sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Enstemmäisiä monessa lajissa

Iskäni toivoi oikein lämpöisiä tumppuja kovasti paleleviin sormiinsa. Päätinpä sitten ottaa härkää sarvista ja aloittaa jo aikaa sitten ostamani ohjeen tumput, Fiddlehead Mittensit

Luuppailin näitä kaksi kerrallaan. Langat meinasivat vähän mennä solmuun, kunnes suosiolla erotin kuviovärin omille kerilleen. Neuloin siis pohjaväriä yhdeltä kerältä ja kuvioväriä kahdelta. Pystyin yhdistämään yhteen työhön neljä erilaista ensikertaa. Näissä kokeilin ekaa kertaa lapasia ylipäätään, i-cord -aloitusta, ihka oikeaa kirjoneuletta sekä sisälapasia. 3,5 mm:n puupyöröillä näitä tikuttelin harmaasta ja punakirjavasta Nallesta, nää nallukat kun nyt vaan täytyy hukata jonnekin. Melko paksun ja kankean näköistä tumppua oli tulossa.

I-cord onnistui ihan helposti, toki silmukoiden luominen otti aikaa enskertalaiselta. Kirjoneule onnistui omasta mielestä oikein hienosti. Tällä yrittämällä langanjuoksut eivät jääneet yhtään kiristämään ja muistin huomioida lankadominanssinkin. Sisälapasen neulominen oli melkein pala kakkua. Siitä tuli vähän turhan suuri, kun en tajua kuinka sitä voi sovittaa ottamatta silmukoita apulangalle. Sitä en tietystikään jaksanut tehdä, sillä siihen olisi mennyt ainakin 10 minuuttia.

Pari viikkoa sain näihin blokkauksineen ja kuivumisineen menemään, kun neuloin jonain iltana tunnin ja toisena en yhtään. Ei mitenkään mahdoton aika tällaisella hyvin vaihtelevalla tahdilla ja innostuksella.

Jossain vaiheessa tajusin, että tumpuista on tulossa aivan liian pienet miehen käteen. Eipä hätiä mitiä, onneks ne ovat mulle itselle justiinsa oikean kokoiset. Ihan vanhingossa siis. Sorry iskä, sä saat kyllä omasi viimeistään ens talvena. Teen kivemmasta ja ohuemmasta langasta. Ja asemoin peukalon paremmin, ettei lapasen kuvio kierry vinoon kuten tässä versiossa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kotitiikeri

Ihastuin Jenni Östermain Kulkukissoihin ja Kotitiikereihin kertaheitolla kun näin mallin ensimmäisen kerran. Lanka valikoitui malliin kesällä 2013, kun värjäsin letitettyä lankaa keltasipulin kuorilla. Väri näytti heti tiikeriltä. Mallin saaminen hyppysiin kesti vain jonkin aikaa, puolisentoista vuotta.

Lankaa oli vain yksi kerä (100g) joten jännäsin sen riittävyyttä. Lankana oli siis itsevärjätty Nalle ja puikkoina 2,5 mm:n pyöröt, 54 silmukkaa. Lisäksi otin tuntemattomalla ainesosalla värjättyä Nallea. Kuvittelisin, että lepänkävyillä on tekemistä tämän värin kanssa.

Päätin tehdä ensin jalkaterän kantapään yli, sen jälkeen kääntövarren molemmilla väreillä sekalaisesti raidoittaen ja lopuksi yhdistää osat niin ikään raidoittaen. Tällä viisiin 'väärä' lanka jäisi näppärästi piiloon kääntövarren alle. Varren ainaoikeaa neuloessa pitkä pinnani meinasi taas katketa, kun langat olivat koko ajan syttyrällä työn kääntelyn takia. Ajattelin sitten opetella pakittamaan nurjaa. Siihen löytyi yllättävän vähän ohjeita netin syövereistä. Havainnollisin ohje oli aika karmeasti tehty, mutta jos katsoo vain (epätarkkaa) kuvaa eikä kuuntele, niin homma on ok. Hidasta, hidasta vauhtia opettelin. Kerroksen neulomiseen menee yli kolminkertainen aika tavalliseen oikeaan verrattuna. Vieläkään langat eivät halua pysyä hyvin sormissa ja kireys sopivana, mutta pikkusittain täytyy opetella tämäkin homma. Ehkä sormetkin lakkaavat kramppaamasta joskus, kun ei tarvitse enää jännittää. Tai sitten unohdan koko homman ja kääntelen työtä kiltisti.

Tein sukkaan anatomiset kärjet, sillä sukat ovat selkeästi oikeaan ja vasempaan jalkaan tarkoitetut. Enpä tietenkään laittanut lisäyksiä muistiin, joten tätä onnistuneen mallista kärkeä on vaikea toistaa. Esimerkiksi täältä löytyy kuitenkin jonkinmoista ohjetta, kun myöhemmin aloin googlailla kärjen muodostumista.

