keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Punaista perussukkaa palmikolla

Perussukkaan pääsi sujahtamaan kaupanväristä, punaista Nallea. Ei ole itse värjättyä, ei. Minulla oli kiire saada nämä puikoille, kö mulla on uusia puikkoja. Jeeee! Maailmalta tarttui ostoskoriin metrisiä sukankutilointipyöröjä monessa koossa. Tärkein juttu oli erilaiset päät ja materiaalit.

Tähän asti olen käyttänyt lähinnä Addin kiinteitä peruspyöröjä ja Knit Pron puisia, vaihtopäisiä settejä. Nyt sain Knitter's Priden (käsittääkseni jenkkinimi Knit Prolle, mutta voin olla väärässäkin) hiilikuitupuikkoja ja ChiaoGoon punakaapelisia suoria ja käyriä puikkoja. Ainakin nuo käyrät ovat ihan törkeen makeet käytössä, vaikka tuntuivat alkuun käsiin oudoilta. Kaapeli on taivaallinen, ei kierry, ei löpsy, ei mene mutkalle. Tykkään.

Taas kerran sileän posottaminen alkoi tympiä ihan heti kohta varpaista päästyä. Nappasin tylsästi sukan keskelle Wishbone -palmikon, että sileä katkeaisi edes jossain kohtaa.

Tosi hyvä ja hieno ja havainnollistava kuva ja sillee. Lohduttaudun sillä, että kaikissa muissa mulla oli assistentti mukana. Ne loput 427 kuvaa olivat tämän oloisia.

Ah, löytyihän kameran kätköistä tällainenkin laatuotos. Terassin kaiteella on kiva kiipeillä!

Näillä mennään. Kivaa päivänjatkoa jokaiselle!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kujeillaan

TiinaKuu suunnittelee aivan ihastuttavia neuleita. Toistaiseksi olen neulonut hänen ohjeistaan sukkia, huivi on ollut jonossa pitkään. Nyt huivin ohi kiilasivat kämmekkäät. Halusin tehdä kälylle jotain pientä muistamista tuossa loppuvuodesta ja löysin ohjeen Ravelrysta. Kaks puolosen pyöröt ja jostain halpakaupasta ostettu Grundl 4-fach Sockenwolle Soxs. Vähän tikkuiselta tuo lanka tuntuu kämmenpuolelle, mutta ei haitanne.

Kälyn kämmekkäät tein aivan ohjeen mukaan. Ne ovat jo aika päiviä sitten lähteneet maailmalle. Malli oli niin kiva, ja ohjeet niin hyvät, että selvisin elämäni ensimmäisestä peukalokiilasta ja peukalosta ihan vaivatta. Päätin uskaltaa kokeilla myös tumppuja ja sitten joskus tulevaisuudessa myös sormikkaita, ken tietää.

Niin, malli oli siis niin kiva, että mun piti saada itsellenikin nämä kämmekkäät. Niistä tosin tuli Kyrsi-kämmekkäät. Ensin tein ohjeen mukaan, eli lapiokäpälääni liian pienet. Purin ja lisäsin 4s ja tein ranneosasta yhtä nyppyä pidemmän. Kudoin peukalokiilan, kämmenen, lisäsin pituutta pikkurillin peittymiseen asti, päättelin, kudoin peukun, päättelin ja sovitin.

Haa, juuri ennen päättelyä huomasin, että olin tehnyt virheen. Yksi nyppy oli väärällä puolella. En osannut soveltaa jatkoa sulavasti, joten purin ko kuviokohdan ja yritin korjata. Siihen jäi vähän huttua. Kämmenosasasta tuli liian pitkä. Se taipui puolesta kämmenestä törröttämään. Päättelin sormipuoliskon liian väljästi, ja sormiaukko lepatti. Huoh.

Otin sakset, leikkasin pituudesta pois toista nyppyä, poimin silmukat, korjasin jälkeni, päättelin ylivetokavennuksin. Niistä tuli hienot. Vain pikkuhuttu kuviossa häiritsee, mutta vain minua. Ei sitä muut huomaa.

