Mietin, mitä miulle tarkoittaa ilo. Se tarkoittaa hyvin paljon juttuja, erilaisia merkityksiä, asioita, tapahtumia, tunnelmia, ihmisiä, kaikkea. Ilo on sellaista kokonaisvaltaista elämänriemua, mitä pitäisi muistaa etsiä ja löytää joka päivä.
Jostain ihmeestä tulin ajatelleeksi vuoripuroa. Vettä, joka tulee kaukaa vuorilta, pitkän matkan takaa. Se on jääkylmää, melkein hileistä, niin raikasta että hampaisiin ottaa. Se solisee ja hyppii kivien yli, pirskahtelee riemuisasti ja roiskuu paljaille varpaille niin että täytyy vetää henkeä oikein syvään. En mie tiedä, mistä sellainen mielikuva tuli päähäni. Tietääkseni en ole koskaan kastanut varpaitani vuoripurossa.
Tässä nämä kaksi pallerokaverusta ovat vielä viimeisen kerran yhdessä. Keltainen sitriini ja arktisen sininen cubic zirconia hopean sylissä.
Kas kun se ei ole harkinnu ruveta kirjailijaksi
VastaaPoistaEhkä ei ihan kannata päivätyötä jättää, luulen ma. Vaan puhumisen pikakursseja voisin järjestää. Ja etenkin puheensalauskursseja, joo!
PoistaOlen uinut (kastautunut) vuoripurossa ja sen hetken oot kyllä vanginnut tuossa!
VastaaPoistaIhan tietämättä, kokematta itse. Olisi hienoa joskus kokeilla vuoripuron kylmyyttä.
PoistaIhanan raikkaita kuplarykelmiä! Mullekin tulee nyt eräs miellyttävä vuoripurokokemus mieleen, tosin uimaan en ikinä menisi niin kylmään.
VastaaPoistaSattuipas tämä vuoripuro nyt sopivasti. Kiva jos tuli mukavia mielleyhtymiä!
Poistaja ihan odottaa vuoripuron pisaran pirskahtavan kun koruja katsoo, kaunista sekä sanoin, että kuvin :)
VastaaPoistaTuo cz on jotenkin niin jäätävän kylmän ja silti iloisen auringonpaisteisen näköinen, että hyssyrät sentään. Onneksi se ei jäädä oikeasti.
PoistaUpea koru!
VastaaPoistaKylläpä on kaunis ja ihana!
VastaaPoistaVoi! se pirskahtelee kuin jääkylmä tunturipuro,todellakin!
VastaaPoistaIhana koru! <3 <3 <3
Kaunis kiitos Huopatossunen, JennyF ja Kaisa Reetta!
VastaaPoista