sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Syyskuun värjäyspäivä

Syyskuussa otettiin ystävän kanssa vielä yksi rykäys ulkovärjäyksessä. Pari iltaa istuttiin juomassa kahvia ja teetä ja värjäiltiin. Värjättävät langat olivat jo vähän vähissä, eikä päässä ollut edes mitään erityistä projektia, jota varten olisi ollut tarpeen värjätä.

Ensimmäiseen pataan meni mysteeriväri. Tämä liemi on ekan kerran ollut padassa kesällä, se on joko sananjalkaa tai röyhytatarta. Kummallakaan meistä ei ollut mitään muistikuvaa asiasta :-) Alunperin se on antanut joko ruskeaa tai oliivinvihreää. Tällä erää valkoinen Seiska Veikka muuntui hauskan neutraaliksi väriksi. Siitä tuli hieman vanhan roosahtavan, beigehtävän puuterimainen. Ihan kaunis väri, mutta yksinään vähän tylsä.

Tässä on alarivissä kanervaa ja ylärivissä lepänkäpyä, väreistä tuli to-del-la samankaltaiset.  Hyvällä mielikuvituksella varustettu voisi nähdä kanervan livenä hitusen kellertävämmän ruskeana. Molemmat liemet, kuten kaikki muutkin tämänkertaiset, ovat perintöä loppukesän opiston luonnonvärjäyskurssilta. Niillä on siis jo kertaalleen värjätty useampikin vyyhti. Tässä olen värjännyt Kujeen paksumpaa sukkalankaa, sillä ohuempi sukkalanka (ja kaikki muu ihana) oli tyystin loppu ja slut kaupasta. Ihan ookoo värit, mutta ei nyt ihan jalat lähteneet alta.

Sukkalankaa oli yön ajan myöskin keltasipulin kerrosvärjäyksessä. Väri jäi kontaktissa olleita laikkuja lukuunottamatta jotenkin hyvin valjakaksi ja mitäänsanomattomaksi. Koska halusin langasta oikeasti keltaista enkä voimakasta sipulinväristä, dippasin vyyhdit hyvin pikaisesti sipuliliemeen. En edes jättänyt vyyhtejä pataan, vaan todellakin dippailin vain muutamia kertoja. Väristä tuli aika täydellinen, keltapilkullinen.

Sukkalankaa riitti vielä kurssin ylläripunaiseen. Ylläripunainen tarkoittaa sitä, että edes kurssilaiset eivät tiedä liemen sisältöä. Opesta en tiedä, jotta tietääkö hänkään. Tästä tuli alkuun aivan hirveä. Vaalenpunertava, puuterimainen mummobeige. Sellainen mummonkalsariväri. Jätin vyyhdit yöksi pataan jäähtymään, ja toivoin värin muuttuvan taikaiskusta joksikin ihan muuksi. Noh, eihän se muuttunut. Väri syveni ja tummui kyllä, joten se pelasti paljon. Ei tämä käyttämättä jää.

Suopursupataan upotin letitetyn vyyhdin Nalle-narskulankaa. Kun olin purkanut letin, upotin avatun vyyhdin vielä hetkeksi suopursuliemeen. Tästä tuli ihana. Tykkään oikein kovasti.

Värjäyskerran pääaiheena oli Ruskovillan ohuempi silkkivilla. Mulla ei ole harmainta aavistustakaan, että mitä tästä mahtaa isona tulla. Piti vaan saada isosti väriä. Ihan melkein sirkusväriä. Eikä ainakaan mitään seinätapetti - rohkean beeesh - iloisen harmaa -linjalta, ei tällä kertaa. Neljä vyyhtiä upotettiin sinipuuhun eri syvyyksille yön ajaksi. Yksi jätettiin tästä porukasta pois. Seuraavana päivä tuo yksi värjäämätön ja kolme osin sinipuulla värjättyä vyyhtiä laitettiin uimaan keltasipuliliemeen. Näin joka vyyhdissä on enenevästi/vähenevästi sinipuuta/sipulia. Ihan jänskättää miettiä näille mallia ja alkaa neuloa sitä. Enkä raaskin jo kahden vuoden kuluttua. Tai kolmen. Tai ehkä langoillekin voi tehdä NERIK (Näitä En Raaski Ikinä Käyttää) -laatikon kuten kivillekin. Joo!

