sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Toinenkin tuunaustuokio

Sainpas mielenkiintoisen projektin, jota on tehty pitkään ja hartaasti. Varmaankin kolme kuukautta, jos riittääkään. Hyvin suunniteltu ja sillee.


Kaikki lähti pienen pienestä pinssistä. Se on kaunis  kuin mikä, jonkin sortin viikinkilaiva tai sellainen. Minipieni pinssi ei vaan päässyt oikeuksiinsa oikein missään. Ulkovaatteeseen se oli aivan liian pieni, ja ei sille oikein sisävaatteistakaan paikkaa löytynyt. Siitä piti keksiä sitten jotain ihan muuta.

Vaihtoehtoina mietittiin riipusta tai sormusta, mutta eivät ne oikein iskeneet. Itse asiassa riipuksesta olisi varmaan tullut aika hauska, mutta ei sellaiselle olisi ollut käyttöä. Sitten pinssin omistaja keksi, että siitä voisi tehdä helan uuteen nahkahihnaiseen rannekkeeseen, jossa oli useampia heloja ennestään.


Eihän siinä mittään. Pientä pähkäilyä aiheuttivat kaarevuudet, kiinnitys ja yhteensovittaminen. Ei siinä mitään pulmaa oikeasti ollut, joku lorvikatarri vaan iski aloittamisen suhteen...


Minähän se sitten väkersin hartaurella tuollaisen pyöristetyn sylinterin, kai sitä tynnyriksikin sanotaan ja iskin pinssin siihen kiinni. Hyvä tuli. Tehdessä varoittelin kyllä moneen kertaan, että koko laiva saattaa palaa tai räjähtää tai sulaa tai hävitä tähtipölynä taivaisiin. Onneks ei hävinnyt.


Hela taisi olla mieleinen. Sitä en ole vielä kuullut, että mahtuiko se paikalleen tai toimiiko se ylipäänsä  :D

Tää alkais nyt valmistautua täällä töihinlähtöön. Mukavaa sunnuntaita meille kaikille!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tuunaustuokio

Toverini oli hukannut lempparikorviksensa ja sille piti jollain konstilla löytää korvaaja. Olin tehnyt korvikset aikapäiviä sitten, eikä rinkuloiden alkukoosta ollut minkään valtakunnan muistikuvaa. Onneksi olin tehnyt myös rannekkeen, ja siitä jouti yksi palanen uuteen korvikseen. Korvikset saivat myös uudet koukut vanhojen, vääntyneiden tilalle.

Rannekkeeseen palautin alkuperäisen pituuden yhdellä erilaisella lenkillä. Rikkimaksani oli jossain hyvässä tallessa, joten tällä kertaa nämä lähtivät eteenpäin patinoimattomina. Sovimme, että aika hoitaa sen homman :D Näkyyhän pallopäävasaralla käsitelty pinta näissä alkuun pienenä kimmellyksenä, toveri lupasi kuitenkin kestää sen.

Työkaveri antoi rikkimenneen sormuksensa mulle kokomalliksi uutta sormusta varten. Tästä puuttui vain killutin. Halusin palauttaa tämänkin, joten siihen pääsi killumaan tuollainen rengas, sillä mitään bling-blingiä tähän ei saanut laittaa. Kävipä tämä kiillotusrummun kautta tämäkin.

Voi sentäs, kahden viikon päästä joulu on jo ohi. Tänä vuonna meillä mennään oikein rauhaisalla meiningillä, ei juuri jouluruokia tai -ohjelmaa, ei vilinää tai vilskettä. Tänä vuonna olla möllötetään kynttilänvalossa (se siivous näet), syyään hyvin ja saunotaan paljon. Kerätään voimia ja hyvää mieltä kiireisen syksyn jälkeen. Ihanaa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hopeasammakko

Mä olin jo pitkään tahtonut neuloa Jenni Östermanin Värityksen. Siinä on jotain kovin viehkoa. Ohuesta - mulle fingering-vahvuinen paitaan on todella ohutta - langasta paidan vääntäminen vie ikuisuuden. Tästä piti tuleman motivaatiopaita, jota aloin tarkoituksella neuloa numeroa liian pieneksi. Olis tehnyt mieli aloittaa vielä pienempi, mutta en uskaltanut kuitenkaan. Tässä kun tämä väri on sellainen, ettei se passaa kenellekään lähipiiristäni, jos se ei koskaan mahtuisikaan päälleni.

