torstai 21. elokuuta 2014

Värjäystä vuohenputkella

Tässä värjäyksen alkuinnostuksessa täytyy kokeilla kaikkia mahdollisia kasveja, mitä hyppysiini saan. Yksi kaikkein helpoimmista on tietennii vuohenputki. Sitä on takapihan lepikko väärällään.

Liottelin kokonaisina kerättyjä vuohenputkia pari päivää, kun jotenkin unohdin liotusämpärin kodinhoitohuoneen nurkkaan. Keittelin roippeita liedellä tunnin verran ja jätin ne harsopussiin liemeensä jäähtymään. Seuraavana päivänä, liemen jäähdyttyä, lisäsin joukkoon puretteeksi alunan. Tällä kertaa en lisännyt ollenkaan vettä, sillä lientä ei tarvinnut jäähdytellä.

Luonnonvalkoisesta Nalle-langasta tein oikein pitkän vyyhdin ja sidoin pasmalankoja vähän tavallista enemmän. Ajatuksena oli tehdä liukuvärjättyä lankaa, vyyhdin toinen pää mahdollisimman tumma ja toiseen päähän vain aavistus väriä.

Tämän takia uskalsin kokeilla sellaista, että laitoin langan kuivana kattilaan, aina pätkän kerrallaan. Järkeilin, että tällä tavoin kuivana lisättynä väri ei imeytyisi niin helposti ylöspäin. Tosin haittapuolena on se, että myös puretus on vaaleassa päässä aivan minimaalista, jos sillä nyt on jotain merkitystä. Esipuretettua lankaa ei vaan just ny sattunut olemaan saatavilla. Kuulemani mukaan Nalle on sellaista, ettei se ota nokkiinsa juuri mistään, ihan yhtä nariseva on ilman keittoa, keitettynä, puretettuna tai purettamattomana. Olenpa kuullut jonkun heittäneen kuivan vyyhdin Nallea lähes kiehuvaan väriliemeen, eikä mitään kummallista tapahtunut.

Tykkään tästä langasta aivan hirmuisen paljon! Nähtäväksi jää, kuinka se haluaa käyttäytyä neuleessa. Siitä minulla ei ole harmainta aavistustakaan. Olen neulonut itsevärjätyistä langoista niin vähän, ettei miulla ole mitään käsitystä siitä millaisen pinnan se sukkaan antaa. Tämä värjyypuuha on monellakin saralla kovin arvoituksellista ja yllätyksellistä. Tää on kivaa!

Mie haluasin värjätä lankaa siten, että väri liukuisi koko langan mitalta yhden värisenä aivan vaaleasta aivan tummaan. Mie en vaan keksi, että onko siihen muuta konstia, kuin syöttää lankaa kattilaan metri kerrallaan? Jos näin on, niin miten ihmeessäkummassa sen lankasyttyrän saa ikinä selvitettyä? Jos sinulla on tähän jokin vinkki, niin kiitollisna otan vastaan.

Edith lisää tähän vielä jälkikirjoituksen, että yksi idea edellämainittuun on muhimassa. Myöhemmässä vaiheessa täytynee kokeilla, kuinka metalliputki pelittää värjäilyissä...

10 kommenttia:

  1. Tulipa kauniin väristä lankaa, erityisesti tuossa viimeisessä kuvassa näyttää nii-in herkulta! :) Olispa kiva itsekin kokeilla värjäämistä. Sitä varten oon sipulin kuoriakin jemmaillut mutta kun ei saa koskaan aikaiseksi ryhtyä hommiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään siitä myöskin tosi kovasti. Värjäily on tosi hauskaa - ja sinä olet niin taitava neuloja, että sulla langat pääsisivät ihan oikeasti käyttöönkin. Huomaatkos, kun tyrkin sinua värjyykattilan suuntaan. Mulla olis suunnitteilla sipulinkuoret kerrosvärjäyksenä, kun nyt joskus saisin aikaan. Ehkä sitten talven pimeinä iltoina :-)

      Poista
  2. Ma oon taalla kuolannut aina naita sun varjaysten tuloksia. Ma en ole koskaan kokeillu. Pitaiskohan joskus? Hmmmmm. Ihanuuksia taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on hauskaa puuhaa, vaikkakin vähän työlästä ja lutraamista. Teilläpäin vois olla aika heinoja värjäyskasveja ihan luonnossa, ainakin sen verran mitä olen tuolla kansainvälisillä sivuilla silmitellyt.

      Tai sitten testailet ihan kool-aid -juomajauheilla, niilläkin saa hienoja vaikkei niin luonnonmukaisia. Jauhepusseja on käsittääkseni teillä helpommin saatavilla kuin täällä.

      Poista
  3. Voi että kun ihana väriherkku lanka. Näyttää tosiaan valmiina vyyhtinä niin kauniilta. Nyt sitten vaan puikot heilumaan ja katsomaan millaista jälkeä syntyy.

    Itsekin olin aikoinaan kova neulomaan (ja virkkaamaan), kunnes koruharrastus vei mennessään. No talvisin ehkä jotain pientä - sukkaa pukkaa. Muistan värjäilystäkin haaveilleeni, mutta en ikinä uskaltanut kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, mulla kävi juuri toisin päin. Ensin tuli helmihommat, ja sitten kivet ja hopea veivät mennessään. Sitten alkoi pienimuotoisesti neulominen, ja sitten tuli tämä värjyyhomma vielä rinnalle siihenkin.

      Poista
  4. Viimeisen kuvan vyyhdit on niin houkuttavia! Oot sie aika epeli värjäämään :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ajan pitää opetella ja tunata jotain, kun nyt 'vanhoilla' päivilläni keksin, ettei kaikkea tarvitse osata jo valmiiksi :-)

      Poista
  5. No justiinsa. Viime kesänä värjäily vei sydämen ja just kun ajattelin, etten tänä kesänä taida jaksaa niin vöripatojen äärellä hikoilla, niin tuo sun liukuvärjätty lanka näyttää niin kivalta, jotta täytynee pistää vielä pata porisemaan - ainakin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori, Anne-Mari :-D Pistä vaan pieni kattilallinen, niin ei tarvi koko pataa täyttää?
      Tosin vuohenputki voi antaa nyt ihan eri värin, kun mä olin värjännyt tän jo kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa.

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.