Kämmekkäistä tuli niin kivat, että Miekkonen pyysi (!! Rasti seinään, tämmöinen X !!) itselleenkin kämmekkäitä. Ehkä teen jonkun toisen mallin kumminkin. Iskä kysyi, josko neuloisin tumppuja. Häneltä kun löytyy äitinsä peruja noin light-fingering -vahvuisesta langasta tehdyt kirjoneulelapaset. Ja josko kaksinkertaisena sais... Saa kyllä, iskä! Harjoitteluun voi kyllä mennä vuos tai pari, mutta : Consider it done.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Piin seuraavat desimaalit

Tein taannoin piin desimaalien mukaan raidoitetut nilkkikset. Raitoja mahtui jotenkin niin vähän, että tuli mieliteko tehdä toisetkin. Nyt suunnitelmissa oli pitkempivartiset sukat ruttuvarrella. Taimitarhan blogin Nipi oli tehnyt hauskat ruttuvartiset myöskin. Pienen haeskelun jälkeen löysin ohjeen kolmannesta blogista. Päätin tehdä ruttuja ihan sikin sokin. Alkuun nostin silmukat yksi kerrallaan yhteenneulottaviksi. Muutaman ruttukerroksen jälkeen hokasin ottaa kaikki nostettavat silmukat kerralla hakaneulalle, että pysyisin edes suunnilleen samalla rivillä. Vaikka ei kai senniivväliä. Loppuviimeeksi otin käyttöön irrallisen sukkapuikon, ja nostin silmukat sille.

Koska ruttuvarsi on hidasta etenemään (Teemalla Kaks askelta eteen ja kolme taakse, tai jotain sinne päin), päätin valkata tylsän seiskaveikan nopeuttaakseni projektia. Väreiksi otin tummanharmaan ja jonkin mystisen raitalangan lopun. Raitalankaa olen käyttänyt aiemminkin sukkiin. Siitä päätin tehdä aina kahden kerroksen raidan piin desimaalien määrittämien harmaiden raitojen väleihin. Työn alla oli siis 46s kolmosen pyöröillä. Varteen lisäsin kymmenkunta silmukkaa, ettei rutut kiristä sitä liikaa.

Seuraavalla kerralla aion tehdä varren paksummasta ja jalkaterän ohuemmasta langasta, että sukka mahtuu kenkäänkin. Näillä voi hiihdellä vain sisällä, terassilla tai Miekkosen crocsien kanssa pihalla. Lankaa varsi söi ihan kiitettävästi. Nyt käytin kapean 41 koon sukkiin 150g harmaata ja raitalankaa päälle. Kaik män, eikä tosiaankaan tullut turhan pitkää vartta.

Muutamia pikkuneuleita on kameran kätköissä odottamassa purkupäivää. Koruja ei ole esiteltäväksi ollenkaan, kun maailmalle lähteneet projektit ovat onnistuneet ohittamaan kameran. Neulerintamalla taas ei taida valmistua hetkeen mitään, kun aloitin elämäni isoimman neuleprojektin, villatunikan. Ekat 30cm vaikuttavat lupaavalta!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Porkkanaa, pihlajaa, punajuurta

Paljonkohan näitä värjäysjuttuja vielä tulee ennenkö uus värjäyskausi alkaa? Nyt kun ei ole yhtään koruja tehtyinä, niin kiusaan teitä lankajutuilla.

Sain kasvimaata vaalivalta työkaveriltani kassillisen porkkanan naatteja. Porkkanasta oli luulona saada tipunkeltaista. Alan pikkuhiljaa epäillä, että kaivovedessämme on paljon rautaa, koska kaikki keltaisiksi odotetut muuntuvat vihreiksi :-) Onneksi vihreä on hyvä väri. Vuorokauden liottamisen jälkeen keitin naatteja tunnin, jäähdytin liemen, värjäsin tunnin ja jätin langan liemeen jäähtymään ennen huuhteluita ja pesua. Kokeilin ekan kerran Kujeen paksumpaa sukkalankaa. Tuli kaunista vihreää.

Pihlajanlehtiä liottelin lämpöisessä viikon verran ennen keittämistä. Sen jälkeen keittelin niitä tunteroisen verran, ja tyrkkäsin jäähtyneeseen liemeen puolikkaan vyyhdin valkoista Opalia. Lämmittelin liemen muutamaan kertaan ja annoin langan jäähtyä liemessä. Seuraavana aamuna dippasin loppuvyyhdinkin liemeen. Siitä tuli niin kivan väristä, että päätin tehdä saman testin vielä pehmoistakin pehmoisemmalla Cascade Heritagella. Ensinnä dipatusta Opalista tuli huomattavasti sinappisemman ruskeaa, Heritagesta punaruskeaa. Tykkään molemmista ihan hirmuisen paljon.