Tässä se on, mun uus paita! Langaksi valikoitui kauan himoitsemani Wollmeisen Frosch (pure) ja raita-aineeksi  saman virman 47 Ag (twin) ja kolmosen puupyöröt Susulta. Froschia toki meni hiukan enemmän kuin tuo yksi vyyhti. Itse asiassa päätin, että neljästä vyyhdistäni tähän saa mennä vain kaksi, ja loput tehään harmaalla.

Neulominen oli vähän hankalaa, kun en juurikaan voinut sovittaa paitaa/tunikaa neulomisen aikana. Hyvin kuitenkin sujui 18.7. - 29.8. neuloen.

Froschia meni siis kaksi vyyhtiä ja 47 Ag:tä raidoiksi yksi vyyhti. Päätin tehdä puolipitkät hihat ja tarvittaessa sitten harmaasta 'irtohihat' jatkoksi, jos sellaista tarvetta ilmenisi. Pääntie jäi makuuni aivan liian suureksi. Siihen pitää vielä viritellä kumppari tai joku muu systeemi. Ai vähäks tympeen näköinen kauluksen esittelijä :D Tää on vakava paikka, kuulkaas.

Päätin neulaista pääntien naamioimiseksi harmaasta ilmavan ja keveän Bias-huivin. Huiviloisen tein ohjetta isommilla puikoilla, nelipuolosilla. Silmukoita mulla oli 92s.

Selkään jäi pieni ruttu, mutta se ei haittaa käyttöä ollenkaan. En edes huomannut sitä ennenkö kuvista.

Tykkään ihan hirmuisesti sitoa huivin tuollein itselleni uudella tavalla. Toinen huivin pää pujotetaan lenkin läpi toista kautta kuin toinen. Täytynee ehkä neulaista muutama muukin pitkäkäinen huivi. Sellaisista perinteisen kaulahuivin mallisista kun en ole ennen tätä niinkään tykännyt. Nyt tykkään.


Rakastan tätä paitaa! Rrrrakastan. Voiko noin kaunista sammakonvihreää ollakaan? Elokuun lopun aurinkoisina päivinä se ihan kirkui ulkona langanpäitä päätellessäni. Ihana, ihana, ihana.

Kuven ottaminen oli taas yksinään himppaisen hankalaa... Pojille tulee aina hirmuinen hellyyspuuska ja sitten pitää päästä halailemaan ja pussailemaan.

Mikäs siinä, sitten pussailtiin :-D

Ainoa huono puoli tässä paidassa on se, etten voi käyttää sitä juuri missään. Töissä työtakki melkein hinkkasi paidan pahan näköiseksi yhdessä ainoassa päivässä. Kotona kannetaan puita, reuhkataan koirain ja kissan kanssa, rikkumisvaara on liian suuri. Kyllä tälle silti käyttöpaikka jostain löytyy, son varma se.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Toinen satsi lamppuhelmiä

Lokakuussa ehdin toisenkin kerran Lea Swantzin helmistudiolle Nuutajärvelle. Meillä oli taas kiva poppoo siellä hääräämässä. Eipä tuosta hääräämisestä ole paljon höpöttelemistä, joten kuvat puhukoot puolestaan.