16 kommenttia:

  1. Näiden värjättyjen lankojen kuvien (siis myös kaikkien aikaisempien) katselu jo tuo sellaista tyytyväistä hyrinää, että mitähän livenä hiplaaminen ja näkeminen tekee? ;-D
    Iloista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan nää kaikki itse värjätyt on hyrisyttäviä. Jotkut värit ovat sellaisia, etteivät ne saisi kaupan hyllyllä edes toista vilkaisua osakseen, mutta itsevärjättyinä ne ovat hienoja... Ihan vaan koska Itse. Voi kun näitä ehtis käyttää ennenkö seuraava virallinen värjäyskausi alkaa keväällä. Mä en voi hamstrata enempää lankaa, en voi. Tila ei riitä :-/

      Poista
  2. Upeita värejä. kaikkien hauskin taon kyllä sun värikäs kielenkäyttösi! Purskahdin nauruun monta kertaa tätä lukiessani.
    Mulla on hattuhyllyllä NERIK. Ne ei oo itte värjättyjä vaan eri messuilta osteskeltuja ihanuuksia. Niitä silittelen ja hiplailen ku on paha päivä ja mieli maas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun blogistasi päätellen meillä ei tulisi sun kanssa hiljaista hetkeä, jos oltaisiin joskus nokakkain :-D Puheenvuoroa pitäisi pyytää kädellä viittaamalla pääpuheenjohtaja Tassulta.
      Mulla on myöskin valmiina ostettuja ihanuuksia. Tuo silittely ja paijausterapia on ihan parasta pahan päivän jälkeen. Mulla on tälle päivälle tulossa niin kiire työpäivä, että taidan kotiin tultua ottaa langat ja koirat ja kissan kainaloon sohvalle. Miekkonenkin voi tulla jos se vielä mahtuu :-)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Voi kiitos, Sanna! Osin tässä oli kyllä vähän mitäänsanomattomia, jos ihan puolueettomasti arvioi. Mut mä en ookaan puolueeton :-D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kyllä luonto on ihmeellinen. Sitä jaksan jokaisella värjäyskerralla ihmetellä. En käsitä, että hyvinkin voimakkaita värejä saa aikaiseksi kokonaan ilman teollisia aineita. On se vaan hienoa!

      Poista
  5. Monenlaista sydämentykytystä aiheuttaa tuo harrastus :-) Mummokalsariväri voisi raidoittaa jotain sinistä pintaa aikas nätisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea! Mä taisinkin tuosta sinisestä saada justiinsa idean, että kenelle mummokalsariväri menee. Siitä saattaa tulla raitoja paitaan. Ehkä. Jos suunnitelma ei muutu kuten yleensä käy :-D

      Poista
  6. Tarpeeksi kun ihastelen näitä sinun ihania lankavärjäyspostauksiasi niin mielenpohjalla alkaa kyteä uteliaisuus: olisipa ihana kokeilla tuota itsekin! :)

    Väräyspadastasi nousee toinen toistaan kauniimman sävyisiä lankoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vähänkään viehättää, niin kannattaa kokeilla. Esimerkiksi sipulinkuoret (sekä kelta- että puna-) ottavat näpäkästi kiinni jopa ilman puretusta. Ei tarvihe edes ylimääräisiä kemikaaleja hankkia kotiin. Tällä saralla kokeilemista riittää koko ajan.

      Poista
  7. Oi tulis jo kesä niin pääsisi padan ääreen! Ihanat villat inspiroi niin kovasti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Vähän olis tuolla varastossa kuivattua lupiinia, keltasauramoita, horsmaa, jäkäliä, koivuntuohta ja kaarnaa, sipuleiden kuoria... Ihan vaan jos keskellä talvella tulee ihan hirmuinen värjäyshalu.
      Ehkä noista aiemmin värjätyistä päitäis tehdä jotain... Vaan kun värjääminen on niin paljon nopsempaa kuin neulominen :-D

      Poista
    2. Oi miten tulikin ikävä värjäämään. Ei sillä että olisi nyt tarvetta minkään värisille langoille. Vaan aina niitä entisiä voi vähän tiivistää, jotta saa mukaan jotain tosi ihanaa.

      Poista
    3. Enhän mäkään tarvitse :-D
      Tämä on ihana harrastus muiden joukossa, ei onneksi tarvitse harrastaa vain lopputuotteen tarpeesta, kunhan tekeminen on kivaa!

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.