Löysin ämpärinpohjalta mysteerimäskin, joka haisi aivan kaamealta värjäilykokeilussa. Mäski saattoi olla taannoista mäkimeiramia - tai sitten jotain muuta. Siitä ei ottanut tolkkua. Opaliin väri jäi hyvin hailuksi, joten yritin kontaktivärjätä sitä jo käytetyillä pihlajanlehdillä. Siitä mitään tullu :-) Tyrkkäsin sitten vyyhdin jo käyttämääni punajuurennaattiliemeen, jossa olin värjännyt jo Cascade Heritagea. Ei siitä ainakaan huonompi voinut tulla... Tummempi on ykkösliemen Heritage, vaaleampi myöhemmin päällevärjäykseen lisätty Opal. Todellisuudessa langat ovat inasen ruskeammat ja tummemmat. En vaan osaa kikkailla niitä kuvaan oikean värisiksi. Molemmat ovat tosi kivoja, vaaleampikin nyt, ku olen saanut siitä ällöhajun pois.


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Miessukat valmislangasta

Valmislangasta... Heh, tarkoittaa siis valmiiksivärjättyä, suoraan kerältä neulottua. Miekkonen on jäänyt sukkajunassa ihan paitsioon. Tyrkkäsin hälle käteen kaksi kerää, ja kysyin jotta kummastako herralle laitetaan sukat. Miekkonen valitsi Austermann Stepiä tuollaisena pöhkön muka-raidallisena. Tämä on ensimmäisiä ostamiani keriä, eli en vielä tiennyt, etten erityisesti rakasta tällasisia lankoja. Reppana on marinoitunut jonkun vuoden tuolla laatikossaan. Kivan pehmoiselta se tuntui neuloa, toivottavasti kestää käyttöäkin.

Tarkoituksena oli kutiloida ihan perussukat, mutta napakassa koossa ja Miekkoselle uudessa paksuudessa. Tai siis ohuudessa. Hän on tähän astisen elonsa kulkenut onnellisesti SeVe-sukissa (siis SeiskaVeikasta tehdyissä) kun ei ole ohuemmista tiennyt. Nyt sitten vaihdettiin oletettavasti fingeringiin kertaheitolla.

Jalkaterän kudoin 68s:lla. Varteen lisäsin muutamia silmukoita, koska Miekkonen halusi 'niin pitkät varret kun langasta tulee'. Jalkaterän posotin sileää, varren 1o,1n -joustinta. Pikkuisen palmikon tein ulkosyrjälle, ja reunustin sen kahdella nurjalla.

Koeponnistin näissä KnitPron 2,0-milliset Karbonzit. Alkutahmeuden jälkeen ne tuntuivat ihan kivoilta, mutta löysin enshätään vain 80 cm:n kaapelilla, ja se tuntuu käsissäni hiukan turhan lyhyeltä. Koko ajan piti varoa, etten kisko silmukkapuoliskojen välistä lenkkiä pois. Onneksi maailmalta tarttui mukaan metriset pyöröt silleen ihan puolivahingossa, ja niillä oli hyvä jatkaa. Liian lyhyet puikot lähtivät ystävälle uuteen kotiin.

Mallin jalka on kuviin vähän pieni, sukat jää ryntylle. Pikkupalmikkokaan ei erotu tuolta raidahkosta langasta. Loput kuvat olivat alla olevan kaltaisia, joten säästän teidät lopuilta kuvilta.

Loppukaneettina täytyy hieman huokaista. Kuten kuvista näkyy, valmistumisaikaan oli vielä puissa lehtiä. Nyt kun sain postauksen ulos, ovat sukat hukassa. Hukassa! Rakkaurella neulotut ohutlankasukat ovat kadonneet. Pesukone ei ole syönyt niitä, ne eivät ehtineet edes ekaan pesuun. Ehkä nojatuoli imaisi ne sisuksiinsa. Huoh. Neulon uudeet. Ehkä.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Huivineulalle käyttöä

Jossain vaiheessa näytin täälläkin neulomani hartialämmikkeen, joka ei ollut itselleni ihan istuva. Sille löytyikin uusi, parempi koti. Koska toivoin, että lämmike menee ihan oikeasti käyttöön, piti siihen väkästää huivineula.