Keltaista ja harmaata piti saada vielä lisää, eka satsi näytti kovin vähäiseltä. Ideana oli edelleenkin saada kirkasta lasia pintaan, jotta syvyyden vaikutelma vähän lisääntyisi. Näissä sulaa massaa on manipuloitu piikillä siirtelemällä.

Ontoista helmistä tuli huomattavan paljon ontompia kuin ekalla kokeilukerralla. Tosin käytin epäortodoksisesti atuloita alkukiekkojen litistämiseen, ettei reunoista tule ihan kauhian paksuja.

Muutamat onttohelmet romahtivat, kun helmeen jäi reikä. Niistä tuli sitten epämääräisyyshelmiä. Ne saivat kaverikseen kuvaan erilaisia kokeiluja.

Tästä väriyhdistelmästä tuli ihan mielettömän kiva. Emmä vaan tiedä mitä näistä on isona tulossa.

Tässä helmessä norsunluun päälle on tehty kirkkaalla pisteitä, jotka on sulatettu sisään. Pinnasta tulee tosi hauska. Näitä täytynee tehdä eri muotoisina paljon lisää. Kuva ei todellakaan tee tälle oikeutta, pinnan  kolmiulotteisuus jää puuttumaan kuvasta täysin.

Liekissä räjähdelleistä ja pöydille - ja vaatteille - lentäneistä lasinpaloista piti sommitella pari sydäntä. Taidan jatkossa tehdä joka kerralla pikkujämistä tämmöisen... Olisi aika hauska jatkumo.

Toiselta puolelta ne ovat aivan eri näköisiä.

Törmäsin perjantai-iltana juutuupissa maailman hassuimman ja hirmuisen kekseliään ja loistavan ja innoittavan ja kamalan ihania neuleita suunnittelevan Stephen Westin uuteen laulunluritelmaan. Mun on ihan pakko jakaa tämä kaikkien neulontatovereiden kesken. Toivottavasti tämä nostaa hymyn teidänkin huulille. Mä nauroin ääneen. Olkaa hyvä! Mukavaa sunnuntaita!



sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tyttökenkien tuunausta

Minä, siis todellakin minä, ostin itselleni tyttökengät. Tyttökengissä on siis vähän korkoa, ne eivät ole crocsit tai maiharit. Ballerinat tms eivät jalkaani sovi, ja talvella on syytä muutenkin olla vähän parempi suojaus lunta vastaan. Olen nimittäin yrittänyt opetella käyttämään (trikoo)mekkoja ja niiden kanssa paksuja sukkiksia tai legginsejä. Mulla ei ollut sopivan siroja lättäpohjakenkiä, joten jouduin vihaamilleni kenkäostoksille.

Löysinkin oikein kivat Riekerin nilkkurit. Ainoa pulma oli se, että leggareiden kanssa varsi on liian avoin, se näyttää löpsöttävältä. Päätinpä sitten neulaista nilkkureiden kaveriksi säärystimet. Tai nilkkaimiksi niitä oikeastaan kutsun, oli oikea nimi sitten mikä tahansa. Villasukkien varret!

Paksu lanka, isot puikot ja yksinkertainen pintaneule. Siinä resepti toimiviin nilkkaimiin. Lankana siis tummanharmaa seiskapeikko ja puikot 3,5 mm, 56s. Alkuun reilu 10 cm 1o1n -joustinta, sen jälkeen muutamia lisäyksiä (29s) langankierroin ja sitten sopiva määrä 'vohveli'pintaa. Vohvelissa tein 3krs 3o1n ja neljännen kerroksen kokonaan nurin.

Toimivat erityisen hyvin tennareiden ja muiden matalien kenkien kanssa, paljon paremmin kuin näiden nilkkureiden kanssa. Varsinaiset lämmikkeet, etten sanoisi. Nyt olen laahannut sisälläkin nämä koivissa.

