Halusin jotain rujoa, mutta silti kaunista. Tästä muotoutui lopulta aika vaikuttava jollain tapaa, vaikka koko onkin vain jotain 10x50mm ja kivenä vain yksi ainokainen 3mm:n cubic zirconia.
Pohjasta piti ensin tulla skrympattu sormusrunko, mutta ei se halunnutkaan sormukseksi. Alareuna alkoi käpristyä niin makealla tavalla, että se oli pakko jättää esiin ja näkyviin, joten levystä päättikin tulla riipus. Päälle asetettu, sulatettavaksi tarkoitettu levynpala alkoi näyttää aivan tiekirkko -kyltin kirkolta, joten sitäkään en voinut sulattaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Levy jäi siis silleen ja sai kaverikseen ainoastaan metsänvihreän cubic zirconian.
Huomatkaa, kuinka riipuksen yläreunasta osoittaa tuollainen sormi. Tämä oli taas sarjassamme niitä koruja, joihin en päässyt itse vaikuttamaan millään tapaa. On tämä vaan niin pöljää tekemistä joskus. Pöljää mutta mielenkiintoista.
Kurssitoverini Eero oli sitä mieltä, että ei tämän mikään ihmisen riipus ole. Tämä on kissan kravatti. Onneksi meillä asuu kissa, joten ei tarvitse tämän takia lähteä etsimään uutta laumanjäsentä.
Ai mieletöntä! Aatteles, että osasilla oli oma tahto ja maltoit antaa niiden viedä :-) Tää on niin mun makuun.
VastaaPoistaKyllä sinä koruntekijänä tiedät, että toisilla osasilla todellakin on oma tahto. Joskus vaatii itseltä tosi paljon, että ei lähde väkisin tekemään loppuun alkuperäistä ajatusta, vaan antaa osien viedä.
PoistaTyylikäs. Kunnioitan ihmisiä jotka antavat materiaalin viedä eivätkä seuraa ohjeita.
VastaaPoistaVoi kiitos Huopatossunen. Useimmiten runnon oman ajatukseni läpi osien kustannuksella, ja sitten en olekaan tyytyväinen lopputulokseen. Näin tuntee hassua onnistumisen iloa, vaikkei itsellä oikeastaan ollut osaa eikä arpaa tekemisessä :-)
PoistaMahtava riipus! Joskus se materiaali vaan "tietää" millaisessa olisi parhaimmillaan. Tämä toimii.
VastaaPoistaJuurikin näin! Turha sinne on mennä ihmisen ronkkimaan, mitä nyt pistää osat kiinni toisiinsa :-)
PoistaIhanan krohee, noin ne syntyy, ne joissa vaan on se jokin :)
VastaaPoistaSe onkin jännä, kuinka näistä vahingonlaukauksista yleensä tulee niitä kaikkein mieluisampia itselle. Hauskaa, kun ei itsekään etukäteen tiedä tekevänsä uutta lempparikoruaan :-)
PoistaOoooh! :) Uskomattoman ihanainen riipus <3
VastaaPoistaKiitos, Kaisa Reetta. Ollaan samaa mieltä :-)
Poista