Varren ja teräosan silmukoiminen yhteen piti olla ihan lastenleikkiä. Joopst. Aloittelin yhdistämisen Stitsailuja-blogin ohjeella. Helppo ohje, helppo tehdä, vaan armottoman hidasta. Kun sentin matkaan oli mennyt puoli tuntia, päätin neuloa silmukat normaalisti yhteen kummaltakin puikolta. Jäihän siihen ruma rantu, mutta en jaksanut enää välittää.

Kaiken kukkuraksi valkkasin ystävän nappilaatikosta liian isot napit ja yhdistin varren vahingossa niin, että nappilista meni väärälle puolelle. Ehehehee. Näissä ei ole enää muuta Kotitiikeriä kuin ohje nojatuolin käsinojalla. Tykkään näistä silti ihan hirmu paljon. Nää on ehdottomasti mun ikuomat!

Nyt on varastosta esitelty jokaikinen koru ja neulomus, jemmapaikassa ei ole mitään esiteltävää. Pikkuinen neulepaita ja kauluri on puikoilla. Kämmekkäät, paita ja lapaspari ovat valmiina, mutta kun sen jonkun pitäisi ottaa niistä kuvat. Ja ongelmana on myöskin se toinen joku, joka ei mitenkään tykkää esiintyä kuvissa. Ehkä mie yritän reipastua viikon aikana.

Koruideoita ja tarpeita olisi paljonkin, mutta tuo aktivoituminen tuntuu olevan nyt kovin vaikeaa. Tämä on vissiin se korujumi. Sitten niitä taas tulee, kun saa ns pään auki. Sitä ootellessa toivottelen kaikille iloa, valoa ja aurinkoisia kevätpäiviä!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Paksu Baktus

Tampereen messuilla meinasin pöhkösti hamstrata jotain hirvitys-akryyli-bling-hässäkkä-lankaa. Se oli aika kaameaa, ja samalla aika hienoa. Sitten tuli järki päähän ja ostinkin kivaa, iloisen harmaata kukkalankaa. Oho ja hups, eipä siinäkään ole juuri muuta kuin akryylia. Mutta ei sevväliä. Siitä piti tuleman yksinkertainen keeppi, huivi tai mikä-lie hässäkkä onkaan. Lankavan (ent Kauhavan kangasaitta) sivuilta löytyi tälle ohje.


No höpön pöpön. Kahden aikaan yöllä aivot meni solmuun, pinta näytti tosi rumalta ja sekavalta. Keeppi meni samoin tein purkuun ja  hommasta päättikin tulla Baktus, joka on helppoakin helpompi, ja sen voi tehdä langasta kuin langasta. Kasin pyöröt, 300g lankaa ja muutama tunti aikaa. Lanka oli tuhottu. Näitä keriä en halunnut jättää nurkkiin pyörimään ja viemään tilaa 'oikeiden lankojen laatikosta'. Valmis huivi sujahti lahjalaatikkoon ja joulunpyhinä se pääsi uuteen kotiin. Valitettavasti kukaan ei hoksannut ottaa kuvaa valmiista Baktuksesta. Joku kuva löytyy onneksi ravelrysta.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Pöllön hommia

Toisiksi vanhin suvun lapsista on lintuhassu. Eskarilainen esimerkiksi tarkistaa lintukirjastaan mille linnulle mikäkin pesän sisältö kuuluu. Erityisen lähellä sydäntään ovat pöllöt. Mikäs tätsälle sen paremmin sopisi, kun nysvätä pienet pööpötit pikkumurusen sukkasiin.

Sukat tietennii  neuloutuivat poitsun lempiväristä, vihreästä. Lanka on vadelmalla itse värjättyä Nallea. Pienet pilkut langassa ovat vanhasta kiukaan arinasta tarttuneita. Lyhyistä palmikonpätkistä muotoutui kaksi pöllöä, yksi kummankin sukan sivulle. Kaiken kukkuraksi sain pujoteltua sukkiin ensimmäiset helmeni. Eihän lintu olisi näyttänyt miltään ilman silmiä.

Aloitin sukat varpaista, puikkoina 2,5:n Knit Prot. Jalkaterän kudoin 48s:lla ja varteen lisäsin silmukat 52s:aan. Pohjaan kokeilin ekan kerran vahvistettua neuletta. Näistä tuli oikein kivat, pikkuäijälle nämä sujahtivat joulupaketissa.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vinkura muistikatkos

Nyt iski tytölle muistikatkos näiden korvisten kohdalla. En mitenkään saata muistaa, onko kyseessä vuorikvartsi vai lasi. Itselle tehdyistä koruista kun en ole tavannut pitää materiaalilistaa samoin kuin myytävistä koruista. Osat ovat joka tapauksessa korumetallia ja koukut hopeaa. Hassun venkuroilta nämä näyttävät poseeratessaan, eivät ne tuollaiset oikeasti ole. Oikeasti. Korvissakin ovat olleet jo ainakin kaksi kertaa.