Kiva, kun loppuviikon sähkökatkoksien jälkeen on taas valot. Aamulla oli jännä katsella, että mitä sitä olikaan tullut neulottua edellisiltana :-D Ei vainen, kiva kun tuli lunta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

50 tonnia kalliomursketta ja vähän messuja

Mulla levis kesällä hommat vähän käsiin. Haluamani vadelmapenkki laajeni kasvimaaksi. Kasvimaa laajeni potageriksi. Potagerista ylijäänyt multa teetätti 50 neliötä uutta perennamaata ja ylijäänyt kalliomurske levittäytyi etupihalle. Etupiha jäi hassun näköiseksi, ja tarvittiin melkein 50 tonnia lisää mursketta, jotta piha saatiin siistiksi.


Yksi lankomiehistäni diilasi meille murskeen kohtuullisella hinnalla. Kiitokseksi halusin ihan ehdottomasti neuloa ohuehkot sukat. 64s kakspuolosilla pyöröillä, lankana Regiaa, koska se oli ihan kalliomurskeen väristä. Pintaneuleen lainasin Syncopation Sockeista.

Käännetty, pitkähkö varsi näyttää hauskalta nurjaltakin puolelta.

Perjantaina poikkesin pikaisesti myöskin Tampereen Kässämessuilla. Ihan jees messut, aika perussellaiset. Kaikki hallit oli kahlattu läpi alle kolmessa tunnissa, olimme melkoisen tehokkaita. Tuohon aikaan kuului myös kahvinjuonti :-D. Mukaan tarttui vähän pörröcollegea Kangaskapinalta, kolme vyyhtiä Silviaa Wetterhoffilta ja kaksi vyyhtiä bling-bling -merinosukkalankaa Puffalasta.

Wetterhoffilaiset
Puffalaiset
Taitoisalta nappasin mukaan pari kukkarokehystä ja Farnialta laukunteko-osasia. Kovasti jäi kaivelemaan, kun en ostanut Asmilta maailman hienointa sisärengaslaukkua (facelinkki). Että pitikin heittäytyä ylisäästäväiseksi juuri sillä hetkellä. Hmpfh.

Kannatti muuten alkaa kuvata noita lankoja. Tiputin kameran objektiivin suojuksen terassin laudoituksen välistä. Se on tietty niin hyvin laudoitettu, että ko kohtaan pääsee vain ryömimällä koko talon ympäri. Pappakoira on opetettu hakemaan tavaroita terassin alta, mutta ei noin pitkältä matkalta, joten en edes yrittänyt lähettää häntä hakureissulle. Hmpfh. Kaivoin sitten märkää maata puolen metrin matkalta käsin, etten riko laudoitusta. Melkein kannatti. Oisin varmaan voinut napata kuvat netistäkin.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Palloja ja kuoppia

Yhtenä sunnuntaipäivänä iski kauhia hinku saada uusi sormus, ihan niinkuin niitä ei olisi jo riittävästi :-D Sen piti olla näyttävän leveä, yksinkertainen ja nopea tehdä, siinä ei saanut olla kiveä, siinä piti olla joku juttu. 

Kesäkurssilla opin uuden tavan tehdä sulatusrakeita jämähopeasta. Olin tehnyt niitä aika monta, ja kotona tein vielä muutaman lisää... Ne pyörivät työpöydällä. Ihan ehdottomasti halusin ympätä niitä sormukseen, ihan tavalliseen perussormukseen.

Teinpä siis sentin leveän sormuksen levystä ja mietin, että pelkät pallerot ovat hölmön näköisiä, ehkä. Sattuipa käteen mikromoottori ja sen pallopäinen jyrsinterä. Levysormukseen jyrsiytyi muutama kraateri ja pallerot löysivät tiensä syvennysten ympärille. Kaikki menivät iloisesti sikin sokin sekaisin, justiinsa niinkuin pitikin.

