sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ei ole kihlasormuksen korvannutta

Hukkasin kesäkurssilla kihlasormuksestani yhden pikkuriikkisen timantin. Ei ollut mitään jakoa lähteä etsimään sitä, kun en tiennyt että koska ja missä se oli pudonnut. Pyysin sitten, josko Vuorelan Taina etsisi miulle uuden pikkutimantin, huoltaisi sormuksen ja samalla vähän suurentaisi sitä. Himppusen kun sormen koko on tässä vuosien varrella muuttunut.

Sormi tuntui kovin alastomalta kun yksi sormus uupui. Päätinpä sitten väsätä siihen pikaisesti hopeasta kuperan sormuksen, johon mukailisin kirjoitusta ja laittaisin spiraalin kiertämään. Siitä mitään tullu :-) Sormus oli liian leveä, vaikka tein siitä alle senttisen. Sitten se murtui muokkausvaiheessa ja lennähti sälälaatikkoon.


Eikun toinen sormus työn alle, tällä kertaa ilman kirjoitusta ja ohuempana. Muuten ihan hyvä, mutta tää ei sovi mun vasempaan nimettömään. Oikeaan se sopii kyllä. Huoh. Jouduin siis odottamaan sitä oikeaa sormusta takaisin, en mie osannut käyttää tuossa kädessä mitään muuta kuin sitä aitoa ja oikeaa.

12 kommenttia:

  1. Kaunis sormus, kyllähän tuota kelpaa siinä oikeassa nimettömässä pitää :) Vasenpaan taitaa tosiaan kuulua vain se aito :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon tämä on ollut käytössä. Ei siinä vasemmassa kädessä voi pitää muuta kuin alkuperäistä, tuntuu muuten kummalliselta.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Lotta! Niin minunkin mielestäni :-)

      Poista
  3. Rakkaan esineen - ja vielä kihlasormuksen! - kadottaminen tuntuu varmasti siltä kuin itsestä olisi kadonnut pala pois...

    Kaunis korvike kuitenkin tämä tekemäsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sormuksesta hukkui vain yksi kivi, ja sekin on saanut jo korvaajan. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

      Poista
  4. Oi todella - vaikka kadonnutta ei saa takaisin, niin se voi säilyä ajatuksella tehdyssä korvikkeessa. Sinä osaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mun piäni timangi säihkyy jossain Kankaanpään soralla. Tuokoon iloa jollekulle toiselle :-D

      Poista
  5. Kiva korvike, vaikkei mahtunutkaan...
    Toivottavasti saat sormukseesi uuden timantin ja kokoakin lisää nopsaan:)
    Mun sormukset lojuu laatikossa. Töissä ei voi pitää ja jatkuva puljaaminen sormeen ja pois varmasti saa kadottamaan ne jonnekin pukukopin lattian rakoon. On toki kokokin muuttunut aikojen saatossa.
    Mies taasen mursi sormensa pyöräretkellä ja sormus jouduttiin leikkaamaan pois. Nyt hänenkin sormus lojuu kaapissa ja olemme molemmat ilman.
    Olisikin vänkää mennä ostamaan uudet kihlat 23v,n jälkeen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, olisko pikkuisen hienoa käydä ostamassa vaikka 25-vuotiskihlat?! Aika huippua, sanoisin.
      Onneksi teillä ei käynyt pahemmin sormen kanssa. Joskus nuo sormukset saattavat tehdä isoakin vahinkoa.
      Mulla on onneksi takaisin uuden veroinen, oikean kokoinen sormus takaisin kotona. Nyt on tuttu olo.

      Poista
  6. Joskus tämä on vaan tällaista. Kaunis sormus, harmi, ettei sopinutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä sopi kuitenkin johonkin sormeen, suunnitelma vaan muuttui matkan varrella. Onneksi aina omia koruja tehdessä voi vaihtaa Plan B:hen :-D

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.