Iskäni toivoi oikein lämpöisiä tumppuja kovasti paleleviin sormiinsa. Päätinpä sitten ottaa härkää sarvista ja aloittaa jo aikaa sitten ostamani ohjeen tumput, Fiddlehead Mittensit.
Luuppailin näitä kaksi kerrallaan. Langat meinasivat vähän mennä solmuun, kunnes suosiolla erotin kuviovärin omille kerilleen. Neuloin siis pohjaväriä yhdeltä kerältä ja kuvioväriä kahdelta. Pystyin yhdistämään yhteen työhön neljä erilaista ensikertaa. Näissä kokeilin ekaa kertaa lapasia ylipäätään, i-cord -aloitusta, ihka oikeaa kirjoneuletta sekä sisälapasia. 3,5 mm:n puupyöröillä näitä tikuttelin harmaasta ja punakirjavasta Nallesta, nää nallukat kun nyt vaan täytyy hukata jonnekin. Melko paksun ja kankean näköistä tumppua oli tulossa.
I-cord onnistui ihan helposti, toki silmukoiden luominen otti aikaa enskertalaiselta. Kirjoneule onnistui omasta mielestä oikein hienosti. Tällä yrittämällä langanjuoksut eivät jääneet yhtään kiristämään ja muistin huomioida lankadominanssinkin. Sisälapasen neulominen oli melkein pala kakkua. Siitä tuli vähän turhan suuri, kun en tajua kuinka sitä voi sovittaa ottamatta silmukoita apulangalle. Sitä en tietystikään jaksanut tehdä, sillä siihen olisi mennyt ainakin 10 minuuttia.
Pari viikkoa sain näihin blokkauksineen ja kuivumisineen menemään, kun neuloin jonain iltana tunnin ja toisena en yhtään. Ei mitenkään mahdoton aika tällaisella hyvin vaihtelevalla tahdilla ja innostuksella.
Jossain vaiheessa tajusin, että tumpuista on tulossa aivan liian pienet miehen käteen. Eipä hätiä mitiä, onneks ne ovat mulle itselle justiinsa oikean kokoiset. Ihan vanhingossa siis. Sorry iskä, sä saat kyllä omasi viimeistään ens talvena. Teen kivemmasta ja ohuemmasta langasta. Ja asemoin peukalon paremmin, ettei lapasen kuvio kierry vinoon kuten tässä versiossa.
I-cord onnistui ihan helposti, toki silmukoiden luominen otti aikaa enskertalaiselta. Kirjoneule onnistui omasta mielestä oikein hienosti. Tällä yrittämällä langanjuoksut eivät jääneet yhtään kiristämään ja muistin huomioida lankadominanssinkin. Sisälapasen neulominen oli melkein pala kakkua. Siitä tuli vähän turhan suuri, kun en tajua kuinka sitä voi sovittaa ottamatta silmukoita apulangalle. Sitä en tietystikään jaksanut tehdä, sillä siihen olisi mennyt ainakin 10 minuuttia.
Pari viikkoa sain näihin blokkauksineen ja kuivumisineen menemään, kun neuloin jonain iltana tunnin ja toisena en yhtään. Ei mitenkään mahdoton aika tällaisella hyvin vaihtelevalla tahdilla ja innostuksella.
Jossain vaiheessa tajusin, että tumpuista on tulossa aivan liian pienet miehen käteen. Eipä hätiä mitiä, onneks ne ovat mulle itselle justiinsa oikean kokoiset. Ihan vanhingossa siis. Sorry iskä, sä saat kyllä omasi viimeistään ens talvena. Teen kivemmasta ja ohuemmasta langasta. Ja asemoin peukalon paremmin, ettei lapasen kuvio kierry vinoon kuten tässä versiossa.