sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Raglan -hartialämmike/Ei mennyt kuin Römssöös

Maria Rajapuun oksilta pisti mulle keväällä helposti toteutettavan haasteen. Mä olen laiska vastaamaan haasteisiin, mutta tämä(kin) työ oli mielessä heti haasteen saatuani. Haasteessa ideana oli siis esitellä joku homma, joka ei mennyt ihan putkeen. Tarkoitus onkin ihan reilusti kaivella niitä kauhistuksia kaapin perältä muiden iloksi. TsiSiskoilla on ainakin kiva postaus aiheesta. Haasteen saapi napata tästä ken tahtoo, olisi kiva jos linkkaisit mieleenpainuvan römssööläisesi miullekin päin nähtäville!

Keltanokkaisena neulojana ja neuleiden käyttäjänä olen huomannut, että en osaa käyttää huiveja. Ne jotenkin valuvat ja tippuvat ja lenksottavat ja tekevät kaikkea muuta paitsi pysyvät hyvin paikallaan. Poikkeuksen muodostaa Salkkarit, mutta nyt halusin jotenkin huivimaisemman hartialämmikkeen.


Jostain netistä - ahaa, näyttää olevan ravelryn linkki, ihme! - löysin tällaisen viittamaisen huivin ohjeen nimeltään Raglan Shawl. Langaksi valikoitui lämpimän tummanruskea CascadeYarnsin Heritage Silk (85% merino/15% mulberry silk, 400m/100g, toista vyyhtiä) ja muistaakseni nelosen pitkät pyöröt.

Raglan-lisäysten jälkeen jaksoin kutoa sileää jonkun sentin ennenkuin kyllästyin tyystin ja kokonaan. Sittenpä jatkoin reunakuviolla, ja tein sitä vähän enemmän kuin ohjeistetut 2-3 kertaa. Päättelystä en halunnut liepsuttavaa kuten JSSBO:lla tuntuu tulevan. Ainoa muu tuntemani päättely tehdään ylivetokavennuksin. Just joo, oon ihan pro. Knitfreedom.com -sivuilta löytyy apu pulmaan kuin pulmaan, niin tähänkin.

Kaikkiaan huivista jäi vähän matala, mutta ehkä mä kestän sen. Kyllähän tuonne ne hartiat mahtuu alle. Sitten siitä tuli ympärysmitaltaan vähän pieni. Eikä se pysy harteilla. Sille täytynee neuloa vielä jotkut lipareet, joihin laitan kiinnitysnapin tai teen huivineulan. Tai laitan tän jonkun pienemmän ihmisen lahjalaatikkoon. Miks mä tuhrasin mun ihanan silkkimerinolangan tähän, kun tää ei ole edes mun näköinen? Kysynpähän vaan. Pienuudenkin kestäis jos se edes toimis. Ja kun kukaan lähipiiristä ei edes käytä mitään liepareita, niin en  voi lahjoakaan ketään. Huoh. Neulominen on kiva harrastus. On se. Oikeasti. Taidan purkaa tän, kun kuvakin valehtelee. En näytä itseltäni ollenkaan. Ja sain kuvattua kaikkea muuta paitsi sitä huivia. Mut koirun kanssa kaksin oli hauska kuvata, eli ei menny hukkaan tämäkään!

14 kommenttia:

  1. Mun mielestä tuo näyttää ihan kivalta. Ainakin se, mitä kuvausassarin takaa näkyy... Mikä se haaste oli?
    Salkkari se on täälläkin puikoilla jälleen kerran taas. Se kun on ihan toimiva juttu ja onnistuukin aina kun on tarpeeks monta kertaa harjoitellut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, Marian blogi onkin näköjään hävinnyt :-(
      Haasteena oli siis esitellä kuvin tai sanoin joku kässy, joka ei mennyt ihan niin putkeen... Löysinpä TsiSiskoilta saman haasteen, laitan linkin tähän. Haaste kierssi keväällä ainkain kässyblogeissa.
      http://tsisiskot.blogspot.fi/2014/04/ei-mennyt-kuin-stomsassa-haaste.html

      Poista
    2. Hih. En mä taida tuohon mitään haastetta tarvita. Noit pieleen menneitä kun tulee esiteltyä ihan muutenkin :)

      Poista
  2. Minunkin silmään tuo näyttää ihan sopivalta huivilta. Ja ihana väri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väri ja lanka ovat kyllä ihanat, ne iosui ihan nappiin. Ehkä mä sittenkin alan suunnitella tälle huivineulan tekemistä hopeasta.

      Poista
  3. Aina ei voi onnistua, ei edes ihan joka kerta :D

    Sinulla on suloinen kuvauskaveri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaveri tekee homman vähän haasteelliseksi :-D Kahdeksanvuotias 'juniori' kun haluaisi pussailla ja halailla aina kun ihminen kyykistyy kosketusetäisyydelle.

      Poista
  4. Minunkin silmääni huivi näyttää todella kauniilta! <3

    Ihana kuva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huivista näkyy vain niin pieni osa, että se hämää! Kuva on valittu tarkoituksella haasteeseen sopivaksi, kun kuvaaminenkaan ei mennyt ihan römssööläisittäin :-D

      Poista
  5. Heh... voin kertoo, ettei se tuolla Strömsössäkään mene aina ihan putkeen... se kun tässä mein paikkakunnalla ja oivallinen piknik paikka kesäisin... viime vuoden kesällä sinne sitten vietiin mun sisko poikainsa kans ku olivatten käymäs... sisko sai komean pläjäyksen taivaalta niskaansa. ;D Liekö sitten lokki ollu sitä mieltä, ettei sielä passaa lomailla vai mikä.
    Hmm... ootkos miettinynnä huivineulaa vanhasta lusikasta tehä? Mulla ois idea ku sais vaan alotettua, mutkuu mä en toisaalta raaski haaskata noit isän ja hänen veljiensä vanhoi hopeisia palkintoluskoita, ku nimenomaan pelottaa ettei mee ku strömsössä. ;P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kauhea, siinä on ollut lokilla melkoinen sihti! Että hyvää piknikin jatkoa vaan...

      Huivineula-ajatusta olen pyöritellyt päässäni. Juurikin eilen keksin tuon lusikan, melkoinen sattuma. Tosin se on vielä kovin kaukana toteutuksesta tuo ajatus. Olisi hieno pakata lahjahuivin mukaan myös hieno neula!

      Poista
    2. Sihtiä oli juu, kyllä me aika äkkiä sieltä suoriuduttiin sitten kotio. =)

      Huivineulaksi mulla on parikin ideaa jo jalostettuna... kun uskaltais lähtä kokeileen vaan. ;D Mullahan ei tuota juottamismahdollisuutta ole kotona, niin simmosia simppeleitä on, mutta kuitenkin. Innolla odotan millasen idean jalostat. =)

      Poista
    3. Vähintään yhtä innolla mä odotan sun versioita! Mielenkiintoista, erittäin mielenkiintoista.

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.