sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Useasti neulotut

Voi voi. Voi voi. Voi. Kyllä näissä sukissa on ollut harrastusta kerrakseen. En tiedä moneenko kertaan nämä on neulottu erilaisina versioina. Eka versio tylytti kunnolla. Sen jälkeen homma hautui. Ja hautui. Ja hautui. Sitten alkoi joulu lähestyä ja asialle oli tehtävä jotain.

Tyyppi tykkää siis korpinkynteläisistä/korpinkynsisistä, joten halusin ehdottomasti tehdä Korpinkynsisukat. Etsin kivan logon, jonka muokkasin näppärässä ohjelmassa kaavion muotoon. Kaivoin esiin ChiaoGoon puikot (Se kaapeli on jotain taivaallista, tykkään!) koossa 2,25mm. Meleerattu sininen Nalle nimittäin oli jotenkin aivan ihmeen kummallista, ohutta ja jotenkin erilaista kuin muut neulomani värit. Eivät ne muutkaan mikään ilo ole neuloa, ei sillä, mut ne sentäs jotenkin toimii. Vaan tuo mulle uusi välikoko puikossa toimi hyvin, oikein hyvin.

Mukeloisen sukkiin teinkin sitten 56s, varpaista lähin liikkeelle. Mennä posotin terän ja kannan, tein pienen joustimen nilkan kohdalle. Sitten piti taas pysähtyä miettimään, jotta kuinka kummassa saan sen Korpinkynnen logon sukanvarteen. Kirjoneuleen olin jo toistaiseksi hylännyt aiemman kokeilun perusteella. Ei muuta kuin etsimään ohjeita intarsian neulomiseen - pyörönä. Joot. Löytyi kyllä ohjeita (esim tämä). En vaan osaa enkä ymmärrä. En. Video-ohjeessa se on ihan helppoa ja selkeää, käy kuin tanssi. Puljasin silmukoita kaksille pyöröille ja takaisin yksille. Käänsin ja väänsin. Neuloin ja purin ja pakitin ja neuloin ja kiersin lankoja. Sekosin lankoihini. Langat meni tuhannen myttyrälle hienoista perhosistani huolimatta.

Sitten meni hermo lopullisesti. Otin sakset ja katkoin ne viheliäiset syttyrät. Onteloneuletta olisin halunnut testata, mutten käsittänyt, että miten saan aloitettua sen kesken kaiken vartta. Vaan tittadaa! Törmäsin Matleenan ohjeeseen tuplalapasista, ja siellähän se toisen värin lisääminen oli kerrottua. Ei muuta kuin into piukeana opettelemaan onteloa... Olipa hyvä että luin tarkkaan kuinka sisäpuolen nurjat neulotaan siten, ettei valkoinen lanka näy ulkopuolelle... Kuviossa sitten en pysynytkään enää kärryillä, ja purin koko homman. Hö.

Loppuviimeksi ajattelin kutiloida varren sileänä ja päätin opetella silmukoiden jäljentämisen, kun löysin ihan ok kuvatkin. Unohdetaan se, etten saanut viime jouluksi edes yhtä punaista Angry Birdiä silmukoitua, kun meni hermo. Nytkin olisi toki voinut tsekata etukäteen, että kuvio mahtuu kokonaan varteen. Tai että silmukat olisivat voineet aueta ylöspäin. No mutta, mitäs pienistä.

On muuten ärsyttävää, kun ihan itte päättää tehdä ja etenkin saada valmiiks tämmöttiset. Poikaparka ei tiedä minkä kiirastulen tätyli on näiden kanssa käynyt läpi. Lapsparka kun ei edes tiedä saavansa tällaisia. Vaan nyt on olo helpottunut, toooosi seesteinen ja tyytyväinen. Tulipahan tehtyä.

8 kommenttia:

  1. Voi oot sinnikäs suomalainen! Niin mukavaa seurailla myös näitä neulomuksiasi :-) Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus miusta kuoriutuu tällainen äkkäpää. Toisinaan taas kutomus olisi mennyt purkuun/roskiin/saunanpesään eikä siitä olisi puhuttu enää koskaan :-D

      Poista
  2. Sisulla on tehty! :D Mutta kyllä on hieno lopputulos, aivan upea! Kannatti jaksaa loppuun asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisulla pääsee yli siitäkin pisteestä, kun taito on loppunut aikaa sitten :-)

      Poista
  3. Kylläpä olet sisukas! Hienot sukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavalle kerralle keksin ehkä jonkin helpomman konstin. En tiedä vielä mikä semmoinen olisi. Kiitos kehuista, Lotta.

      Poista
  4. Mä sanoisin, että aikas upeasti neulotut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta! Tuli hyvä mieli, eikä neulomisen tuskakaan enää tunnu niin suurelta!

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.