sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Käsiin ja kaulalle

Tein tuossa taannoin Likin' It -paidan. Sitä varten olin tilannut Wollmeiseltä ihanaa DK merinolankaa värissä Bussi. Kaunis tummanpunainen, jotenkin viinihtävää olematta yhtään violettia. Kaunista ja kylmää punaista. Paitaan se ei kuitenkaan päätynyt.

Selailin sitten Ravelrya, jotta mihin saisin käytettyä yhden vaivaisen, 'ylimääräisen' vyyhdin. Olen nimittäin päättänyt, että nyt näitä orpokeriä pitää neuloa pois. Jatkossa langat ostetaan sitä mukaan kun niille on joku ajatus. Hah, sen kun näkisi. Sellainen nyt kuitenkin häivähti mielessäni, tuskin se koskaan toteutuu!

Projektiksi valikoituivat kauluri ja kämmekkäät. Ajattelin ensin neulaista kämmekkäät ja upottaa sitten kaiken lopun kauluriin.

Kämmekkäiksi valitsin kauniit Lukukämmekkäät. Jotain uutta piti taas tähänkin projektiin opetella, että sain parhaan hyödyn käytetylle ajalle. Varren nirkko(?)reunan opettelin tekemään jo neuloessa, enkä ommellut sitä ohjeen mukaisesti jälkikäteen. Perusteellinen ja pitkä video löytyi ohjeeksi. Lopetusreunan tekeminen nirkoin epäilytti, kun ajattelin sen jäävän turhan lörpöksi. Ompelin sen jälkikäteen. Ohje nirkkoreunaan  löytyi kyllä, mutta testaan sitä toiste. Kämmekkäät tein ohjeen isoimmalla koolla ja kolmosen pyöröillä. Lankaa niihin kului 75 g. Varret ovat ihanat, mutta muuhun vaatetukseen nähden hieman pitkät. Pitää ehkä tehdä ulkovillapaita vajaamittaishihoin, että saan kauniit varret näkösälle.

Kauluriksi valikoitui Aspen Neck Cowl. Neuloin sen nurinperin eli neuloin nurjat oikein ja oikeat nurin. Kauluri on pelkkä tuubi, joten sen kääntäminen on minullekin sopivan yksinkertainen homma. En erityisesti pidä nurjaamisesta (=nurjien silmukoiden neulomisesta) joten tämä oli minulle helpompaa näin. Puikkoina käytin nelosen pyöröjä ja lankaa kului 130g. Kaulurin voi pitää kaulassa nurja tai oikea puoli päälle päin. Sen voi nostaa myös ylös, niin korvat ovat suojassa. Minun makuun olisi saanut olla pikkuisen tiukempi tai jotain. Nyt se jää hieman liian väljäksi kaulalla.

Viime viikonloppuna meillä oli vielä näin paljon lunta! Nyt katse harhailee jo etsimään leskenlehtiä ja sinivuokkoja. Vuokkojen aika meillä on oikeasti vasta toukokuun alulla, mutta niitä on jo kova ikävä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Pienestä se lähtee

Koruilu on ollut pitkään ihan jumissa ja jäissä. Näin kevään tullen alan huomata pieniä merkkejä heräämisestä. Pinterestin ja omien korusäläpussukoiden läpikäyminen sekä korukavereiden hienot työt ovat selvästikin auttaneet asiaa. 

Tällä kerralla esiteltävänä on vain pieniä harjoituksia. Päätin kokeilla uudelleen langalla juottamista, se kun on ollut minulle himppasen vaikeaa. Yleensä joko lanka jää kiinni kappaleeseen tai sulaa valtavaksi palloksi, joka peittää alleen koko juotettavan kappaleen. Nyt taisin saada langan päästä kiinni. Hehheh, huono vitsi :-D

Juotettava kappale sivellään juotosvedellä. Lanka lämmitetään ja kastetaan juotosveteen. Kappale lämmitetään, otetaan liekki pois ja suunnataan lanka kohdilleen. Tämän jälkeen tuodaan liekki takaisin. En minä tiedä, jotta onko tuo oikea tapa, mutta tästä kehitellään etiäpäin. Käsi pitäisi vielä saada tärisemättömäksi, ja vasen käsi yhtä hyvään osumatarkkuuteen kuin oikeakin.

