Ystäväiseni oli löytänyt kirpparilta perinteisiä meripihkaisia ja 'meripihkaisia' turistikoruja. Turistikorulla tarkoitan sellaisia siimaan perättäin pujoteltuja samanlaisia helmiä, korun kiinnitys kierrelukolla. Sellaisia koruja, joita myydään jokaisessa turistirysässä ja rantakaupassa 3kpl/10€. Samaan satsiin oli eksynyt hauskoja keramiikkahelmiä, jotka oli pujotettu satiininauhaan. Helmet olivat ystävän mieleen, mutta korut olivat aivan liian tiiviitä. Ne oli siis rakennettava uudelleen oman näköisiksi.
Meripihkasta sirut ja rondellit ovatten oletettavasti aitoja, isot möhkylät pikemminkin muovia. Niitä ei montaa uusiin versioihin eksynytkään. Kaveriksi laitettiin tällä kertaa hopeoitua korumetallia, muutama helmihattu ja vuosia laatikoissa pyörineitä linkkejä sekä jokunen punainen akaattipötkylä.
Korviksia tuli väkerrettyä muutama pari. Hyvin peruskamaa höystettynä muutamalla pienellä tai vähän isommalla korumetallihelmellä.
Pidempään kaulakoruun sujautin joukkoon muutaman akaattipötkylän, ketjua ja pussukasta löytyneen ison riipuksen.
Rannekoruun pääsi useampikin nuita muovisoikuloita. Samaa linjaa on tämäkin, hyvin yksinkertainen. Toivon, että siinä on kuitenkin tarpeeksi toivottua ilmavuutta.
Lyhyeen kaulaversioon tuli pelkistetysti ainoastaan sinisiä helmiä ja kukkalinkkejä ilmavuutta tuomaan.
Rannekorussa on ainoastaan pussukan helmiä. Lukon vastakappaleeksi laitoin tuollaisen valmiin korumetallirinkulan.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kyllä näitä väännettiin kuin Iisakin kirkkoa, vaikkei koruissa mitään erityisen mullistavaa olekaan. Monen korun väkertäminen samoista matskuista, ilman hopeaa ja kiviä, on mulle vähän vaikeaa. Loput muovipalat heivasin surutta roskiin, kun en halunnut kuskata niitä enää kotiin. Palautteen perusteella korut taitavat päästä aktiivikäyttöön. Hyvä niin <3
Korviksia tuli väkerrettyä muutama pari. Hyvin peruskamaa höystettynä muutamalla pienellä tai vähän isommalla korumetallihelmellä.
Toisesta kaulakorusta tein hyvin lyhyen, toki laitoin pienen jatkoketjun. Minkä tahansa sirujen käyttö on mulle hyvin vaikeaa, kun en meinaa mitenkään hyväksyä, että sirujen välistä voi pilkottaa lanka.
Pidempään kaulakoruun sujautin joukkoon muutaman akaattipötkylän, ketjua ja pussukasta löytyneen ison riipuksen.
Rannekoruun pääsi useampikin nuita muovisoikuloita. Samaa linjaa on tämäkin, hyvin yksinkertainen. Toivon, että siinä on kuitenkin tarpeeksi toivottua ilmavuutta.
Siruja jäi vielä sen verran, että niistä sai rakennettua helinäriipuksen pitkään ketjuun.
Keramiikkahelmillä jatkoin samaa linjaa.
Pidempään, lukottomaan, ketjuun lisäsin keramiikan ja kukkalinkkien lisäksi muutamia kirkkaita lasihelmiä.
Lyhyeen kaulaversioon tuli pelkistetysti ainoastaan sinisiä helmiä ja kukkalinkkejä ilmavuutta tuomaan.
Rannekorussa on ainoastaan pussukan helmiä. Lukon vastakappaleeksi laitoin tuollaisen valmiin korumetallirinkulan.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kyllä näitä väännettiin kuin Iisakin kirkkoa, vaikkei koruissa mitään erityisen mullistavaa olekaan. Monen korun väkertäminen samoista matskuista, ilman hopeaa ja kiviä, on mulle vähän vaikeaa. Loput muovipalat heivasin surutta roskiin, kun en halunnut kuskata niitä enää kotiin. Palautteen perusteella korut taitavat päästä aktiivikäyttöön. Hyvä niin <3
Kylläpä tuli tyylikkäitä meripihkakoruja.
VastaaPoistaMinullakin olisi kymmeniä vuosia vanhoja meripihkakoruja, jotka kaipaisivat vähän modernimpaa ilmettä.
Pitää vaan uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel ja purkaa korut. Mulla on tuolla työpöydällä kolme tekemääni korua. Kaksi on jo palasteltu ja kolmas odottaa vuoroaan. Niistä tulee Jotain Ihan Muuta kuin alkuperäinen versio.
PoistaJa paras kiitoshan on se, että niistä tulee käyttökoruja ja ovat mieluisia. =)
VastaaPoistaKyllä nuo tulis mullakin käyttöön, hienoja siis tuli.
ps. nyt on rutut värjätty ja tehty. ;D
Onneksi olivat olleet mieleisiä nämä uudet versiot. Ehkäpä uskaltaudun pian taas tuunaushommiin, kun nyt noilta muilta lankatöiltä ehdin.
PoistaOletpa ollut ahkera :) Kauniita meripihkakoruja, niihin on säilötty kesän lämpö ja väri.
VastaaPoistaMeripihka on kyllä kaunista. Muutamaa kapussia tuolla olen säilönyt vuosia... Krhm. Niistä varmaan pitäisi joskus väkertää jotakin :-)
PoistaMeripihka on kaunista, olitpa ahkera ja sait aikaan monta niin kivaa (tarkoitan todella oikeesti, kivaa!) korua. Varmaan pitäisin mieluummin kuin pötkönauhaa :-)
VastaaPoistaJa kuvatkin on sulla nii hyviä, minun viikonlopun ajan korukuvat on aivan kummallisia...
Ne pötkönauhat olivat aika legendaarisia, semmoisia kun ne nyt ovat. Muutama hematiittipötkö taitaa löytyä tuolta omastakin laatikosta...
PoistaKuvaaminen tähän aikaan vuodesta on aika vaikeaa, varsinkin kun en ole muutenkaan mikään kuvailija :-) Valoisan aikaan ei juuri tule oltua kotona, niin kuvista tulee mitä tulee.
Kauniiksi olet tuunaillut meripihkan. Joskus turistikohteissa miettinyt, että missä luuraa ne oikeat koruntekijät, joiden koruissa olisi jotain ideaakin. Mutta ehkä ne pitää osata hakea jostain sivukujilta.
VastaaPoistaTosiaan, sun kuvat on hyviä.
Kyllähän niitä 'oikeita koruntekijöitäkin' on jossain oltava. Ei paikallisilla ole turistirihkamaa yllä. Vaan kun ne turistikorutkin näyttää siellä kohteessa ihan kivoilta, niinkuin värikkäät vaatteet tai vielä värikkäämpi taidekin. Kotona ne eivät sitten olekaan yhtä hienoja.
PoistaNyt on jotenkin sellainen tuunausmeininki ylipäätään menossa. Missiona on saada omat vanhat korut taas pitokuntoon.