Vanha hopeinen ruusulusikka pääsi taas uusiokäyttöön. Sahasin varren katki, jyrsin pesään pari reikää varresta tehtyä neulaa varten, ja nimikirjaimet toki jyrsin myös. Satinoin pesäosan ja patinoin koko systeemin. Neulaa voi käyttää ihan yksinäänkin, jos haluaa keveämmän version.

Tämä vaatii vielä vähän kehittelyä, mutta ekaksi versioksi tästä tuli ihan hienosti toimiva. Toivottavasti silkkipitoinen neulehuivi pääsee paljoon käyttöön.

Itselleni halusin tehdä huivineulan myöskin. Sen halusin olevan niin yksinkertainen ja pelkistetty kuin mahdollista. Otin mallia joskus näkemistäni vanhoista soljista. Kaksmillisestä hopeasta tuli ihan hyvä. Mua ei olisi kyllä haitannut, vaikka olisi ollut tukevampaakin tavaraa käytössä.

Molemmat kaverit yhes koos:

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Joulun lankalahja

Voi jeskamandeera sentään. Kaikista epäilyistäni  huolimatta olin vissiin ollut kiltti viime vuonna. Tai ainakin omasta mielestäni olin oikein tooooosi kiltti.

Arvatkaas vaan mitä olemattoman kuusen alta löytyi.

Jup jup, kyllä vaan. On se Wollmeisen paperipussi. Ihan tupaten täynnä niinkös näkyy <3 

Vaan kuvat eivät taaskaan kerro mitään. Punaiset värit ovat mulle ylivoimaisen vaikeita kuvata oikein. Toisaalta... Nettikuvien perusteella nämäkin on tilattu, ja ovat jonkin verran erivärisiä livenä. Tässä kaikki samassa hyvältä tuoksuvassa kasassa. Nallekarkkeja ei ollut joukossa. Niitä on kuulemma joskus laitettu lähetyksiin mukaan. Siksi Wollmeisen lankojen vastaanottopäivä on Nallekarkkipäivä.

Tässä DK:ta väreissä Bussi ja 2x82 Pb. Punainen on tässä aivan liian joulunpunainen, livenä se on sellainen viinimmän punainen. Olipa hyvin sanottu.

Ja tässä taasen Twiniä ylhäältä alas, vasemmalta oikealle: Zimtapfel, Grashüpfer, Campari piccolo, All inclusive, 2xTollkirsche, Feldmaus sekä Heavy metal.

Oijoi. Näistä varmaan pitäis keksiä jotain. Tai sitten niitä voi käydä nuuskuttelemassa tuolta paperipussista. Käyttävät mokomat Wollmeisellä just mun nenälle sopivaa villanpesuainetta, joista näihin jää ihana tuoksu.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Muutama lahjaksi tehty

Pari vuotta sitten tein kaulakorun ja korvakorut nimeltään Anna-Maria. Nyt kiittelin kovasti blogin olemassaoloa, kun saatoin tarkastaa materiaalit aiemmasta postauksesta.

Joulupukilta nimittäin toivottiin sarjaan täydennystä. Tietenkin Joulupukki huomioi hyvissä ajoin esitetyn toiveen. Kaikkien kilttien lasten toiveet huomioidaan, tietystikin. Materiaalit ovat aivan samat kuin aiemminkin. Kuvausolosuhteet olivat tällä kertalla sellaiset, että tumma savukvartsi näyttää melkein mustalta kuvissa. Ei se oikeasti ole mustaa.

Savukvartsin kaverina on luonnollisestikin hopeaa sekä pikkuisen vuorikvartsia. Tämä yhdistelmä on aina yhtä toimiva, aina yhtä viehtättävä. Tämän olisin voinut pitää kotonakin.

Sain tehdä joululahjaksi myöskin nimikorun. Missään nimessä ei haluttu laattaa, johon on punsseloitu nimi. Olin kokeillut saman nimen sahausharjoituksena jo aiemmin, ja uskalsin luvata, että tallainen onnistuu.

Nimen sahasin 0,8 mm:n hopealevystä ja juotin siihen avattavat renkaat, joihin ketjun sai kiinni. Näin 'riipus' pysyi liikkuvampana.