Tässä vielä pieni kirjanen, jonka sain joululahjaksi. Se on ihan oikea sidottu kirja, se löytyi Pukstaavista. Se oli kaulakoruna nahkanauhassa, mutta sellaiselle minulla on melko vähän käyttöä. Vaihdoin sidotun kirjan sitten korviskoukkuun - ja nyt toimii loistavasti. Tukka kun on toiselta puolelta lyhyt, niin koru pääsee sen puolen korvassa hyvin oikeuksiinsa.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Tunteella

Hyvänen aika. Juurikin tajusin, etten ole tainnut koskaan esitellä täällä tuota bannerissa keikkuvaa korua. Olen tehnyt sen monta vuotta sitten, ja se on edelleen mun, mun ja mun!

Tampereen Kädentaidot -messuilta bongasin kerran (ehkä 2009) keramiikkariipuksen, joka huusi nimeäni. Se oli saatava. Raukka oli riipuslaatikossani ainakin vuoden ellei kaks, ennenkuin se pääsi kaulalle. Kaveriksi valikoitui jotakin jaspista, mahtoiko kulkea new picasso jasper -nimellä. Metalliosat ovat tietennii hopeaa: taottuja lenkkejä, pikkukäpyä, ankkuriketjua ja luonnossa melkein mustanpuhuvaa patinaa. Tämä on mun ja mua. 

Tälle tein kaveriksi rannekkeen, ettei toinen ole ihan paripuoli ja yksinäinen. Yhdistin paria eri ketjunpätkää, jonkun renksun ja sydämen, jaspista, hopeaa ja patinaa. Jotenkin muinaisen henkinen. Mun.
 

Tälle setille on jossain olemassa korviksetkin, mutta en löytänyt niitä nyt mistään. Ovat vissiin siellä äärettömän tilavassa varastopaikassa, Jemmassa. Ihan jänskättää, jotta mitä kaikkea sieltä löytyy sitten kun löydän sen Jemman itsensä.

Tällä viikolla olen jo vähän kaivellut inspiraatioksi Pinterestiä ja inspiraatiopussukkaa. Inspiraatiopussukka on siis se säläpussi, johon heitän kaikki epäonnistuneet, keskeneräiset, ylimääräiset ja puolivalmiit ei-niin-kivat osaset. Joskus sieltä tekee löytöjä :-D Pitäisköös joskus esitellä sen sisältöä... Olis yhtä kauheta katseltavaa kuin työpöytäkin, joka on valovuosien päässä hienoista, vaaleista, seesteisistä, minimalistisista työtiloista, joiden esittelyjä netti on väärällään :-D

Pikkuhiljaa voisi näyttää siltä, että hitaasti etenevät tyhmäneuleet joutavat nurkkaan, ja hopeavermeet pääsevät enemmän käyttöön. Katellaan miten eukon käy!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Todellakin tykkään

Olen neulonut sukkia. Olen neulonut huiveja. Muutamat kynsikkäät ja lapasetkin olen tehnyt. Paitaa tai takkia on tehnyt mieli, mutta kynnys aloittamiseen on ollut vuoren korkuinen. En ole uskaltanut aloittaa mitään isompaa, kun olen pelännyt, etten saa sellaista valmiiksi kuitenkaan. Viimeksi yläasteaikaan olen tehnyt vaaleankeltaisen akryylipaidan mintunvihreillä resoreilla.

Tammikuulla huomasin selailevani paitamalleja ja ottavani ohjeita talteen. Huopatossusen blogissa törmäsin muutamaan tosi kivaan malliin. Aloin pähkäillä. Kolme mallia pääsi loppusuoralle, ja Likin' It vei voiton - ihan vaan langan takia. Muut suosikit olivat fingeringille, ja niin ohutta lankaa en rohjennut ottaa ekaan isoon neuleeseen. Ohjeen löysin ravelrystä.

