torstai 11. syyskuuta 2014

Pienten Pappojen Pileet

Heti alkuun annan postausvaroituksen. Tämän postaus sisältää pelkkää mäyräkoiraa. Tai oikeastaan kahta. Kuvia on luvattoman paljon. Kuvat ovat myös luvattoman huonolaatuisia, sillä kamera ei pysynyt pappakoilien perässä. Jos siis kärsit tällaisista asioista, niin palataan tutumpiin blogiaiheisiin seuraavalla kerralla.

Mun nimi on siis Teppo. Mä täytän tänään 12 vuotta. Tykkään tuunata itekseni omia juttujani, saunoa, jäljestää, opetella naksutemppuja. Kaikkee semmosta kivaa puuhaa. Syöminen on kivaa, varsinkin tuorekurkku on ihan parasta. Ikean pehmoparsa on paras lelu ikinä. Mä pidän kuria täällä meidän mettätontilla kaikille mettäneläville ja sit tolle mun laumalle. Välillä käyn kyllä vähän reissuilla, jos onnistun Mamman syynäämisestä huolimatta löytään jonkun reijän aidasta. Viimeeks menin saviseen vesiojaan mahalleni ja potkin takajaloilla oikein lujaa - ja pääsin tunkemaan aidan ali vapauteen. Emmä ikinä kauas mee, muutaman metrin vaan tonne aidan toiselle puolelle.

Tää on mun lapsuuskaveri Volvo. Sekin on kääpiömäyräkoira niinkuin mäkin, mutta sillä on vaan tommonen siistimpi karva. Ja korvissakin sillä on karvoja, toisin kuin mulla. Volvo on oikein mestarikoira, se on vaikka kuinka monen maan kauneuskunkku ja hirveen hyvä löytään mettästä hirviä ja semmosia. Se on monen maan toimitusjohtaja, tai joku valio noissa mettähommissa. Se on käyny paljon mua enemmän niissä semmosissa jälkikokeissa, ja on pärjänny kuulemma tosi upeesti. Emmää niistä niin ymmärrä, mä yritin sillon nuorna poikana kokeissa ettiä aina myyriä ja hiiriä. Se vasta oli kivaa hommaa.


Me tavattiin Volvon kanssa jotain 11,5 vuotta sitten. Siitä asti on pidetty enempi-vähempi yhteyksiä. Noi mammat on muka niin kiireisiä, että edelliskerran taiettiin nähä joskus kaks vuotta sitten tai jotain. Siinä välissä ehtikin sitte tapahtua aika ikäviäkin juttuja. Ekaks Volvon selkä meni kesällä 2013 ihan mäskäks onnettomuudessa, ja sit mun selkä nyt maaliskuussa. Vaan ollaan me vähä semmosia teräsvaareja, kumpikin ollaan tokeennuttu aika hyvin. Vaan kummankin mamma sanoo, että sillon meistä tuli vanhoja koiria kertalaakista, siihen asti oltiin oltu tosi pirteitä pomppu-ukkoja. Me sit päätettiin pitää vanhojen poikien kokoontumisajot, kun täytettiinhän me kerta yhteensä 24 vuotta.

Viime tapaamisesta oli vähä aikaa, mut ei se meitä haitannu. Huusin portilla kun syötävä, kun tajusin että ketä sieltä tulee. Kaveri ei yleensä autossa huuda, mut nyt sen huuto kuului jo sadan metrin päästä, kun se tajus tulevansa meille. Siinä me sitten vaihdeltiin vähä kuulumisia.
 
 Vähän piti haistella ja kattella, että mites kaveri on muuttunut vuosien saatossa.

No ei näköjään mitenkään! Ihan samanlaista pomppuloikkaa kun piäninä poikinakin. Ei tässä kuulkaa ikä paljo paina, kun pikkupapat pääsee rokkaan.

Vähän mun piti isännän ominaisuudessa eka muistuttaa Volvolle, että edelleenkin mun selkä on kiellettyä aluetta. Mä oon Mamman mieliks ihan skidistä asti antanu kuulla, jos joku iskee tassulla mun selkään tai pomppii. Volvo ei eka muistanu sitä, mutta sit ku muistutin, niin no problemos.

Sit Volvolla oli vähän töitäkin tehtävänä. Sen piti mannekineerata johonkin juttuun tommonen kaamee loimi päällä. Mäkin kokeilin sitä, mut mummielestä takkia käytetään vaan talvella. Eikä toi ollu ees kunnon takki, joku semmonen hoitoloimi tai joku. Mä kyllä kuulin, kun Mamma mietti, että josko mullekkin pitäis hankkia tommonen. Mummielestä ei tarvi.

