sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Yhtä tuskaa

Olen jokunen vuosi sitten väkerrellyt itselleni kaulaan millisestä hopeasta 4 in 1 puolipersialaista. Silloin tekemiseen innosti lempinimi tuska, toiset kutsuvat lituskaksi tai käärmeketjuksikin. Tuska kuvaa siis ketjun aloittamisen vaikeutta. En muista siinä olleen mitään erityisen hankalaa.

Nyt tuli mieliteko saada kaulakorulle kaveriksi rannekoru. Sen aloittaminen olikin sitten yhtä tuskaa, kunnes tajusin liiskata aloitusrenkaat sinitarraan. Näin ne pysyvät paikallaan parin ekan lenkin kiinnityksen ajan, jonka jälkeen homma sujuu kuin itsestään.

Tästä ekasta versiosta, kuvassa taaempana, tuli aivan liian pikkusievä ja hentoinen. Jotenkin epähuomiossa olin veivannut vähän turhan pieniä lenkkejä. Mullehan näitä sattuu tämän tästä - ihan epähuomiossa. Tämä päässee patinapataan siinä vaiheessa kun sinne on menossa jotain muutakin. Ei se käyttämättä jää, ei todellakaan.

Olipahan hyvä syy punoa toinenkin tuska. Nyt otin vähän jytkympää lankaa, 1,2-millistä. Kokeilin tähän laatikkolukkoa, kun Rouva Ihanaiselle on hakusassa helppokäyttöinen lukko. Tämä  ei ollut sitä. Lukossa ei ole ns turvakoukkua, joten siihen oli laitettava turvaketju. En tykkää turvaketjuista käytössä, en. En vaan raaski ottaa riskiä korun katoamisesta, varsinkaan näillä hopean hinnoilla. Lukon kielen klipsi on myöskin mahdottoman pieni. Jopa mun kynsillä tämän käyttö on hankalaa. Etsintä siis jatkuu.

Alunperin en mitenkään ihastunut tähän ketjumalliin. Taidan olla vähän hämäläinen... Muutaman vuoden kypsyttelyn jälkeen se näyttää oikein kivalta. Tästä tuli ihan kiva kolmikko.

14 kommenttia:

  1. Uuuh, mikä kärsivällisyys. Pitikö lenkit vääntää itse langasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu juu, itepä tietty veivattu ja sahattu. Ei tartte auttaa, kato :-D

      Poista
  2. Hieno ketjumalli tämäkin!
    Mukavaa sunnuntaita :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli taas niitä nopsa mutta helppo -malleja, kun sai alun pari rinkulaa mallilleen.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Nämä on niin näyttäviä, vaikkain yksinkertaisia. Mikä hienointa, niin sopii arkeen ja juhlaan, miehelle ja naiselle. Ei tartte olla ilman ranneketta.

      Poista
  4. Todella kauniita ketjuja! Käärmeketjun aloitus oli ainakin omasta mielestäni jokseenkin tuskaisa, toisaalta tuo sinitarravinkki kuulostaa hyvältä. Olen tehnyt itselleni aloituspalan ketjuun, niin ei tarvitse enää ikinä "aloittaa" ketjua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on niin pitänyt tehdä noita aloituspaloja, mutta en muka koskaan kerkee. Sitten taas tuskailen, kun pitäis aloittaa...
      Sinitarravinkin bongasin jostain ihan suomalaiselta sivulta, ja omin het'oitis käyttööni.

      Poista
  5. Yksinkertaisesti tyylikäs! Turvaketjun olen havainnut hyväksi olemassa. Voisihan se olla jotain korun "sukulaistyyliä"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylikäs on justiinsa hyvä sana tätä kuvaamaan!
      Turvaketju on hyvä, mutta kun se on jotenkin niin kökkö roikutin. Mun täytyy yrittää kääntää mun ajatukset tässä uusille urille :-)

      Poista
  6. Hienoja ketjuja. Tekisi mieli itsekkin kokeilla ketjun punomista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjujen punominen on koukuttavaa, tai ainakin mie tykästyin siihen heti valtavasti. Materiaalejakin on niin monia, voipi tehdä muustakin kuin hopeasta. Kokeile ihmeessä! Tään oppii kotona ilman mitään kurssejakaan, kun vaan ottaa asiakseen.

      Poista
  7. Aijai kuinka kaunista se onkaan... Ketjun punominen on yksi niistä taidoista, joita en hallitse. Ehkä tuo sinitarra alkua auttamaan saattaisi toimia mullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä jäin punomiseen ihan koukkuun, vaikka se on mulle tosi vaikeaa. En tajua ilman ohjeita mitään, eikä mulla ole ollenkaan hahmotuskykyä. Kaikki vippaskonstit ovat sallittuja!

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.