Pääväriksi valitsin Wollmeisen DK:ta värissä 82 Pb kun sitä sattui olemaan kaapissa. Oli muuten ensikokemukseni Wollmeisesta - ja tykkään. Lanka kiertyy jotenkin hauskasti, joko tarkoituksella tai ei, mutta pelkkä sileä oikea näyttää hurjan kauniilta. Ihan kuin siinäkin olisi joku monimutkainen kuvio.

Alkusilmukat loin aika tarkkaan tammikuun puolen välin kantimilla. Aloitin 3,5 mm:n pyöröillä ja posotin niillä viitisen senttiä, jotta saisin kaula-aukon vähän napakammaksi. Sen jälkeen vaihdoin nelosen puikkoihin. Blokkaamaton tiheys oli nelosen puikoilla 23s/31krs/10cm, jos osasin oikein laskeskella.

Ensimmäisellä kerällä posottelin vähän hihojen alle. Sitten neuloin pienet hihaset toiselta kerältä ja sitten raidoitin vartalo-osaa kahdelta kerältä, ettei vaihtokohta tule selkeänä rajana näkyviin. Tässä vaiheessa raitaväri oli vielä mietinnässä. Alunperin ajattelin punaista WM DK Bussia, mutta sitten päätinkin haluta kokonaan harmaan tunikan.

DK:ta ei vaan löytynyt talosta mitään muuta väriä, joten päätin kokeilla WM Twiniä kaksinkertaisena. Törmäsin netin kummallisessa maailmassa nimittäin kahteen eri tapaan arvioida yhdistelmälangan vahvuutta. Toisessa puolitetaan metrimäärä (310m/100g /2, Twinillä siis 155,5m/100g) ja toisessa lasketaan metrimäärät yhteen ja jaetaan kolmella (620m/100g /3, Twinillä siis 206,7m/100g). Metrimäärissä on pahimmoillaan melkoinen ero, joten päätin kokeilla mitä siitä tulee. Puikoilla ei näyttänyt pahalta vaikka eron huomaakin, mutta katsotaan mitä käyttö kertoo.

Ennen helman reunusta sovittaessa tuli sellainen olo, että olis vaan pitänyt lisätä helmaan silmukoita joka 4. eikä joka 6. kerros. Näin tuli vähän makkarankuori. Tai siis paidasta tuli juuri oikean kokoinen, minä vaan olen himpun iso sille. Noh, katotaan sitten seuraavassa versiossa. Yllätyksekseni sain neulontaosuuden tehtyä tammikuun aikana, eli koko neulonta-aika oli jotain kaksi viikkoa. Häkellyttävää. Tämä kun ei kuitenkaan ole mikään pikkuhippiäisen koko, vaikka onkin lyhyillä hihoilla. Silmät ovat alkaneet jo harhailla uusien mallien perään... Josko nyt oikein paksu ulkovillapaita, tai sitten se Flare... Kattellaan.

Lankojen jämistä (100g+25g) neulaisin paitulille kaveriksi pienen Kaarisillan. Loin aloitussilmukoita vain 210s ja toivoin huivista tulevan kutakuinkin metrin mittaisen. Koska raitaväriä oli vain puolet tarvittavasta, jätin joka toisen väriraidan pois. Tästä tulee oikean kokoisena aihastuttava (pakko jättää tämä hauska kirjoitusvirhe, siinä piti lukea aivan ihastuttava), minun mukaelmani jäi vähän nysäksi.

Kaarisillan jälkeen lankaa oli vieläkin jäljellä. Olisin siis ihan hyvin voinut tehdä isommankin huivin. Tässä vaiheessa tajusin, etten tule koskaan saamaan jämälankavillasukkia. En näköjään pysty jättämään langoista pieniä jämiä pyörimään nurkkiin. Neulaisin siis soveltaen ensimmäiset junasukat Wollmeisen DK:sta ja Twinistä, väreinä 82 Pb, Bussi ja Maus Jung. Punainen bussi on tässä aivan liian kirkkaan punaista, oikeastaan se on sellaista hieman viinihtävän punaista. En tiiä sopiiko nämä kenenkään jalkaan, mutta tipautan ne tuonne hyväntekeväisyyslaatikkoon.