Pikkuhiljaa pitäisi orientoitua siivoilemaan tuota koruilupöytää, jotta siellä mahtuisi tekemään jotain. Uusia koruja tekisi mieli. Viime aikoina on ollut helpompi istahtaa nojatuoliin neulomaan, ettei vaan tarvi siivota. 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Syyskuun värjäyspäivä

Syyskuussa otettiin ystävän kanssa vielä yksi rykäys ulkovärjäyksessä. Pari iltaa istuttiin juomassa kahvia ja teetä ja värjäiltiin. Värjättävät langat olivat jo vähän vähissä, eikä päässä ollut edes mitään erityistä projektia, jota varten olisi ollut tarpeen värjätä.

Ensimmäiseen pataan meni mysteeriväri. Tämä liemi on ekan kerran ollut padassa kesällä, se on joko sananjalkaa tai röyhytatarta. Kummallakaan meistä ei ollut mitään muistikuvaa asiasta :-) Alunperin se on antanut joko ruskeaa tai oliivinvihreää. Tällä erää valkoinen Seiska Veikka muuntui hauskan neutraaliksi väriksi. Siitä tuli hieman vanhan roosahtavan, beigehtävän puuterimainen. Ihan kaunis väri, mutta yksinään vähän tylsä.

Tässä on alarivissä kanervaa ja ylärivissä lepänkäpyä, väreistä tuli to-del-la samankaltaiset.  Hyvällä mielikuvituksella varustettu voisi nähdä kanervan livenä hitusen kellertävämmän ruskeana. Molemmat liemet, kuten kaikki muutkin tämänkertaiset, ovat perintöä loppukesän opiston luonnonvärjäyskurssilta. Niillä on siis jo kertaalleen värjätty useampikin vyyhti. Tässä olen värjännyt Kujeen paksumpaa sukkalankaa, sillä ohuempi sukkalanka (ja kaikki muu ihana) oli tyystin loppu ja slut kaupasta. Ihan ookoo värit, mutta ei nyt ihan jalat lähteneet alta.

Sukkalankaa oli yön ajan myöskin keltasipulin kerrosvärjäyksessä. Väri jäi kontaktissa olleita laikkuja lukuunottamatta jotenkin hyvin valjakaksi ja mitäänsanomattomaksi. Koska halusin langasta oikeasti keltaista enkä voimakasta sipulinväristä, dippasin vyyhdit hyvin pikaisesti sipuliliemeen. En edes jättänyt vyyhtejä pataan, vaan todellakin dippailin vain muutamia kertoja. Väristä tuli aika täydellinen, keltapilkullinen.

Sukkalankaa riitti vielä kurssin ylläripunaiseen. Ylläripunainen tarkoittaa sitä, että edes kurssilaiset eivät tiedä liemen sisältöä. Opesta en tiedä, jotta tietääkö hänkään. Tästä tuli alkuun aivan hirveä. Vaalenpunertava, puuterimainen mummobeige. Sellainen mummonkalsariväri. Jätin vyyhdit yöksi pataan jäähtymään, ja toivoin värin muuttuvan taikaiskusta joksikin ihan muuksi. Noh, eihän se muuttunut. Väri syveni ja tummui kyllä, joten se pelasti paljon. Ei tämä käyttämättä jää.

Suopursupataan upotin letitetyn vyyhdin Nalle-narskulankaa. Kun olin purkanut letin, upotin avatun vyyhdin vielä hetkeksi suopursuliemeen. Tästä tuli ihana. Tykkään oikein kovasti.

Värjäyskerran pääaiheena oli Ruskovillan ohuempi silkkivilla. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan, että mitä tästä mahtaa isona tulla. Piti vaan saada isosti väriä. Ihan melkein sirkusväriä. Eikä ainakaan mitään seinätapetti - rohkean beeesh - iloisen harmaa -linjalta, ei tällä kertaa. Neljä vyyhtiä upotettiin sinipuuhun eri syvyyksille yön ajaksi. Yksi jätettiin tästä porukasta pois. Seuraavana päivä tuo yksi värjäämätön ja kolme osin sinipuulla värjättyä vyyhtiä laitettiin uimaan keltasipuliliemeen. Näin joka vyyhdissä on enenevästi/vähenevästi sinipuuta/sipulia. Ihan jänskättää miettiä näille mallia ja alkaa neuloa sitä. Enkä raaskin jo kahden vuoden kuluttua. Tai kolmen. Tai ehkä langoillekin voi tehdä NERIK (Näitä En Raaski Ikinä Käyttää) -laatikon kuten kivillekin. Joo!