aatelkaa ny, että mörrimöykyllä voi olla tämmöttinen kaveri, että se toiselle värkkää tämmösiä vempeleitä. Mie oon hirmu onnekas. Kiitos, Häyhäs! Ja joo joo, tähän piti kumminkin sanoa, että täähän on ny vaan tämmönen nopee hutasu ja sillee, vai mites se ny menikään. Oikeasti tämä on tosi siisti ja näpäkkä.