Si me päästiin juakseeeeeeen! Tällein me vanhat, selkävaivaset papparaiset köpötellään. Haistakoon huilu, jos joku on sitä mieltä et me ollaan jotain vaivasii.

Jeeeeee - tää on kivaaaaa! Vähä tuli kuuma, kun hellettä piisas näitten treffien aikaan, mut ei se haitannu.

Hei, hidastetaaks jo? Me ajetaan kohta toi mun Mamma kumoon, jos juastaan viälä pitkemmälle.

Mun kaveri. Mun eka ja paras kaveri. Volvoo on aina yhtä kiva nähdä. Nytkin meilloli ihan sikakivaa, vaiks oltiin jonkun verran ihan omissa oloissammekin. Noi mammat kun juorus kai jotain tosi monta tuntia, niin ei jaksettu tuunata koko aikaa.

Pikku-ukko pääsi kölliin terassilla mun riipputuoliin. Se sopii aika hyvin Volvonkin väreihin, vai mitä ootte mieltä?

Tässon vielä musta yks kuva. Mamma sanoo, et tässon melkein se sama pilke silmäkulmassa, mikä oli aina nuorna miähenä. Pilke ja pilke, ei sitä koko aikaa jaksa pilkistää.

22 kommenttia:

  1. Oih, mäyräkoirat ovat ihan parhaita! Meillä ei ole koiraa eikä voi tullakaan, mutta jos tulisi, se olisi juuri mäyräkoira. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää tyyppi tuli mulle oikeastaan vahingossa - ja vei ison osan sydämestä oitis.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Meidän rakkaat pikkupapat <3 On ne vaan niin... pappoja.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Eiköstä vain! Karvaisempi versio täällä kiiittää ihasteluista.

      Poista
  4. Ihanat mäykyt! <3 Noi silmät, mahtava pilke siellä onkin :)

    VastaaPoista
  5. Miljuunasti synttarionnea mun omalle armaalle Tenhopetteri paapparaisukalle! ♥♥♥ Niin ne vaan arvokkaasti tai ohom vahemman arvokkaasti loikkien ja kirmaten vanhenee. Mun muru nayttaa niin hyvakuntoiselle ettei tosi. Gimlilta hirmuisesti synttarionnteluterkkuhaukkuloita! Olis niin kiva paasta vetamaan rintarinnan myyriaisjuoksua mutta hitsit tota valimatkaa. Halit niin koiruuksille kuin omistajillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me muistetaan ne käpiksen vormularalliradat silloin motskariaikoina. Vauhti on siitä himppusen kyllä maltillistunut.

      Poista
  6. Oih, ihana postaus, ihanat kuvat! <3

    Silmänpilke vaikuttaa näytön tällekin puolen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synttäreiden jälkeen karvaisempi pikkupappa taisi palata lapseksi jälleen. Lelut ovat saaneet kyytiä ja huutia, tulipa jollekin tehtyä lobotomiakin. Sellaista on ilo seurata.

      Poista
  7. oi tuota mäykkyjen elämää. ihanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teppo on nimetty myöskin PikkuProfessoriksi. Yleensä kesäpäivään kuuluu tärkeänä tehtävänä pihaniityn myyrätilanteen tarkistus, ja silloin hän näyttää aivan perhoshaavin kanssa liihottelevalta professorilta.

      Poista
  8. Voi Teppo, minkä teit! ;)
    Niin ihana postatus, oikein on ilo kattella papparaisten menoo. Ootte molemmat niin tositosi hurmaavii. Ja ihan hirmusti onnee 12-vuotiaalle!
    T: Elli ja sen emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellikin olisi mahtunut hyvin joukkoon mukaan. Me kutsutaan teidät sitten 30-vuotispäiville!

      Poista
  9. Voi mitä pappoja, Onnee vaan molemmille, aivan ihanan suloisia ootte :) Meidän tytöt, ikälikat, ois ihan haltioissaan tavatessaan noin terhakkaat pojat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uijui, ja täällä olis ollut lääniä missä rällätä. Tai astella arvokkaasti, kuten tytöt saattaapi tehdä. Mä kun tunnen vaan näitä rämäpääpoikia :-)

      Poista
  10. On teillä vaan ollu kiva päivä! Eipä paljon ikä painanut. Onnittelut Tassulan väeltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tassulaan! Oli kyllä tosi hauskaa. Tästä saattaa tulla syyskuinen perinnepostaus, kun tuota ikääkin alkaa kertyä. Jokaiset bileet kun voivat olla se viimoiset.

      Poista
  11. Suloistakin suloisempia tassukoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilehileet ja parkettien partaveitset kiittää omasta ja virman puolesta!

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.