Heti alkuun annan postausvaroituksen. Tämän postaus sisältää pelkkää mäyräkoiraa. Tai oikeastaan kahta. Kuvia on luvattoman paljon. Kuvat ovat myös luvattoman huonolaatuisia, sillä kamera ei pysynyt pappakoilien perässä. Jos siis kärsit tällaisista asioista, niin palataan tutumpiin blogiaiheisiin seuraavalla kerralla.
Mun nimi on siis Teppo. Mä täytän tänään 12 vuotta. Tykkään tuunata itekseni omia juttujani, saunoa, jäljestää, opetella naksutemppuja. Kaikkee semmosta kivaa puuhaa. Syöminen on kivaa, varsinkin tuorekurkku on ihan parasta. Ikean pehmoparsa on paras lelu ikinä. Mä pidän kuria täällä meidän mettätontilla kaikille mettäneläville ja sit tolle mun laumalle. Välillä käyn kyllä vähän reissuilla, jos onnistun Mamman syynäämisestä huolimatta löytään jonkun reijän aidasta. Viimeeks menin saviseen vesiojaan mahalleni ja potkin takajaloilla oikein lujaa - ja pääsin tunkemaan aidan ali vapauteen. Emmä ikinä kauas mee, muutaman metrin vaan tonne aidan toiselle puolelle.

Tää on mun lapsuuskaveri Volvo. Sekin on kääpiömäyräkoira niinkuin mäkin, mutta sillä on vaan tommonen siistimpi karva. Ja korvissakin sillä on karvoja, toisin kuin mulla. Volvo on oikein mestarikoira, se on vaikka kuinka monen maan kauneuskunkku ja hirveen hyvä löytään mettästä hirviä ja semmosia. Se on monen maan toimitusjohtaja, tai joku valio noissa mettähommissa. Se on käyny paljon mua enemmän niissä semmosissa jälkikokeissa, ja on pärjänny kuulemma tosi upeesti. Emmää niistä niin ymmärrä, mä yritin sillon nuorna poikana kokeissa ettiä aina myyriä ja hiiriä. Se vasta oli kivaa hommaa.

Me tavattiin Volvon kanssa jotain 11,5 vuotta sitten. Siitä asti on pidetty enempi-vähempi yhteyksiä. Noi mammat on muka niin kiireisiä, että edelliskerran taiettiin nähä joskus kaks vuotta sitten tai jotain. Siinä välissä ehtikin sitte tapahtua aika ikäviäkin juttuja. Ekaks Volvon selkä meni kesällä 2013 ihan mäskäks onnettomuudessa, ja sit mun selkä nyt maaliskuussa. Vaan ollaan me vähä semmosia teräsvaareja, kumpikin ollaan tokeennuttu aika hyvin. Vaan kummankin mamma sanoo, että sillon meistä tuli vanhoja koiria kertalaakista, siihen asti oltiin oltu tosi pirteitä pomppu-ukkoja. Me sit päätettiin pitää vanhojen poikien kokoontumisajot, kun täytettiinhän me kerta yhteensä 24 vuotta.
Viime tapaamisesta oli vähä aikaa, mut ei se meitä haitannu. Huusin portilla kun syötävä, kun tajusin että ketä sieltä tulee. Kaveri ei yleensä autossa huuda, mut nyt sen huuto kuului jo sadan metrin päästä, kun se tajus tulevansa meille. Siinä me sitten vaihdeltiin vähä kuulumisia.
Vähän piti haistella ja kattella, että mites kaveri on muuttunut vuosien saatossa.
No ei näköjään mitenkään! Ihan samanlaista pomppuloikkaa kun piäninä poikinakin. Ei tässä kuulkaa ikä paljo paina, kun pikkupapat pääsee rokkaan.
Vähän mun piti isännän ominaisuudessa eka muistuttaa Volvolle, että edelleenkin mun selkä on kiellettyä aluetta. Mä oon Mamman mieliks ihan skidistä asti antanu kuulla, jos joku iskee tassulla mun selkään tai pomppii. Volvo ei eka muistanu sitä, mutta sit ku muistutin, niin no problemos.
Sit Volvolla oli vähän töitäkin tehtävänä. Sen piti mannekineerata johonkin juttuun tommonen kaamee loimi päällä. Mäkin kokeilin sitä, mut mummielestä takkia käytetään vaan talvella. Eikä toi ollu ees kunnon takki, joku semmonen hoitoloimi tai joku. Mä kyllä kuulin, kun Mamma mietti, että josko mullekkin pitäis hankkia tommonen. Mummielestä ei tarvi.
Si me päästiin juakseeeeeeen! Tällein me vanhat, selkävaivaset papparaiset köpötellään. Haistakoon huilu, jos joku on sitä mieltä et me ollaan jotain vaivasii.
Jeeeeee - tää on kivaaaaa! Vähä tuli kuuma, kun hellettä piisas näitten treffien aikaan, mut ei se haitannu.
Hei, hidastetaaks jo? Me ajetaan kohta toi mun Mamma kumoon, jos juastaan viälä pitkemmälle.
Mun kaveri. Mun eka ja paras kaveri. Volvoo on aina yhtä kiva nähdä. Nytkin meilloli ihan sikakivaa, vaiks oltiin jonkun verran ihan omissa oloissammekin. Noi mammat kun juorus kai jotain tosi monta tuntia, niin ei jaksettu tuunata koko aikaa.
Pikku-ukko pääsi kölliin terassilla mun riipputuoliin. Se sopii aika hyvin Volvonkin väreihin, vai mitä ootte mieltä?
Tässon vielä musta yks kuva. Mamma sanoo, et tässon melkein se sama pilke silmäkulmassa, mikä oli aina nuorna miähenä. Pilke ja pilke, ei sitä koko aikaa jaksa pilkistää.