Tästä projektista ei ole paljon muuta sanottavaa. Olen yksinkertainen ihminen, pidän yksinkertaisista asioista. Tätä sormusta rakastan. Se pääsi korvaamaan alkuperäisiä kihla- ja vihkisormuksia, kun ne jotenkin kummasti olivat kutistuneet ja puristivat sormessa.

Joku toinenkin ihastui tähän. Vastoin kaikkia tapojani tein siis toisen samanmoisen, sillä tältä pyytäjältä en osaa enkä taho kieltää juuri mitään!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Säläpakin uumenista #2

Löysin säläpakista joskus alkutalvesta 2015 sulattelemani pohjan. Mulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, että mitä ihmettä olin ajatellut tästä tekeväni. Pyörittelin pohjaa, se lojui pitkään pöydällä, pääsi takaisin pakkiin ja osui samaan pussiin tähtiobsidiaanin kanssa.


Silloinhan se oli selvä, että kaulakoruhan tästä oli koko ajan tulossa. Tästä tuli tällainen yökkönen tai joku muu yöperhonen. Se ei siis ollut tarkoituksena, mutta näin vaan kävi. Kaiken kukkuraksi kiven istukka petti saumasta istutusvaiheessa. Koko höskä meinasi lentää sulatuspussiin, mutta onneksi en ollut sillä kertaa kovin nopsa. Itse asiassa tuo rujo istutus on tähän juuri sopiva, kivikin on kunnolla kiinni.

Siitä tuli sittenkin aika hauska. Saas nähdä mitä kaikkea muuta tuolta säläpakista paljastuu lukuvuoden aikana!

Viime aikoina on ollut jotenkin ihan liian vähän aikaa kaikille kässyhommille. Vähän olen väkerrellyt näitä koruja, vähän olen ommellut, vähän olen neulonut. Kaikki tapahtuu kuitenkin kuin hidastetussa filmissä, mitään ei valmistu! Tällaisen heti-kaikki-mulle-nyt -ihmisen on vaikea hyväksyä moista :-D Mutta kohta on pihassa tehty syyssiivo, puut on kärrätty liiteriin ja ehkä kaikki muutkin syssyhommat tehtynä. Ehkä se tämä näprääminenkin siitä rivakoituu.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Säläpakin uumenista #1

Päätin, että tänä vuonna teen keskiviikon hopeakurssilla muutakin kuin seurustelen ja juon kahvia. Hyvä päätös sikälikin, että olen ylipäänsä vähentänyt kaffen kittaamista. Mulla ei ollut varsinaista ideaa, joten päätin ottaa teemaksi säläpakin tyhjentämisen. Pakissa kulkee mukana epämääräisiä nyssyköitä. Nyssyköissä on jotain aloteltuja ideoita, pieleen menneitä kokeiluja, inspiroimattomia osasia, levyjen ja lankojen palasia. Kaikkea sälää siis.

Ensimmäisinä työstövuoroon pääsivät spiraalirinkulat. Nämä ovat kulkeneet pakissa kolmisen vuotta. Silloin kurssikaveri teki toiselle kurssikaverille vempaimen. Sillä saa tehtyjä nättejä ja tasaisia spiraaleja, joiden tekemisestä pihdeillä vain haaveilen. Lainasinpa sitten vempainta.


Loppuviimeeksi näiden tekeminen taisi ottaa aikaa noin kolme tuntia, joista kaks ja puol meni rummuttaessa tuotoksia. Riipuksen neljään kertaan tehdyissä hirvitysjuotoksissa meni aikaa 20 minsaa ja patinoinnissa 5 minsaa. Kyllä kannatti kuskailla näitä mukana... Riipusta olisi tarkoitus roikottaa joko nahkanauhassa tai sopivassa hopeaketjussa. Ripustusrinkulasta tuli vähän pienehkö, mutta kai siitä joku lukko läpi menee. En ole vielä kokeillut.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lamppuhelmien väkerrystä

Tässä tulikin pikkuinen tauko postauksiin. Oli mulla onneks pätevä syy: Olen ollut kahtena viikonloppuna Nuutajärvellä Lea Swantzin studiolla väkertelemässä lamppuhelmiä.

Edellissunnuntaina oltiin pienemmällä porukalla tutustumassa Lean uuteen studioon. Puitteet olivat aika hienot... Lasikattoinen ja -seinäinen huone joen rannalla, metsän keskellä. Melkoinen paratiisi, etten sanoisi. Eilen oltiin sitten ns. perinneporukalla.


Eilisistä helmistä ei ole vielä kuvia, kun ei ole vielä helmiäkään :-D Tässä kuitenkin kuvasaastetta ja todistusaineistoa edelliskerralta.

Ihan ensimmäisenä piti yrittää tehdä erästä korua varten pääkalloja, norsunluun värisellä opaakkilasilla tietystikin. Jokaisesta tuli kovin oman näköisiään, mutta tuli niistä tunnistettavia. Kai. Nämä muuten ovat kerrankin livenä paremman näköisiä kuin kuvassa. Kuvassa ne ovat vain tuollaisia mönttejä.

Yhtä reppanaa parikin sanoi pupun kalloksi. Ehkä se sitten on sellainen. Mä en osannut tehdä lajimääritystä.

Näiden piti olla onttoja helmiä. Jos onttoudeksi lasketaan se, että helmen sisällä on pikkurippuinen ilmaa, niin sitten nämä ovat onttoja. Olivat muuten kovasti vaikeita tehdä. Mun seinämistä halusi tulla koko ajan liian paksuja. Näistä ajattelin nysvätä olohuoneen ja keittiön välille jonkunlaisen mobilen. Tai tällaisia on siis tehtävä rutkasti lisää sitä mobilea varten, näistä ei vielä kovin näyttävää saa.

Sitten tein pari kokeilua mustalla kirkkaan päälle. Eihän mustasta mitään mustaa tullut, vaan violettia. Länttäsinpä sitten yhteen mustan alle oranssiakin. Oikein väri-ilottelua.

Väri-ilottelu lähti sitten ihan lapasesta, kun löysin kivan keltaisen. Mulla on nyt ekaa kertaa elämässäni alkamassa joku keltainen kausi, yök. Löysin ihanan harmaan ja keltaisen kirjavan paitakankaan, ja siihen piti nyt tietysti tehdä helmiä.

Osassa oli värin kanssa sotkettu kirkasta.

Perushelmiä kahdella harmaalla ja suosikkikeltaisellani.

Loppuun ähräsin muutaman testihelmen, joista ei nyt mitenkään erityisen kauniita tullut. Kyllä niillekin paikka löytyy.


Myöhemmin sitten lisää kuvia niistä eilen tehdyistä helmilöisistä. On kuulkaa tuskaa odotella postipojalta pakettia. Haluaisin nähdä valmiit helmet niinkuin nyt.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sielusormus

Kesällä sain mukavan yhteydenoton ja inspiskuvia Ninalta. Hän oli iskenyt silmänsä tietyn tyyppiseen rinkula-pallero-kieputussormukseen. Toiveena oli saada saman tyylinen sormus, joka kestäisi arjen pyörityksessä.


Pikkuisen muokkailin ideaa, kokeilin toteutusta ja säädin kokoa. Sormuksesta tehtiinkin mukavan massiivinen, leveys on kolmisentoista milliä. Reunukset ovat vahvat, jotta sormus ei vääntyile heti kauppakassia kantaessa. Patinointi tuo esiin pinnan eri kuviot. Kiiltävänä rinkulat ja pallerot eivät olisi juuri erottuneet - kierretystä langasta nyt puhumattakaan.

Kyllä mä tällaista patinoitua versiota itsekin käyttäisin, oikein mieluusti. Onneksi harjoituskappale jäi mulle itselle :-D

Vasemmalla on harjoituskappale ja oikealla se ihan oikea Sielusormus.